Apina, Puhdistus ja pari muuta

kommentteja: 107.02.2010 20:58 Tangerine

Apinaa hiottu hieman, ja uutta novellia aloitettu. Tajunnanvirta ei ollut mitään Apinan kirjoittamiseen verrattavaa, vaikka tämäkin idea hiipi mieleeni kun olin vaipumassa uneen. Näemmä tuo on se hetki kun ideoita valuu päähän. Ja tietysti se on myös se hetki, kun haluaa vain vaipua uneen, että jaksaisi herätä aamulla. Tällä kerralla en jaksanut ottaa kirjoitusvälineitä esiin, ja ajatus on hautunut päässä pari päivää. No, katsotaan miten tämän novellin kanssa käy.

Niin, ja  Puhdistus on luettu loppuun. En oikein tiedä miten kommentoisin sitä. Varsinkin alku toi hyvin vahvasti mieleen näytelmän, selvistä syistä tietenkin, mutta jotenkin se silti hieman häiritsi. Lisäksi minulta kesti aika kauan ennen kuin olin niin uppoutunut tarinaan ja Adeliiden ja Zaran kohtaloihin, ettei sitä olisi enää voinut jättää kesken miettimättä miten siinä oikein käy. Tottahan siihen loppujen lopuksi huomasi olevan imaistuna niin tiiviisti ettei irti päässyt ennen viimeistä sivua, mutta silloinkin se oli hieman tuskaista. Johtui varmaankin tarinasta. Tai ehkä siinä oli jotain muutakin. Vaikea sanoa.

No, mikäs jäi päällimmäiseksi tunteeksi? En kyllä varsinaisesti ihmettele romaanin suosiota. Se oli vahva, ja kiinnostava. Ei sellainen, joka saa minut tarttumaan näppäimistöön, ei sellainen joka saa aivonystyrät kihelmöimään. Mutta kyllä siinä minullekin jotain oli, arvokas lukukokemus, enkä panisi pahakseni, jos opus löytyisi omasta hyllystäkin, niin että siihen voisi palata kun siltä tuntuu.

Sain hyvältä ystävältä lahjaksi Juha Itkosta, mutta miehen poissaollessa ei ollut sellainen olo, että haluan lukea parisuhteesta. Olen ehkä höperö, mutta sama se. Nappasin lukemiseksi taas Taivaalta pudonneen eläintarhan. Se tuntui hyvältä.

tagit: kirjoittaminen, kirjallisuus

Apina

kommentteja: 024.01.2010 09:50 Tangerine

Novelli on nyt puhtaaksikirjoitettu, ja olen jopa melko tyytyväinen siihen. Näin ennen kuin se on päässyt kenenkään luettavaksi. Vielä sitä voisi hieman lihottaa, varsinkin loppua, jonka jouduin kirjoittamaan muistiin mahdollisimman pikaisesti käsivian takia. Jonkin verran sitä lihottelin jo puhtaaksikirjoitusvaiheessa, mutta vielä lisää jos saisi lihaa Apinan luiden ympärille, niin ei olisi pahitteeksi. Vaikka pieni sen pitääkin olla.
tagit: kirjoittaminen

Novellinraakileesta

kommentteja: 422.01.2010 13:55 Tangerine

Sain aloitettua novellinraakileen puhtaaksikirjoittamisen eilen, mutta kesken se jäi kun uni vei voiton. Mies jo kyselee sen perään. Minä pohdiskelen palautteen antamisen ja vastaanottamisen vaikeutta. Toki annan miehen lukea tekstin heti kun se on luettavassa kunnossa, mutta palautteen antamisen täytyy olla niin läheiselle ihmiselle vaikeaa. Entä jos teksti on hänen mielestään huono? Sen sanomiseen ei liene mitään hyvää tapaa.

Olisikin ihanaa, jos olisi joku sellainen, jolla ei olisi mitään motiivia arvostella tekstiä suuntaan eikä toiseen. Joka voisi keskittyä tekstiin ja palautteen antamiseen mahdollisimman neutraalilla tavalla. Ja jolta voisi ottaa palautetta ilman, että siihen sotkeutuisi muita tunteita. Loukkaantumista, tai epäilystä että kehut eivät ole aitoja.

No, palautteeseenkin täytyy vain tottua. Liian vähän kokemusta, mitä ilmeisimmin.

Kovasti haaveilen edelleen kirjoittajaseurasta. Mihin on kaikki kirjoittavat kaverit kadonneet, vai oliko niitä edes?

