Hesarin keskustelupalstoilla on taas meneillään muutama mielenkiintoinen keskustelu (tai joku saattaa olla jo päättynytkin mutta minä vain en ole vielä ehtinyt lukea niitä loppuun). Ensimmäinen on tietenkin keskustelu Halla-ahon sakoista. Keskustelua käytiin enimmäkseen tietenkin ihan eri asiasta kuin uutinen oli, eikä se oikeastaan tuonut tähän aiheeseen mitään uutta, selkeitä, perusteltuja kannanottoja oli aika vähän. Mutta oli se silti kiinnostavaa. Omasta mielestäni pykälä uskonrauhan rikkomisesta ei ole välttämättä huono, mutta sen soveltaminen on hankalaa. Totta kai ihmisille pitää antaa rauha uskoa mitä uskovat -- mutta jos uskonrauhan rikkomista aletaan pitää synonyyminä jumalanpilkalle, niin sitten ollaan kyllä ihan hakoteillä. Ja sanotaan nyt vielä, etten ole Halla-ahon kanssa samoilla linjoilla pakolaisasiassa, mutta toivon kuitenkin asiallista ja tarvittaessa kriittistäkin keskustelua asiasta, ja kieltämättä Halla-aho on jokusen ihmisen innostanut siihenkin. Ja tietenkin keskusteluun sananvapaudesta, jota myös tarvitaan.

Toinen mielenkiintoinen keskustelu on eettisen neuvoston päätöksestä, etteivät ateistibussit ole hyvän maun vastaisia. Sitä olen tosin ehtinyt lukemaan vasta pari sivua, mutta ateistina on mielenkiintoista, vaikkakin välillä masentavaa, lukea uskovaisten ja ateistien/uskonnottomien välistä "vuoropuhelua". Sitä se parhaimmillaankin on, sillä keskusteluksi sitä ei voi sanoa yhteisten käsitteiden ja sovittujen merkitysten puuttuessa. Edes kaikki ateistit eivät ole samaa mieltä siitä, mitä ateismi on: ovatko ateistit uskonnottomia vai onko uskonnottomuus jotain muuta, erotetaanko agnostisismi ja ateismi toisistaan vai voiko joku olla sekä ateisti että agnostikko yhtä aikaa. Ja siitäkös uskovaiset riemastuvat, vaikka yhtä paljon, ellei enemmänkin, on tapoja olla uskovainen kuin olla olematta.

Kolmas, ja ehkä mielenkiintoisin keskustelu on Kaari Utrion provosoiva keskustelunavaus vanhusten eutanasiasta. On selvää, että tällainen kommentti herättää tunteita, mutta ihmiset voisivat silti pysähtyä miettimään mitä Utrio oikeastaan sanoi, ja mitä ehkä sanomisillaan tarkoitti, ennen kuin heittävät kaikki Utrion kirjat hyllystään roviolle. Minä en tietenkään tiedä mitä Utrio todella tarkoitti, voihan olla että rouva kirjaiija haluaisi todella jakaa kaikille "kuolemanpillereitä" 70-vuotislahjaksi. Vaikea kuitenkaan uskoa, että hän ihan näillä linjoilla liikkuu. Kenenkään virkeän, hyväkuntoisen yli 70-vuotiaan tuskin tarvitsee pelätä, että Utrio tai kukaan muukaan tulee työntämään väkisin mitään unipillereitä kurkusta alas. Utrio ei kuitenkaan ole yksin huoliensa kanssa. Suomessakin on monia, nuoria ja vanhoja, jotka kammoavat ajatusta joutua vuosiksi tai edes kuukausiksi makaamaan sänkyyn parantumattomasti sairaana ja väsyneenä, likaisissa vaipoissa ja täynnä makuuhaavoja, kun kukaan ei ehdi tulla pesemään tai käyttämään pihalla. Saatika sitten jos järki on mennyt, ja lojuu kuola valuen yhteiskunnan ja perheen elätettävänä, yksin, kun kukaan ei halua tulla katsomaan ettei muistaisi äitiä tai mummoa kattoon tuijottavana puolivihanneksena.

Ajatus läheisen kuolemasta on kammottava. En halua edes ajatella tilannetta, jossa oma äitini olisi niin vanha ja sairas, ettei hän pääsisi enää liikkumaan, ei jaksaisi ajatella, olisi jo puoliksi mennyt. Ajatus siitä, että hänelle annettaisiin "ystävällinen unipilleri" sellaisessa tilanteessa, on yhtä lailla sietämätön. Mutta kun ajattelen itseäni samassa tilanteessa, tiedän, mitä haluaisin. En minä sano, että tuollaisia pillereitä pitäisi ottaa käyttöön, mutta kyllä minä haluaisin mieluummin kuolla pois kuin jäädä kitumaan. Ja sama oikeus on niillä joita me rakastamme, vaikka kuinka emme haluaisi että he lähtevät.

Vaikeita aiheita ja hyviä keskustelunavauksia. Mutta onko keskusteluiden sävy jotenkin muuttunut, ovatko aiheet käyneet arveluttavammiksi, vai onko aina ollut niin, että mistään ketään järkyttävästä ei saisi puhua? Kaikki nämä aiheet ovat sellaisia, joista moni on  loukkaantunut verisesti. Varsinkin kahdella ensimmäisellä keskustelulla on sekä fanaattisia puolustajia että fanaattisia vastustajia. Ainahan hedelmällinen keskustelu on ollut vaikeaa, ja keskustelupalstoila siihen ei useimmiten edes pyritä, mutta laajempaa yhteiskunnallista keskustelua kaikista näistä aiheista tarvitaan. Eikä se onnistu, jos kaikki osapuolet nostavat muurit pystyyn, suojautuvat mitä erilaisimpien defenssimekanismien taakse piiloon ja kieltäytyvät kehittelemästä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja mahdollisimman monet huomioon ottavia.

Nyt minä painun siivoamaan mehukellaria. Jatkakaa keskustelua, olkaa hyvä!