Uskomatonta mutta totta

kommentteja: 212.11.2009 15:37 Tangerine

Saatiin eilen vanha talo siihen kuntoon, että uusi asukas voi vihdoin muuttaa sisään. Näytti siltä ettei siivoaminen lopu ikinä, mutta kyllä se sitten loppui. Kellarissa on vielä jotain romua mikä ei kuulema uutta asukkia haittaa, joten ne haetaan sitten lähipäivinä. Mutta pääasia että talo on luovutuskunnossa.

Ja sitten kävi niin hullusti että taisin päästä töihin. Tai siis eräänlaiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen, mikä kyllä käytännössä on työntekoa ilman palkkaa... Mutta tähtää ihan vakituiseen työpaikkaan, ja joka tapauksessa siinä saa työkokemusta, vieläpä alalta jolta minulla ei kokemusta vielä varsinaisesti ole. Kysessä on siis jonkin sortin alanvaihto, jos niin voi sanoa kun varsinaista alaa ei ole entuudestaan.

Muutoksia, lisää muutoksia. Minä kun olen niin hyvä niissä. Ja taas täytyy laittaa Inkakn hoitoon, mikä on aina inhottavaa. Mutta ehkä tämä tästä. Töihinhän tässä on haluttu. Eikö niin?

tagit: muutto, työ, Inka

Turku - Helsinki - Turku

kommentteja: 013.10.2009 21:28 Tangerine

Tuntuu, etten ikinä ole koneen ääressä, kun haluaisin blogata. Kuten eilen illalla, kun makasin vieraassa sängyssä, kuuntelin iPodista hämmästyttävän hiljaa Callistoa, ja katselin verhojen reunoilta kajastavaa katulamppujen valoa. Olin juuri aloittanut Jääskeläisen Taivaalta pudonneen eläintarhan. Luin pelkän esipuheen ja lopetin. Halusin hetken aikaa uiskennella siinä ajatuksessa, että minä olisin kirjoittanut nuo novellit. Juuri ennen nukahtamista sain kirjoitettua muistiin hienolta vaikuttaneen puolen sivua omituista henkilökuvausta. En ole vielä lukenut sitä uudestaan, mutta se saattaa olla säilyttämisen arvoinen.

Tai sitten tänään matkalla kotiin. Olin jo päässyt Jääskeläisen kirjassa kolmanteen novelliin, Missä junat kääntyvät. Luin Ruupertin kuvausta hänen ja isänsä retkestä junaraiteille, missä eräs juna poistui kiskoilta ja yritti ajaa heidän päälleen, ja tunsin Ruupertin kauhun. Havahduin katselemaan ympärilleni. Junassa. Huono novellivalinta. 

Niin, olin pari päivää katsastamassa pääkaupunkiseutua. Eipä siitä tullut nähtyä juuri muuta kuin Suomen suurin tietyömaa, mutta kuitenkin. Tänään bussissa kohti Pasilan asemaa vastapäätä istui pari nuorta miestä, joista toinen on kuulema tulossa tyttöystävänsä kanssa viikonlopuksi kaupunkilomalle Turkuun. Kohteliaan kuuloisesti miehet yrittivät muistella mitä ihmeen näkemistä Turussa on. Ajattelivat kuulema käydä katsastamassa sen linnan, ja sitten baariin. Siinäpä se sitten aika pitkälti onkin. Vieressä istui etäisesti Jääskeläistä muistuttava poika joka lueskeli kvanttifysiikan alkeita.