Sitten vähän muustakin aiheesta: Juttelin Inkalle kun luimme karttakirjaa, että kävin Intiassa ennen kuin minä ja isänsä teimme hänet. Inka totesi siihen, että eikun hän ja isi tekivät minut. Ja niinhän se on. En ollut äiti ennen sitä. Tekivät minut kuulema kuin lumiukon. Hassut on jutut neidillä :D

tagit: kirjoittaminen, Inka

Novelliko?

kommentteja: 620.01.2010 09:07 Tangerine

Edellisiltana olin juuri kömpinyt sänkyyn ja meinasin nukahtaa, kun muutama hassu sana tuli mieleen. Kokeilin niihin jatkoa, ja sekin kuulosti kivalta. Eihän siinä auttanut kuin ottaa muistikirja esille ja kirjoittaa ne muistiin. Mutta sanat eivät loppuneetkaan siihen. Kirjoitin 6 A5:tä, käsi tietysti hajosi jo toisella, minun käteni ei ole kestänyt käsin kirjoittamista enää vuosikausiin. Eilen illalla kun jatkoin tarinaa käsi oli jo valmiiksi kipeä, ja kirjoitinkin vain mahdollisimman lyhyesti muistiin sen, mikä oli Inkaa nukuttaessa mieleen tullut. Jos vain ehdin, alan tänään kirjoittaa sitä puhtaaksi, ja katson saako siitä mitään kunnollista aikaiseksi.

Oudosti samankaltainen tarina kuin Rooibosilla. Mikä lie sama kipinä lennähtänyt meidän molempien luokse. Tarttukaa kynään ihmiset, sitä on nyt liikkeellä!

tagit: kirjoittaminen

Pää auki

kommentteja: 017.01.2010 21:45 Tangerine

Sain vihdoin jotenkin pään taas auki kirjoittamiseen. Se oli vaikeaa, ja voin lipsua siitä koska tahansa. Kirjoittajatreffeillä puhuttiin rangaistuksista. Ja palkinnoista, mutta olen paljon parempi rankaisemaan kuin palkitsemaan itseäni. Ajattelin kuitenkin kokeilla jonkinlaista yhdistelmää. Jos pääsen tavoitteeseen, saan ostaa jotain, mistä pidän. Mutta jos lipsun sen jälkeen, tuo uusi ihana muistikirja, romaani tai mikä lie lentää takkaan. Aika karmeaa. 

Päivitin myös RSS-syötteet. Tajusin tässä pari päivää sitten, että siirtyessäni lukemaan blogeja kännykän kautta unohdin pari tärkeää blogia. Ken tietää mitä kaikkea olen missannut. Noh, ei kun mukaan junaan vaan. Pari uuttakin löytyi. Kiinnostavaa.

Vielä muutama sananen muistiinpanoihin. Näemmä kirjoittaminen onnistuu näin seisaallaan keittiön sivupöydän ääressäkin, jos ihan oikeasti haluaa.

tagit: kirjoittaminen, blogit

Haasteesta, vihdoinkin

kommentteja: 016.01.2010 22:08 Tangerine

En meinaa millään löytää aikaa haasteeseen vastaamiselle, mutta nyt puserran sen itsestäni ulos.

Kyse on siis tästä:
    1.    Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin - blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
    2.    Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
    3.    Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.
    4.    Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
    5.    Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
    6.    Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Haasteen antoi siis Hippiehurrey, kiitokset siitä! :) Kuvaa en saanut jostain syystä liitettyä, ja päätin olla tappelematta sen kanssa, että saisin vihdoin vastattua tähän... Tekstin valitseminen oli kyllä aika haasteellista. Olen joskus aikoinani kirjoittanut parikin runoa, joihin olen edelleenkin tyytyväinen, ja lyriikoitakin löytyy, joita voisin mielelläni kehua. Mutta proosapuoli on hieman hankalampaa. Ensinnäkin aineistoa on paljon vähemmän, enkä oikein osaa kehua mitään keskeneräistä. Haasteessa sanotaan, ettei tekstin tarvitse olla proosaa, mutta ehkä tästä on eniten hyötyä oman kirjoittamisen kannalta, jos valitsen proosatekstiä. Joten valitsen siis ensimmäisen kohtauksen, jonka olen työn alla olevaan tarinaan kirjoittanut.

