Hyvät matkustajat, tervetuloa lennolle numero 2039

Chuck Palahniuk: Eloonjäänyt

(Survivor)
Jyväskylä: Like 2006
ISBN 952-471-756-5

Ihailen Palahniukin tapaa kirjoittaa. Hän vähät välittää todellisuudesta, realiteeteista tai faktoista, antaa vaan mennä ja suoltaa kaiken maailman päättömyyksiä, jotka saa vielä kuulostamaan uskottavilta.

Veli Branson, creedish-uskonlahkon jäsen, kertoo absurdia tarinaansa kaapaamansa lentokoneen mustaan laatikkoon. Kirja alkaa niin rauhallisesti, että lukija menee päästään pyörälle kun Veli Branson tempaistaan mukaan mitä kummallisempiin tapahtumiin. Silti Palahniukin kirjoitustyyli on melankolisen rauhallinen, ikään kuin huumaantunut, ja silti intensiivinen. Välillä tuli pakostikin mieleen, että mitä on mahtanut kirjailija Palahniuk nappailla kirjaa kirjoittaessaan – näin kirjoittamisesta haaveilevalle pelottavin vastaus on tietenkin: ei mitään.

En ole juurikaan tehnyt taustatutkimusta kirjailijasta, sillä jopa näin kirjallisuutta opiskelleena olen aina silloin tällöin sitä mieltä, ettei kirjoja pitäisi arvostella kuin sen perusteella, mitä löytyy kansien välistä. Voi tietenkin olla, että olen rankasti väärässä, ja sillä tavalla vaan menettää sen perimmäisen merkityksen tarinasta. Mutta noin niinkuin wannabe-kirjailijana, tai ehkä paremminkin runoja ja laulunsanoja kirjoittaneena sanoisin, että jokainen saa etsiä teksteistä omat merkitykset, ne itselleen tärkeät asiat, jotka kolahtavat. Palahniukin kirjasta pilkistävät esiin, kaiken sen huvittavan sekasorron keskeltä, monet nyky-yhteiskunnan piirteet, jotka eivät ole mitenkään erityisen mairittelevia.

Ihan herkkiksille tämä kirja ei ehkä ole tarkoitettu, Palahniuk tuntuu pitävän provosoinnista. Pilke silmäkulmassa luettuna tämä kirja on kuitenkin loistava, ja siitä saa monet hyvät naurut, niiden vakampien alaviitteiden vastapainoksi, joita Palahniuk viljelee. Ai niin, ja kirjassa mainitaan Suomikin. Jos jotakuta kiinnostaa.