Chuck Palahniuk: Eloonjäänyt

(Survivor)
Jyväskylä: Like 2006
ISBN 952-471-756-5

Ihailen Palahniukin tapaa kirjoittaa. Hän vähät välittää todellisuudesta, realiteeteista tai faktoista, antaa vaan mennä ja suoltaa kaiken maailman päättömyyksiä, jotka saa vielä kuulostamaan uskottavilta.

Veli Branson, creedish-uskonlahkon jäsen, kertoo absurdia tarinaansa kaapaamansa lentokoneen mustaan laatikkoon. Kirja alkaa niin rauhallisesti, että lukija menee päästään pyörälle kun Veli Branson tempaistaan mukaan mitä kummallisempiin tapahtumiin. Silti Palahniukin kirjoitustyyli on melankolisen rauhallinen, ikään kuin huumaantunut, ja silti intensiivinen. Välillä tuli pakostikin mieleen, että mitä on mahtanut kirjailija Palahniuk nappailla kirjaa kirjoittaessaan – näin kirjoittamisesta haaveilevalle pelottavin vastaus on tietenkin: ei mitään.

En ole juurikaan tehnyt taustatutkimusta kirjailijasta, sillä jopa näin kirjallisuutta opiskelleena olen aina silloin tällöin sitä mieltä, ettei kirjoja pitäisi arvostella kuin sen perusteella, mitä löytyy kansien välistä. Voi tietenkin olla, että olen rankasti väärässä, ja sillä tavalla vaan menettää sen perimmäisen merkityksen tarinasta. Mutta noin niinkuin wannabe-kirjailijana, tai ehkä paremminkin runoja ja laulunsanoja kirjoittaneena sanoisin, että jokainen saa etsiä teksteistä omat merkitykset, ne itselleen tärkeät asiat, jotka kolahtavat. Palahniukin kirjasta pilkistävät esiin, kaiken sen huvittavan sekasorron keskeltä, monet nyky-yhteiskunnan piirteet, jotka eivät ole mitenkään erityisen mairittelevia.

Ihan herkkiksille tämä kirja ei ehkä ole tarkoitettu, Palahniuk tuntuu pitävän provosoinnista. Pilke silmäkulmassa luettuna tämä kirja on kuitenkin loistava, ja siitä saa monet hyvät naurut, niiden vakampien alaviitteiden vastapainoksi, joita Palahniuk viljelee. Ai niin, ja kirjassa mainitaan Suomikin. Jos jotakuta kiinnostaa.

Anna Politkovskaja: Putinin Venäjä

(Putin's Russia)
Keuruu: Like 2006
ISBN 978-925-471-913-1

Venäläisen journalistin Anna Politkovskajan kuvaus nykypäivän Venäjästä nostatti kyyneleet silmiini. On järkyttävää lukea, mitä naapurissa tapahtuu joka ikinen päivä, millaista elämää siellä eletään, ja miten tuota suurvaltaa johdetaan. Olen työni kautta saanut hieman kuulla, miten korruptoitunut Venäjä on, oikeusistuimia myöten. Jos en olisi kuullut siitä, tämän kirjan tapahtumat kuulostaisivat vainoharhaisen painajaisunelta. Nytkin niitä on niin vaikea uskoa, että tekisi mieli kuitata ne vain hysteeriseksi liioitteluksi ja provokaatioksi. Juuri tällaisilta asioilta ei kuitenkaan saa ummistaa silmiään, niin pahasti kuin ne järkyttävätkin tätä tasaisen paksua elämää.

Politkovskaja käsittelee kirjassaan mm. Beslanin ja Nord-Ostin tuhoja, ja pureutuu tiukasti Venäjän armeijan tilaan ja toiseen Tšetšenian sotaan. Hän kertoo monta tarinaa yksittäisistä ihmiskohtaloista, jotka ovat toinen toistaan mykistävämpiä surullisuudessaan. Hän maalaa todella synkän kuvan Venäjästä johtajineen – joka on kirjan kirjoitushetkellä suosionsa huipulla, ja jonka suosiota tuskin laskee edes se, ettei hän ole enää presidentti.

Kirjan johdannossa Politkovskaja kertoo, ettei kirja ole analyysi Putinin politiikasta, mutta tietenkin se on myös sitä. Mitä muutakaan se voisi olla, luetellessaan murheellisesti niitä epäkohtia, jotka Putinin politiikka sallii, tai joihin se jopa kannustaa. Politkovskaja kirjoittaa johdannossa myös näin: ”On liian aikaista ottaa etäisyyttä, jota kiihkottoman analyysin tekeminen vaatii.” Hän ei koskaan saanut tilaisuutta tehdä tuota kiihkotonta analyysiä Putinin ajan Venäjästä, ja se on meidän menetyksemme.