1. Katkelman ensimmäiset sanat ovat minusta erityisen kiinnostavat, ja uskon, että ne saavat lukijan kiinnostumaan päähenkilöstä ja tarinan jatkosta.
2. Katkelmassa on muutamia lauseita, joista pidän erityisen paljon. Ne ovat mielestäni onnistuneita, luovat oikeanlaista tunnelmaa oikeassa paikassa, ja ovat sujuvia, leikitteleviä, moniulotteisia.
3. Katkelma luo mielenkiintoisen jännitteen kahden päähenkilön välille, joka saa lisämaustetta kun henkilöiden sukulaisuussuhde paljastuu.
4. Heti ensimmäisissä sanoissa luotu tunnelma kestää koko katkelman ajan. En sorru jaaritteluun, selittelyyn tai venyttämiseen.
5. Kohtaus toimii mielestäni loistavana alkuna. Joko koko tarinan tai mahdollisesti uuden luvun. Kuitenkin alkuna. Tätä ei voisi laittaa minkään keskelle.

Kolme oli helppo keksiä, viiden kanssa sai tehdä töitä. Tämä sai kyllä miettimään omaa kirjoittamistaan moneltakin kantilta. Sitä, miten paljon helpompaa runojen ja lyriikoiden kirjoittaminen on. Että pitäisikö tässä nyt niin sanotusti vetää johtopäätöksiä.

tagit: kirjoittaminen, blogit

Kirjastosta

kommentteja: 404.01.2010 19:28 Tangerine

Käytiin neidin kanssa kirjastossa, ja mukaan tarttui Sofi Oksasen Puhdistus. Totta puhuen Sofia on hehkutettu kaikissa mahdollisissa paikoissa niin paljon, että välillä on jo kyllästyttänyt, mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä teos pitää lukea. Ja sen verran kun kirjastossa ehdin sitä vilkaista, epäilen että se saattaa tosiaan olla hyväkin. Pian tiedämme. Ensin kuitenkin nautiskelen Käärinliinat loppuun.

Ja haasteeseenkin olen vastaamassa. Siihen vain menee yli 2 minuuttia, mikä tuntuu olevan maksimiaika rauhassa koneella.

tagit: kirjallisuus, kirjoittaminen

Kirjoitan, en kirjoita...

kommentteja: 003.12.2009 22:27 Tangerine

Yritän tässä kirjoittaa, minkä voi päätellä siitä, että teen kaikkea muuta. Kirjoittajatreffeillä oli taas pari hyvää vinkkiä viivyttelyn poistamiseen; ainakin Temptation Blockeria ja Leechblocia voisi kokeilla. Niillä blokataan ensimmäiseksi Kirjoittajatreffit. Ajastintakin voisi kokeilla -- itse määrätyt deadlinet eivät ole minulla toimineet alkuunkaan, mutta ehkä tuollainen vieressä tikittävä ajastin toisi hommaan edes vähän kiireen tuntua.

Sitten tajusin tänään, että sen sijaan että kiroaisin työmatkoilla niitä jotka ajavat 80km alueella seitsemääkymppiä, voisin käyttää senkin ajan hyödyksi ja miettiä tarinaani. Mitään kovin suureellista siinä on turha miettiä, niitä kun ei pääse heti kirjaamaan ylös eikä töissä varmaan katsota hyvällä jos käytän ensimmäisen puoli tuntia omien muistiinpanojen kirjoittamiseen. Mutta jotain ongelmakohtia voisi miettiä. Tänään kävin yksin lounaalla ja heti tuli muutaman hyvä idea mieleen. Joten eteenpäin mennään -- ainakin ajatuksen tasolla. Vielä kun saisi kirjoitettuakin.

Joo, sitten pari muistiinpanoa ja nukkumaan. Onneksi huomenna on perjantai... 

tagit: kirjoittaminen

Oma koti ja niin pois päin

kommentteja: 126.11.2009 21:57 Tangerine

Ah, kotona. Inkaa oli niin kova ikävä että itkukin tuli pari kertaa. Mutta niinhän se aika lensi kuin ennenkin, ja taas ollaan siellä missä pitääkin.