Huomenillalla tai viimeistään torstai-aamuna pitäisi mennä takaisin. On kurjaa jättää Inka, onneksi sovin treffit hyvän ystäväni kanssa, johon pidän aivan liian vähän yhteyttä.  Ja niin, töitähän tällä reissulla metsästetään. Aika epätodennäköisltä näyttää, mutta onpahan jotain tullut tehtyä. 

tagit: kirjallisuus, työ, bloggaaminen

Syksy

kommentteja: 005.10.2009 13:45 Tangerine

Syksy näkyy ja tuntuu. Sadetta, myrskyä, harmaata. Taloprojekti vie käytännössä kaikki ajatukset. En kirjoita, en askartele. Mahdolliset työ/opiskelujutut hieman häiritsevät, tai lähinnä niihin liittyvät lastenhoitojärjestelyt. Mutta ne ovat vielä ehdollisia, joten ei niistä sen enempää.

Löysin vihdoin kirjastosta Jääskeläisen Taivaalta pudonneen eläintarhan. Sitä ennen luen kuitenkin loppuun Mikko Rimmisen Pölkyn. Tykkäsin miehen runokokoelmasta Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja, ja kirja on kyllä samansävyinen, jos oikein muistan kun runokirjan lukemisesta on jo vuosia. Minulla on kyllä selvästi meneillään joku nuorten (tai sinne päin) suomalaisten miesten kausi. Noin niin kuin kirjallisuudessa siis.

Tavallaan tekisi mieli kirjoittaa, mutta en vain saa sitä itsestäni irti. Nyt on tällaista.

tagit: kirjallisuus, kirjoittaminen, talo, työ

Varpaat jäässä ja väsyttää

kommentteja: 022.06.2009 13:29 Tangerine

Ensimmäinen lomapäivä. Sorry, säät odotteli tätä.

Kasa työhakemuksia rustattu. Aivojumppana mietitty ongelmaa, johon tunnun törmäävän jatkuvasti. Ylliluonnollisen elementin määrä ja laatu. Tarinassani siis. Balanssia ei tunnu löytyvän. Tai ehkä en vain uskalla päättää sitä.

Ruokapöytälukemisena on tällä hetkellä Jonathan Carrollin The Wooden Sea. Carroll on onnistunut ujuttamaan varsin normaaliin ympäristöön varsin epänormaaleja tapahtumia, ja saa sen kuulostamaan yllättävän uskottavalta. Minun tehtäväni pitäisi olla helpompi, tarinani päähenkilöiden ei tarvitse hämmästellä kuolleista nousevia koiria tai ajassa matkustamista. Mutta en ole oikein koskaan ollut mikään riskinottaja. Harjoittelen sitä edelleen.

Nyt menen etsimään villasukat jalkaani. Vaihtoehtoisesti voisin mennä ulos, mutta tuskin menen, vielä.

tagit: kirjoittaminen, työ

Ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin

kommentteja: 008.06.2009 22:29 Tangerine

Taloudellisista ja tuotannollisista syistä minulla alkaakin kesäloma jo kahden viikon päästä. Vielä perjantaina olin asiasta suunnattoman vittuuntunut, mutta tänään olen ollut vain kyllästynyt. Vaikka kuinka tsemppaisi, työmotivaatio ei vain ole ennallaan. Tänään laitoin jo ensimmäisen työhakemuksen menemään. Yritän uskoa, että tämä voi olla hyväkin asia. Ehkä löydän nyt mielekkäämmän työn, tai ainakin viihtyisämmän työpaikan. Eihän sitä koskaan tiedä.

Asiasta kurkkupurkkiin. Kiina on erityisen huolissaan lasten hyvinvoinnista. Se porno, se porno. Kyllähän Suomessakin kovasti yritetään, mutta kun ne hiivatin sananvapausaktivistit on jostain syystä holhousyhteiskuntaa vastaan. (Keppihevonen? Mikä ihmeen keppihevonen? Ei kai...)

Ei päässyt Kasvi hyvästä yrityksestä huolimatta EU-parlamenttiin. Harmillista, tosin jäi Suomeen edes yksi järkevä kansanedustaja. Hienoa oli se, että pääsi kerrankin äänestämään Kasvia.

