Kivuuksien karkkimaa

kommentteja: 018.03.2009 11:14 Tangerine

Ei varmaan pitäisi edes yrittää kommentoida heti lukemaansa, koska joskus olen aika hidas. Tekisi mieli olla erimieltä Hautalan kanssa, mutta eihän tuo nyt ihan tuulesta temmattua juttua ole. Siltikin. Ilman uskontoa, ilman tunnetta siitä, että joku jossain arvostelee ja mahdollisesti jopa tuomitsee tekosiasi, johtaako kaikki stimuloivat näyt paritteluyritykseen? Eikö sen estämiseen riittäisi yksiavioisuus? Vai onko yksiavioisuuden vaatiminen mahdollista vain uskonnolla?

Ja voiko vain uskonto tarjota meidän tekemisille moraalisen ja eksistentiaalisen kontekstin? Haluan olla eri mieltä. Ja se on helppoa, kun mitään todisteita ei ole siitä, etteikö se olisi mahdollista. Sitä kun ei ole koskaan kokeiltu. Aina on ollut jonkinlainen uskonto vaikuttamassa.

Ja sehän jo tietenkin kertoo paljon. Ihmisestä. Mutta mitenkäs se nyt menikään: siitä, miten asiat on, ei voi johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla?

En minä kyllä ateistina näe maailmaan kivuuksien karkkimaana. Ei täällä voi mällätä mielin määrin, vaikka kuinka ei uskoisi kadotukseen. Maailma ei kuitenkaan lakkaa olemasta kun minä lakkaan, ja minulla on lapsi jonka parasta on ajateltava koko ajan. Enkä ennen Inkaakaan kyennyt elämään kuin viimeistä päivää, vain siksi etten uskonut mihinkään yliluonnollisiin rangaistuksiin. Kyllä maailma ja yhteiskunta rankaisevat ihan tarpeeksi jo tässä elämässä liiallisista ylilyönneistä.

Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että täältä olisi saatava maksimaalinen määrä kivaa. Mutta ei kaiken muun kustannuksella.

tagit: uskonnot, ateismi, yhteiskunta

Cheer up, it might never happen!

kommentteja: 016.03.2009 15:38 Tangerine

Tänään ei pää toimi. Tekisi mieli laittaa vaan pari linkkiä ja antaa teidän tehdä niistä ihan mitä johtopäätöksiä huvittaa, mutta toisaalta aihe on niin mielenkiintoinen.

Tämä on nimittäin tulossa Suomeenkin. Ihastuttava mainos sinänsä, vaikka mielestäni päätelmä onkin hieman harhaanjohtava (meillä kun ei ole ollut sitä helvetin tulella pelottelevaa mainosta jolle tämä on vastaisku). Minä murehdin vaikken jumalaan uskokaan, ja toisaalta moni uskovainen todennäköisesti murehtii vähemmän uskoon tulonsa jälkeen kuin sitä ennen. Hieno keskustelunavaus kuitenkin. Minä kun voisin keskustella loputtomasti siitä, miten naurettavaa ja tarpeetonta on sitoa uskontoa esimerkiksi politiikkaan, ja siitä, miten uskontoon liittyvät yhteiskunnalliset ennakkoasenteet vaikuttavat negatiivisesti uskonnottomien arkipäivään. Kiihkeimmilläni olen, kun asiaan liitetään lapset, toiseksi kiihkeimmilläni kun siihen liitetään moraali, mutta toivon etteivät sellaiset ihmiset kuitenkaan ole enemmistössä, jotka pitävät uskonnottomia a priori moraalittomina, tai itse asiassa moraaliin kykenemättöminä.

Tässä toinen mielenkiintoinen keskustelunavaus ja tässä asiaankuuluva ja varsin oiva vastaus siihen.

Sen verran puutun itse keskusteluun, että Huovisen argumentointi hämmentää välillä minuakin. Jumala irrotetaan tästä maailmasta ja Huovinen sanoo, ettei luonnontieteet ole oikea pelikenttä, kun halutaan ymmärtää mistä uskonnossa on kysymys. Kuten Jussi K. Niemelä ja Tapani Hietaniemi toteavat vastauksessaan, tämä abstrakti, täysmystinen entiteetti ei kuitenkaan ole kristinuskon Jumala. Ja tähän Huovinen itsekin palaa artikkelinsa lopussa, missä hän ottaa kantaa siihen, että kirkosta eroavat ovat useimmiten luonnontieteellisesti suuntautuneita nuoria miehiä (ihmettelinkin kun artikkelin alussa Huovinen mainitsi taloudellisten syiden olevan tavanomaisimpia kirkosta eroamisen syitä...). Huovinen kirjoittaa: "Kirkossa tulisi ottaa ehkä vakavammin se, että uskosta pitäisi kyetä puhumaan myös siten, että se antaisi tyydyttäviä vastauksia ihmisen ymmärrykselle. Kristinusko on myös niitä varten, jotka kysyvät ”miksi”-kysymyksiä ja ovat uteliaita elämän salaisuuksien äärellä." Miten tämä onnistuu, jos Jumalalla ei ole mitään tekemistä luonnontieteiden kanssa?


Täytyisikin haalia lisää tähänkin aiheeseen liittyviä kirjoja.

==

BTW. Häpesin tapaani ostaa kirjoja, kun niitä voisi yhtä hyvin lainata, ja samalla tukea tärkeää kirjastolaitosta. Kunnes luin tämän, ja tunnistin sen kamalan tunteen kirjastossa, kun ympärillä on valtavasti kirjoja, joita ei voi koskaan saada omakseen.
tagit: uskonnot, maailma, yhteiskunta