Siellä reissullani kyllä taas mietin, että jos kerran täytyy olla pois kotoa, saa ikään kuin olosuhteiden pakosta kirjoituslomaa, niin miksi minä sitten vaan murehdin enkä kirjoita?? Niin tyypillistä, ja on niin hankalaa saada se mielentila käännetyksi kirjoittamiselle suotuisaksi. Mutta onnistuin kuitenkin. Pari sivua sain kirjoitettua mielestäni aika hyvää tekstiä. Hieman ehkä eri äänellä kuin muu tarina tähän asti, mutta äänen valitsemisen kanssahan olen painiskellut aikaisemminkin. Ajattelin nyt sitten katsoa ja kokeilla, ja päästä irti ajatuksesta että se pitäisi heti päättää.

Lueskelen muuten tällä hetkellä Haruki Murakamin Kafka rannalla. 116 sivua takana, ja hienolta vaikuttaa.

tagit: kirjoittaminen, kirjallisuus

Pikkujouluiltana

kommentteja: 214.11.2009 08:40 Tangerine

Eilen oli vapaailta kun mies oli pikkujouluissa, ja minä vain istuin telkkarin edessä ja yritin pitää silmäni auki. Hieman väsähtänyt olo siis taas. Tietysti olin etukäteen ajatellut että aika käytetään hyödyksi kirjoittamalla, mutta näytön tuijottaminen tuntui vain hieman liian ylivoimaiselta. No, kaivoin kuitenkin edelleen hujan hajan olevien tavaroiden seasta jonkinlaisen muistikirjan ja kirjoittelin hieman muistiinpanoja nukkumaan mennessäni. Sain joka pari ihan hyvää ideaa. Ehkä tämä taas tästä -- tyypillisesti tietenkin nyt, kun työelämä taas kutsuu.
tagit: kirjoittaminen

Feedit kuntoon

kommentteja: 009.11.2009 13:42 Tangerine

Läppärissä on kaikki RSS-feedit näppärästi paikoillaan, mutta nyt olen käyttänyt jo monta viikkoa, kuukausia jopa, lähinnä miehen pöytäkonetta. Ja olen ollut autuaasti hukassa kaikesta mitä tuli aikaisemmin seurattua, kun jostain syystä en ole laittanut kirjanmerkkipalkkiin blogin blogia. No, se asia tuli korjattua, ainakin tärkeimmät löytyy nyt! Ihmeellisesti melkein kaikki liittyy kirjoittamiseen, mutta on siellä pari muutakin. Kunhan saan aikaiseksi, teen muutaman folderin (kiitos Sami!), joihin saan kaiken järjestykseen. En ole enää hukassa, en!

tagit: blogit, kirjoittaminen

Pep talk

kommentteja: 005.11.2009 10:36 Tangerine

En muista milloin viimeksi ihan oikeasti kirjoitin. Neil Gaimanin Pep Talk Nanowrimon kirjoittajille vuodelta 2007 on siltikin kannustava. On aina rohkaisevaa kuulla, että kirjoittaminen on useimmille muilekin ihan yhtä vit--, siis haasteellista. Vaikkakin niin: edes tässä epätoivossa ei ole kukaan ainutlaatuinen.
tagit: kirjoittaminen

Kirjoittamisvireestä

kommentteja: 008.10.2009 13:47 Tangerine

Oikeastaan saman tien kun olin kirjoittanut viime merkinnän, missä sanoin että kirjoitusvire on edelleen hukassa, tuli sellainen olo, että kyllä sitä oikeastaan voisi kirjoittaakin. Aloittaminen oli kuitenkin edelleen vaikeaa, koska tiesin, että näin pitkän tauon jälkeen tulisin karsimaan ison osan aikaisemmin kirjoitetusta. Ja se on hemmetin turhauttavaa.

Onneksi Kirjoittajatreffeillä kirjoiteltiin juonesta, ja päätin eilen illalla kokeilla Kallen "kaavoja uhmaavaa metodia novellin juonen laatimikseksi". Siinä sitä todella väsyneenä kirjoittaessani tajusin, että olen tehnyt samaa aikaisemminkin. Ihan hyvä keino. Periaatteessa. Jos vaan on hajuakaan siitä mitä tekee.

Ei siitä eilen oikein mitään tullut, olin niin väsynyt enkä viitsinyt uhrata yöunia noudattamalla sitä teenkeittämisohjetta. En käynyt miehen viskikaapillakaan vaikka teki mieli. Kirjoitin muutaman kohdan ja menin nukkumaan. Sainpahan pään auki. Toivottavasti. 

tagit: kirjoittaminen

Syksy

kommentteja: 005.10.2009 13:45 Tangerine

Syksy näkyy ja tuntuu. Sadetta, myrskyä, harmaata. Taloprojekti vie käytännössä kaikki ajatukset. En kirjoita, en askartele. Mahdolliset työ/opiskelujutut hieman häiritsevät, tai lähinnä niihin liittyvät lastenhoitojärjestelyt. Mutta ne ovat vielä ehdollisia, joten ei niistä sen enempää.

