Päivän polttavana puheenaiheena on tietenkin koirien ja ihmisten, eikun siis ihmisten ja ihmisten väliset avioliitot. Eikun siis kyseessähän olikin adoptio-oikeudet. Ääh, tässä menee ihan sekaisin.
Joka tapauksessa, eduskunnassa käsiteltiin eilen homopariskuntien adoptio-oikeutta. Kuten kaikki jo tietävät, perussuomalainen Pentti Oinonen otti esiin koira-kortin, ja kysyi pitäisikö kohta jo sallia ihmisen ja eläimenkin avioliitot, kun tällaisia asioita oikein eduskuntatasolla käsitellään. Oli siitä asiasta mitä mieltä tahansa, niin kommentti meni hieman aiheen ohi. Ei tässä ole kyse siitä, kenen kanssa kukakin saa mennä naimisiin. Vaan siitä, onko lapsella oikeus esimerkiksi periä molemmat vanhempansa, olivat nämä mitä sukupuolta tahansa. Toisin sanoen, näitä perheitä on jo. Nyt on kyse siitä, millaisia oikeuksia näiden perheiden lapsilla on. Ja myös siitä, millaisia oikeuksia näillä vanhemmilla on lapsiinsa muun yhteiskunnan silmissä.
Totta kai lapsella tulisi olla kaksi vanhempaa, tai miksei vaikka neljä. Ehkä lapsilla oli asiat paremmin, kun vielä monta sukupolvea asutti samaa huushollia? (Tai no, tehkää toki vielä rakentavampia johtopäätöksiä tuosta neljästä vanhemmasta..) Tärkeintä on, että lasta rakastetaan ja hoivataan, että lapsi kasvaa turvallisessa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Se, onko vanhempia yksi tai kaksi, ja mitä sukupuolta he ovat, tuskin juurikaan asiaan vaikuttaa, mutta entä jos vaikuttaa? Pitäisikö sitten kieltää yksinhuoltajuuskin? Entä jos toinen vanhemmista kuolee? Lapsi äkkiä sellaiseen perheeseen, jossa on äiti, isä, koira (ei avioliitossa kummankaan vanhemman kanssa), omakotitalo ja Volvo?
Entisenä koulukiusattuna tunnen tietysti suurta houkutusta kommentoida myös tuota Oinosen esille ottamaa kiusaamisasiaa, vaikka sekin kortti oli kyllä aika typerä veto. Epäilen pienessä mielessäni, että lapsen kehitykseen kuuluu erilaisuuden vierastaminen, mikä voi joissain tapauksissa johtaa kiusaamiseen. Ja uskon, että kiusaamiseen vaikuttaa suuresti henkilökemiat. (Minua esimerkiksi ei kiusattu niin kauan kuin olin luokan suosituimman tytön paras kaveri, vaikka sitä ennen ja sen jälkeen olin aivan sama rillipäinen, hieman ylipainoinen lapsi kuin kaveruuden aikanakin.) Ja sitten on niitä kiusaajia, jotka kiusaavat mistä syystä tahansa, ihan vain kiusaamisen ilosta. Ja sitten on se tosiasia, että me aikuiset määrittelemme hyvin pitkälle sen, mikä yhteiskunnassa katsotaan erilaisuudeksi, joten pallo on meillä. Mikään näistä asioista ei tarkoita, että lapselta pitäisi kieltää oikeus omiin vanhempiinsa.
On hienoa, että lapsen hyvinvoinnista keskustellaan. Tuntuu kuitenkin lapset jäävän tässäkin keskustelussa aikuisten ennakkoluulojen ja fobioiden jalkoihin. Vihertävä Kasvi kirjoitti tästäkin hyvän puheen. Kannattaa kurkata myös Paholaisen asianajajan postaus aiheesta.
Tässä myös Kasvin vastine Homma-foorumin kehittelemiin vihreisiin vaalimainoksiin. Noin niinkuin loppukevennykseksi.