Saatiin eilen vanha talo siihen kuntoon, että uusi asukas voi vihdoin muuttaa sisään. Näytti siltä ettei siivoaminen lopu ikinä, mutta kyllä se sitten loppui. Kellarissa on vielä jotain romua mikä ei kuulema uutta asukkia haittaa, joten ne haetaan sitten lähipäivinä. Mutta pääasia että talo on luovutuskunnossa.

Ja sitten kävi niin hullusti että taisin päästä töihin. Tai siis eräänlaiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen, mikä kyllä käytännössä on työntekoa ilman palkkaa... Mutta tähtää ihan vakituiseen työpaikkaan, ja joka tapauksessa siinä saa työkokemusta, vieläpä alalta jolta minulla ei kokemusta vielä varsinaisesti ole. Kysessä on siis jonkin sortin alanvaihto, jos niin voi sanoa kun varsinaista alaa ei ole entuudestaan.

Muutoksia, lisää muutoksia. Minä kun olen niin hyvä niissä. Ja taas täytyy laittaa Inkakn hoitoon, mikä on aina inhottavaa. Mutta ehkä tämä tästä. Töihinhän tässä on haluttu. Eikö niin?

Miten ihmeessä tuota romua riittää? Vanha talo ei ole vieläkään tyhjä, ja olen melko varma että romu lisääntyy siellä itsekseen. Argh!

Muutto on saatu jokseenkin kunnialla suoritettua. Tosin voiko sitä vielä sanoa, että se on suoritettu, kun vanha talo on vielä siivoamatta, ja romuakin siellä vielä on. Mutta käytännöllisesti katsoen kaikki sellainen, mikä tänne tuleekin, on tuotu. Kämppä on edelleen muuttolaatikoilla sisustettu, mutta sohva on jo paikallaan. Ja uusi telkkari.

Oli muuten kamalaa kun käytiin hakemassa uusi telkku ja pesutorni. Kun ne miehet raahasi sieltä varastosta pakettiautoon ensin 46" Panasonicin ja sitten LG:n pesutornin, niin se näytti kyllä ihan siltä kuin vaimo olisi sanonut: "Fine, saat uuden telkkarin jos mä saan uuden pesutornin!" Eikä se mennyt niin! Honest. Niiden viihdearvohan on täysin eri luokkaa, kyllä mä sanoisin sitten vähintään että saan samalla summalla kirjoja tai askartelujuttuja kuin pesutornin :D

Ja niin, tässä hässäkässä on jäänyt kertomatta sellainen pikkuseikka, että mullakin on nyt iPhone!! Mies päivitti omansa uuteen ja minä sain vanhan. On kuulkaa ihanaa kun saa puhelimella surffia ja seurata twitteriä ja whatnot.

Oon muuten ihan koukussa Twitteriin, vaikka minulla ei olekaan siellä kun muutama seuraaja -- joista suurin osa vielä on sellaisia, etten tiedä miten ovat eksyneet seuraajikseni kun en kyseisiä henkilöitä tunne ja ovat vielä ulkomaalaisiakin. No, kirjoittelen kuitenkin miehelle ja kaverille :P

Joo, sitten pitäisi kai poistaa roikkuva lapsi niskasta ja alkaa harkita kauppaan menoa.

Hämmästyttävää kyllä en ole käyttänyt hyväkseni tätä varsin yksipuolista mediaa ja valittanut särkynyttä selkääni. Siitä sen huomaa, en ole valittajatyyppiä (...).

Rikoin siis tuossa kuukausi sitten selkäni. Tai siis oikeastaan kaikkihan alkoi jo joskus kesällä, kun rikoin jalkani ja kävelin kuukauden verran kummallisessa asennossa ettei jalka sattuisi. No, sekä jalka että selkä paranivat, periaatteessa, mutta about kuukausi sitten kun otin Inkan istuinta autosta venäytin jotenkin selkäni. Ei se heti paljoa sattunut, vasta muutaman päivän päästä (kun en tietenkään välissä mitään levännyt) alkoi särky olla jo todella kovaa ja säteillä jalkoihinkin. Siinä vaiheessa kovempikalloinenkin tajuaa olla haravoimatta ja nostelematta painavia esineitä -- minäkin lopetin heti seuraavana päivänä.

No, koko jutun pointti oli siis se, ettei selkä ole vieläkään kunnossa. Mikä tekee tästä muuttamistouhusta entistä ikävämpää. En saa edes olla huomenna kantoapuna, mikä on muuttamisessa yksi hauskimmista hommista. Piha on kullankeltainen, mikä sinänsä on oikein kaunista ja mukavaa, mutta ei sitä oikein tuollaisena kehtaa uudelle omistajalle jättää. Mutta kun selkä tosiaan ei kauheesti innostu haravoimisesta.

No, joka tapauksessa muutto on huomenna. Viimeistään siinä vaiheessakun mies otti seinähyllyt alas ja minä pakkasin vaatteita laatikoihin iski todellisuus. Tämä koti -- jossa olen asunut toiseksi pisimmän ajan elämässäni! -- on hyvin pian historiaa. Olen tykännyt asua täällä, tämä on hyvä koti. Toivottavasti uusi on vieläkin parempi.

Niin siis eilenhän muuttoon oli 4 eikä 5 päivää, kun muutto aikaistui. Ei tässä mikään kiire ole tulossa. Kun ehtii bloggaamaankin.

Kauhea härdelli. Kämppä on niin sekaisin kuin vain kuvitella saattaa, pakkaamisen ikävin vaihe edessä kun helpoimmat on jo laatikossa.

Mutta on tässä hyviäkin puolia. Muuttaessa löytää tavaroita, joita ei edes muistanut hukanneensa.

Oli ihanaa tavata todella pitkästä aikaa hyvä ystävä. Ja on ihanaa olla taas kotona. Tänään aloitettiin muuttorumban ensimmäinen vaihe, eli kellarin ja vinttien komppaaminen. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että talo on entistä enemmän sekaisin. Ja pahemmaksihan tämä tästä vain menee.

Tämä postaus jää nyt lyhyeksi, koska erittäin kuiva Crowmoor väsytti minut, ja taidan painua pehkuihin. Ai niin, liityin Twitteriin. Viimeistään siinä vaiheessa kun nämä sivut saadaan päivitettyä, näkyy tweetit täälläkin. Milloin se sitten tapahtuu, sitä en tiedä. Asia oli viimeksi tapetilla joskus puoli vuotta sitten. Huhuu kultsi, missä mennään?