Löysin vihdoin kirjastosta Jääskeläisen Taivaalta pudonneen eläintarhan. Sitä ennen luen kuitenkin loppuun Mikko Rimmisen Pölkyn. Tykkäsin miehen runokokoelmasta Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja, ja kirja on kyllä samansävyinen, jos oikein muistan kun runokirjan lukemisesta on jo vuosia. Minulla on kyllä selvästi meneillään joku nuorten (tai sinne päin) suomalaisten miesten kausi. Noin niin kuin kirjallisuudessa siis.

Tavallaan tekisi mieli kirjoittaa, mutta en vain saa sitä itsestäni irti. Nyt on tällaista.

tagit: kirjallisuus, kirjoittaminen, talo, työ

Siivouksen jälkeen

kommentteja: 002.09.2009 12:14 Tangerine

Ensimmäinen näyttö pidetty, ja kuhinaa kuulema riitti, yli odotusten. Varovaisesti sellaista toivoimmekin, kun samana iltana kuin myynti-ilmoitus ilmestyi nettiin bongasimme jokusen hidastelijan kurkkimassa autosta talomme kohdalla.  Kiinnostuneitakin välittäjän mukaan oli, toivottavasti joku tarpeeksi kiinnostunut. Eipä tässä nyt tosin ole itsellä kiikarissa vielä uutta, yhtä ollaan menossa toistamiseen katsomaan. Rahat kun ei riitä unelmataloon niin pitää etsiä hyvä kompromissi.

Talossa on oudon hiljaista, Inka on toista päivää taas päiväkodissa. En halunnut luopua päiväkotipaikasta, kun hain erästä opiskelupaikkaa, että jos vaikka sen saisi. Tai jos vaikka pääsisi töihin, onhan sekin periaatteessa mahdollista... Ja pari viikkoa sitten Inka alkoi jo jutella päiväkodista, ja mielellään sinne meni. Tosin mieluummin olisi pitänyt äidinkin siellä, mutta ehkäpä hän taas tottuu..

Olen mietiskellyt, että onkohan tämä ihan hölmö aika talokaupoille. Toisaalta, jos pidämme pään kylmänä ja pitäydymme budjetissa, kuukausimenojen pitäisi tippua, mikä olisi oikein tervetullutta tässä tilanteessa. Ja jos olisin töissä, en tiedä riittäisikö minulta energiaa edes miettiä muuttamista. Joten vaikka tämä saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa kummalta, on tämä kuitenkin ehkä aika hyvä hetki.

Kirjoittamisesta en ole vieläkään saanut itseäni kiinnostumaan. Voisin nytkin mennä vaikka raivaamaan vinttejä, tai mitä sitä keksisi kun eilen tuli puunattua talo niin siistiksi.

tagit: talo, kirjoittaminen, Inka

Nyt loppui

kommentteja: 025.08.2009 21:38 Tangerine

Yritetäänpäs nyt ihan oikeasti rikkoa tämä blogihiljaisuus ja totutella uudestaan tähän näppäimistöön ja koneella istumiseen. Illat alkaa olla ihanan pimeitä, kynttilöitäkin voisi polttaa ja fiilistellä syksyn saapumista.

Taloja on tullut katseltua enemmän kuin muistan. Tänäänkin käytiin katsomassa yhtä ihan potentiaalista, mutta valinta on vaikea kun budjetti on rajallinen. Yhdessä on tosi kiva keittiö mutta muut huoneet kaipaisivat hieman liikaa remppaa, toisessa on iso olohuone mutta hieman turhalta tuntuva avotakka, ja kolmannessa on upea piha ja varaava takka, mutta olohuone on aika pieni ja suihkutilat samoin. Neljäs, viides ja kuudes ovat aivan liian kaukana. Unelmatalo on kadonnut etuovi.comista.

Eilen joka tapauksessa tehtiin välityssopimus omasta tönöstä. Jännittävää, joskin haikeaakin. Onhan tämä kuitenkin oma koti, ja sijainti niin loistava, että jos lottovoitto osuisi käsiin, niin voipi olla ettei tästä luovuttaisikaan vaan pistettäisiin ihan uuteen uskoon.

