Miehen kesäloma on ohi, ja minäkin siis palailen pikkuhiljaa jonkinlaiseen arkeen. Oli kyllä hyvä loma. Reissu meni kaikin puolin hyvin, ja kotiin oli mukava palata. Parisuhdekin tykkäsi oikein hyvää. Onnistunut loma siis, kaiken kaikkiaan.

En tiedä mistä saimme kipinän, enkä muista mistä asia lähti liikkeelle, mutta tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten keksimme, että mitäs jos myydään talo ja ostetaan toinen. Nyt ollaan käyty jo katsomassa kuutta tai seitsemää taloa, ja eilen kävi välitysfirman nainen arvioimassa meidän remonttikohteen. Löydettiin jo unelmatalokin, harmi vaan kun rahkeet ei oikein riitä siihen. Pitää siis jatkaa etsimistä, ehkä sopiva talo löytyy ihan meidän hintaluokastakin...

Ajatus muutosta on kyllä herättänyt paljon mietteitä, lähinnä Inkaan liittyen. Miten tyttö sopeutuisi, jos päiväkoti vaihtuisi, mitä mieltä olisi kun maisema muuttuisi, kun piha olisi vieras ja valo makuuhuoneessa tulisi väärästä suunnasta?  

Kirjoittamista on tullut hieman ajateltua, mutta ei muuta. Pari hyvää ideaa on kyllä tullut mieleen jotka pitäisi kirjoittaa ylös. Kun muilta hommilta ehtisi. Ja sen kanssa tuntuu olevan vähän saman kuin tämän blogikirjoittamisen kanssa. Mitä pidempi tauko, sen vaikeampi jatkaa.

Ja muutamassa muussakin paikassa. Tällä hetkellä ollaan merenkurkun maailmanperintöalueella. Hyttysiä riittää.

Oli kyllä hienoa käydä kotiseuduilla Kajaanissa yli 15 vuoden jälkeen. Nähdä aikuisiksi kasvaneita sukulaistyttöjä ja vanhaksi päässyttä mummua. Käydä kurkkaamassa linnanraunioita, joilla juoksenteli lapsena, ja kerrostaloja joissa on joskus asunut.  Vaikka sielläkin riitti hyttysiä.

Reissu on jo yli puolessa välissä, eikä kirjoitusvälineisiin ole tullut koskettuakaan.  Meni melkein viikko ennen kuin ehdin edes mielessäni hieman työstää tarinaa. Lukeminenkin on rajoittunut aamupalapöydässä selailtuihin Aku Ankkoihin. Omalla tavallaan mukavaa vaihtelua, vaikka montaa paikkaa onkin tullut katseltua sillä silmällä, eli mikä vaikuttaisi hyvältä kirjoittamispaikalta. Mies heittelee ilmaan ehdotuksia kesämökistä Kainuussa ja asuntoautomatkailusta. Hmm.

On ollut hienoa katsella Inkaa sukulaisten seurassa. Ja neiti on ollut todella reipas reissaaja, vaikka joinakin päivinä on istuttu autossa tuntikausia. Inkan ehdoila matkustaminen on myös yllättävän rentouttavaa. Ajaessa taukoja tulee pidettyä usein, yhdessä paikassa pysyttyä useampia päiviä, eikä ne päivät ole täynnä paikasta toiseen ryntäilyä vaan aika usein tulee vierailtua vain lähimmässä leikkipuistossa.

Tästä matka jatkuu huomenna kohti Satakuntaa, ja sitten takaisin kotiin. Josko siellä olisi vähemmän hyttysiä. 

Käyn aika usein jonkinlaista dialogia päässäni. Muutama päivä sitten se keskustelu meni suunnilleen näin: "Sä aiot taas muuttaa sitä?" Joo. "Ha ha, idiootti." Ei kovin rakentavaa, tiedän.

En ollut ollenkaan tyytyväinen tarinan loppuun. Se kaipasi jotain ihan muuta. 

Ja sitten muutaman päivän oli tosi paha tukos. Kävelin edestakaisin pihalla Inkan leikkiessä hiekkalaatikolla ja yritin saada tukosta auki. Illalla kävelin edestakaisin sisällä, keittiö - eteinen - olohuone - eteinen - keittiö. Olo oli aika sietämätön, kun kirjoitusvirettä löytyi, mutta tuntui että tarina tökki, pahasti. Ajattelin jo, että pitääkö tämä nyt sitten jättää tähän. Kerätä kokoon ne mieluisat pätkät ja katsoa voiko niitä käyttää jossakin muussa tarinassa sitten, kun tämä tarina ja nämä hahmot ovat tajunneet lopettaa kitumisen ja kuolleet pois. Mutta en vain halunnut lopettaa. Olin dramaattinen ja tein uuden dokumentin jonka nimesin Viimeiseksi Yritykseksi. Yritin suoltaa siihen kaikki mahdolliset ideat, jotka päähäni putkahti. Niitä ei ollut paljon. Viimeinen Yritys jäi laihaksi ja keskeneräiseksi.

Sitten eräänä aamuna saadessani ihan rauhassa syödä aamupalaa rakkaan mieheni katsellessa neidin kanssa Pingua olohuoneessa, tajusin miten sen täytyy mennä. Se ainoa looginen reaktio aikaisempiin tapahtumiin. Olin kyllä tajunnut sen aikaisemminkin, mutta en ollut keksinyt miten sen toteutan. Ratkaisu ei putkahtanut mieleeni kirkkaana ahaa-elämyksenä, vaan hiipi ajatuksiin kuin hiljainen kissa ja käpertyi sinne nukkumaan.

loput merkinnästä »
tagit: kirjoittaminen, elokuvat, loma