Alkuun ihan vain tilitystä.

Olen kuulema aika hankala ihminen. Okei, pinna menee helposti, mutta mielestäni minun kanssani oppii aika helposti kommunikoimaan jos vain haluaa. En minä mikään avaruusalus ole, eikä minun ymmärtämiseni mitään kvanttifysiikan tuntemusta vaadi. Itse pyrin opettelemaan kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, niitä pikku vivahteita ja nyansseja jotka ovat kunkin ihmisen kanssa tärkeitä -- vaikka en väitäkään että jaksaisin ihan aina ottaa ne huomioon. Useimmiten keskustelu, varsinkin negatiivissävytteinen, on kuitenkin hedelmällisempää, kun tietää mikä toista ärsyttää (siis että sitä voi halutessaan välttää..) ja mikä edistää keskustelua.

On todella vaikea uskoa, että noita samoja asioita ei voisi oppia minusta. Että vuosien jälkeenkään ei voi tietää, miten minä haluan, että minulle kerrotaan asioita, miten minulta pyydetään palveluksia, miten minun kanssani on hedelmällisintä keskustella. Rehellinen, kiertelemätön puhe tehoaa minuun. Ystävällinen sävy ilman liiallista dramatiikkaa tai nöyristelyä on parasta. Tarinat ovat asia erikseen, niihin saa sirotella niin paljon tulikiven katkuista pippuria kuin haluaa, mutta tavallisessa, joka päiväisessä kanssakäymisessä toivon, että asiat esitettäisiin niinkuin ne ovat, ja myös antamani vastaus otettaisiin vastaan suurinpiirtein samalla kiihkolla kuin se annetaan. Ja jos alan väittelemään, niin väittelyyn vastattaisiin suurinpiirtein noudattamalla väittelyn sääntöjä ottamatta hernettä nenään.

Hankalaa? Olenko mahdoton?

Vai kuvittelenko vain, että noudatan itse omia sääntöjäni? Entä jos minulla pelkkiä vastakarvoja, eikä minua edes voi silittää myötäkarvaan?

Myönnän olevani joskus hieman hyökkäävä, vaikka tarkoitukseni ei olekaan hyökätä ihmistä vaan korkeintaan asiaa tai asian esittämistapaa vastaan. On ehkä asiatonta olettaa, että keskustelukumppani olisi aina automaattisesti samassa vireessä kuin minä, eikä loukkaantuisi kärkkäästä esittämistavastani. Jotenkin vain toivoisi välillä toistenkin edes yrittävän. Tai jotain.

===

No, tästä vuodatuksestahan ei ole tietenkään mitään hyötyä, ellen nyt sitten jonkinlaista pientä itsetutkimustakin joutunut harjoittamaan. Kommentoidaan jotain muuta. Kasvi kertoo taas tärkeästä asiasta, lasten ja nuorten pahoinvoinnista. En ehdi sen kummemmin nyt kommentoida, mutta lukekaa ja antakaa aivojen raksuttaa. Ja jos Pirate Bay -oikeudenkäynti ei ole mielestäsi vielä täyttänyt farssin tunnusmerkkejä, kelpaisiko viimeiseksi pisaraksi jääviyttä tutkimaan astetetun tuomarin toteaminen jääviksi?

Ja sitten. Mietiskelin joskus lukiossa toimittajaksi kouluttautumista, mutta en nyt tarkkaan muista sitä ajatusketjua, joka johti minut päätymään asiassa kielteiselle kannalle. Joka tapauksessa, nyt ei huvittaisi olla toimittaja. Ihan kuin toimittajien asemaa ei oltaisi muutenkin jo heikentämässä (vrt. tapaus Sanoma News), Aamulehti ja Hesari uutisoivat esitutkintalain uudistamista pohtivan työryhmän esittäneen heikennyksiä toimittajien lähdesuojaan. Ja vain hetki sitten Suomen EN-valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Tuulikki Ukkola teki Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle aloitteen toimittajien lähdesuojan parantamisesta järjestön jäsenmaissa. Huoh.