Mutta. Jos sitä yrittäisi kuitenkin miettiä välillä jotain muutakin. Kuten retuperälle jäänyttä kirjanraakiletta. Jos vaikka lukisi tähän mennessä kirjoitetun muhimaan päähän, ja huomenillalla yrittäisi saada muutaman sanan lisättyä sinne?? Aina voi yrittää.

tagit: talo, kirjoittaminen

Loman jälkeen

kommentteja: 011.08.2009 13:49 Tangerine

Miehen kesäloma on ohi, ja minäkin siis palailen pikkuhiljaa jonkinlaiseen arkeen. Oli kyllä hyvä loma. Reissu meni kaikin puolin hyvin, ja kotiin oli mukava palata. Parisuhdekin tykkäsi oikein hyvää. Onnistunut loma siis, kaiken kaikkiaan.

En tiedä mistä saimme kipinän, enkä muista mistä asia lähti liikkeelle, mutta tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten keksimme, että mitäs jos myydään talo ja ostetaan toinen. Nyt ollaan käyty jo katsomassa kuutta tai seitsemää taloa, ja eilen kävi välitysfirman nainen arvioimassa meidän remonttikohteen. Löydettiin jo unelmatalokin, harmi vaan kun rahkeet ei oikein riitä siihen. Pitää siis jatkaa etsimistä, ehkä sopiva talo löytyy ihan meidän hintaluokastakin...

Ajatus muutosta on kyllä herättänyt paljon mietteitä, lähinnä Inkaan liittyen. Miten tyttö sopeutuisi, jos päiväkoti vaihtuisi, mitä mieltä olisi kun maisema muuttuisi, kun piha olisi vieras ja valo makuuhuoneessa tulisi väärästä suunnasta?  

Kirjoittamista on tullut hieman ajateltua, mutta ei muuta. Pari hyvää ideaa on kyllä tullut mieleen jotka pitäisi kirjoittaa ylös. Kun muilta hommilta ehtisi. Ja sen kanssa tuntuu olevan vähän saman kuin tämän blogikirjoittamisen kanssa. Mitä pidempi tauko, sen vaikeampi jatkaa.

tagit: loma, talo, Inka, kirjoittaminen

Turistina Kajaanissa

kommentteja: 026.07.2009 14:01 Tangerine

Ja muutamassa muussakin paikassa. Tällä hetkellä ollaan merenkurkun maailmanperintöalueella. Hyttysiä riittää.

Oli kyllä hienoa käydä kotiseuduilla Kajaanissa yli 15 vuoden jälkeen. Nähdä aikuisiksi kasvaneita sukulaistyttöjä ja vanhaksi päässyttä mummua. Käydä kurkkaamassa linnanraunioita, joilla juoksenteli lapsena, ja kerrostaloja joissa on joskus asunut.  Vaikka sielläkin riitti hyttysiä.

Reissu on jo yli puolessa välissä, eikä kirjoitusvälineisiin ole tullut koskettuakaan.  Meni melkein viikko ennen kuin ehdin edes mielessäni hieman työstää tarinaa. Lukeminenkin on rajoittunut aamupalapöydässä selailtuihin Aku Ankkoihin. Omalla tavallaan mukavaa vaihtelua, vaikka montaa paikkaa onkin tullut katseltua sillä silmällä, eli mikä vaikuttaisi hyvältä kirjoittamispaikalta. Mies heittelee ilmaan ehdotuksia kesämökistä Kainuussa ja asuntoautomatkailusta. Hmm.

On ollut hienoa katsella Inkaa sukulaisten seurassa. Ja neiti on ollut todella reipas reissaaja, vaikka joinakin päivinä on istuttu autossa tuntikausia. Inkan ehdoila matkustaminen on myös yllättävän rentouttavaa. Ajaessa taukoja tulee pidettyä usein, yhdessä paikassa pysyttyä useampia päiviä, eikä ne päivät ole täynnä paikasta toiseen ryntäilyä vaan aika usein tulee vierailtua vain lähimmässä leikkipuistossa.