Luonnostelin tässä eräänä iltana mielessäni lumihiutalemenetelmän (kiitokset Usvan Annelle vinkistä) ensimmäisen vaiheen. Eli yhden virkkeen pituinen selostus tarinasta. Olen yrittänyt sitä ennenkin, mutta jostain syystä se oli nyt helpompaa, ja mikä vielä kummallisempaa, sain siitä selkeämmän kuin ennen. Ihan kuin tietäisin itsekin paremmin nyt, mistä on kyse. Minähän menen paniikkiin kriiseistä. Päivän tai parin ajan olen vihainen ja yritän kieltää kaiken, mutta sen jälkeen toimin tehokkaasti ja nopeasti tilanteen korjaamiseksi. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta ikinä en jää tuleen makaamaan. Ja ihan kuin se tekisi muunkin ajattelun selkeämmäksi. Ainakin hetkellisesti.

Kävin viime viikolla TYKSissä. Parkkihallissa minua tuli vastaan nainen, jonka seurassa oleva mies kantoi turvakaukalossa vastasyntynyttä vauvaa. Naisella oli silmissään tuttu katse. Tuskainen, pelokas. Inka otti minua lauantai-iltana sängyssä kasvoista kiinni molemmilla käsillä ja sanoi "äiskä mulla on asiaa". "No mitä asiaa sulla on?" kysyin nauraen. "Vauva-asiaa." Minun vauvakuumeeni on jo mennyt ohi, mutta Inka tuntuu kaipaavan leikkikaveria. Nyt ei kyllä resurssit riitä. Mutta välillä sitä miettii edelleen. Ja sitten näkee tuoreita äitejä sairaaloiden parkkihalleissa ja miettii, että miten tuosta selvisi. 

Lumihiutalemenetelmän toisessa vaiheessa aloitusvirke tulee laajentaa kokonaiseksi kappaleeksi, josta käy ilmi tarinan perustilanne, suurimmat vastoinkäymiset, ja lopetus. Menen nyt sänkyyn pohtimaan sitä. Tai sitten kaappaan rakkaan mieheni mukaani ja teen hänen kanssaan jotain mukavaa. En ole päättänyt vielä. 

tagit: työ, kirjoittaminen, sananvapaus, Inka, politiikka

So it begins

kommentteja: 020.03.2009 10:35 Tangerine

Tänään sitten alkoivat YT-neuvottelut. Minä olen välillä aivan varma ettei minua neuvotella täältä mihinkään, ja toisinaan selaan epätoivoisena MOLin sivuja löytämättä mitään, mihin tällainen harhaankouluttu ja työelämässä tyhmentynyt voisi hakea.

Tämänhetkinen äitiyslomasijaisuuteni onneksi jatkuu näillä näkymin tämän vuoden loppuun, sen luulisi vaikuttavan asiaan. Miten paljon, sitä en tiedä.
tagit: työ

Yhteistoimintaa

kommentteja: 013.03.2009 15:12 Tangerine

En voi sille mitään, että minulle tulee termistä YT-neuvottelut mieleen vastikään lukemani klassikko Vuonna 1984. Sana on suoraan kirjan uuskielestä. Ihan samaa kaksoisajattelua kuin rakkausministeriö ja riemuleiri. Yhteistoimintaa my ass. Nyt käsi pystyyn kaikki, jotka haluavat toimia yhdessä turvatakseen osakkeenomistajille maksimaaliset voitot!

Ja on muuten jännä, miten sitä näinkin pienen paineen alla alkaa epäilemään toisia ja miettimään miksi toiset pitäisi uhrata ennen itseään. Entäs sitten, jos uhka olisi suurempi kuin mahdollinen lomautus tai irtisanominen, kuten vaikkapa hengenmeno? Kuinka paljon silloin yrittäisi tehdä kauppaa sillä, kenen henki lähtee että oma säästyisi? Ja kuinka paljon epäilisi muiden tekevän samaa, ja olevan paremmissa asemissa hengenmenosta päättävien ihmisten suhteen?

tagit: työ