Tästä matka jatkuu huomenna kohti Satakuntaa, ja sitten takaisin kotiin. Josko siellä olisi vähemmän hyttysiä. 

tagit: loma, kirjoittaminen, Inka

Lopettamisen vaikeus

kommentteja: 415.07.2009 14:23 Tangerine

Käyn aika usein jonkinlaista dialogia päässäni. Muutama päivä sitten se keskustelu meni suunnilleen näin: "Sä aiot taas muuttaa sitä?" Joo. "Ha ha, idiootti." Ei kovin rakentavaa, tiedän.

En ollut ollenkaan tyytyväinen tarinan loppuun. Se kaipasi jotain ihan muuta. 

Ja sitten muutaman päivän oli tosi paha tukos. Kävelin edestakaisin pihalla Inkan leikkiessä hiekkalaatikolla ja yritin saada tukosta auki. Illalla kävelin edestakaisin sisällä, keittiö - eteinen - olohuone - eteinen - keittiö. Olo oli aika sietämätön, kun kirjoitusvirettä löytyi, mutta tuntui että tarina tökki, pahasti. Ajattelin jo, että pitääkö tämä nyt sitten jättää tähän. Kerätä kokoon ne mieluisat pätkät ja katsoa voiko niitä käyttää jossakin muussa tarinassa sitten, kun tämä tarina ja nämä hahmot ovat tajunneet lopettaa kitumisen ja kuolleet pois. Mutta en vain halunnut lopettaa. Olin dramaattinen ja tein uuden dokumentin jonka nimesin Viimeiseksi Yritykseksi. Yritin suoltaa siihen kaikki mahdolliset ideat, jotka päähäni putkahti. Niitä ei ollut paljon. Viimeinen Yritys jäi laihaksi ja keskeneräiseksi.

Sitten eräänä aamuna saadessani ihan rauhassa syödä aamupalaa rakkaan mieheni katsellessa neidin kanssa Pingua olohuoneessa, tajusin miten sen täytyy mennä. Se ainoa looginen reaktio aikaisempiin tapahtumiin. Olin kyllä tajunnut sen aikaisemminkin, mutta en ollut keksinyt miten sen toteutan. Ratkaisu ei putkahtanut mieleeni kirkkaana ahaa-elämyksenä, vaan hiipi ajatuksiin kuin hiljainen kissa ja käpertyi sinne nukkumaan.

loput merkinnästä »
tagit: kirjoittaminen, elokuvat, loma

Lumihiutaleen hiontaa

kommentteja: 002.07.2009 22:06 Tangerine

Lumihiutalemenetelmän neljäs vaihe on laajentaa toisen vaiheen jokainen lause kokonaiseksi kappaleeksi. Randy Ingermansonin mukaan tähän tulisi käyttää useampi tunti. Noh, käytin puoli tuntia, mutta eiköhän sitä tule vielä hiottua. Suht tyytyväinen olen kuitenkin. Seuraava vaihe olisi kirjoittaa yhden sivun kuvaus päähenkilöistä ja puolen sivun kuvaus muista tärkeistä henkilöistä. Jotenkin ei tällä hetkellä innosta, kuulostaa niin työläältä! Mutta siihenpä pitäisikin kuluttaa päivä tai pari. Argh.

Sain luettua loppuun Jonathan Carrollin The Wooden Sean. Pitäisi kirjoittaa siitä muutama sana tuonne Kirjat-osioon, mutta ehkä huomenna. Nyt menen haukkaamaan iltapalaa ja korkkaan Itsevalaisevat.

tagit: kirjoittaminen, kirjallisuus, lumihiutalemenetelmä

Ahkerana

kommentteja: 029.06.2009 22:16 Tangerine

Olen ollut ahkera. Kirjoitin lumihiutalemenetelmän kakkosvaiheen ja kolmosvaiheen, ja vaikka nyt en ihan täysin tyytyväinen niihin olekaan (varsinkin henkilöiden konflikteihin kaipaan tarkennuksia), ne kelpaavat toistaiseksi. Tarkoitushan onkin, että niitä parannellaan jälkikäteen kun menetelmän myöhemmät vaiheet valaisevat tarinaa lisää. Tein myös pienen listan asioista, joista täytyy suorittaa lisää taustatutkimusta.

Päätin ottaa tämän kesän projektiksi Inkan vierottamisen tutista. Paha mieli on jo nyt tytön puolesta kun joutuu itkemään tuttiensa perään, mutta eihän se ainakaan vaikeampaa voi olla kuin rinnasta vierottaminen, eihän? Eihän?

Niin joo, ja joku kanteli Mainonnan eettiselle neuvostolle ateismibussikampanjasta. Hoh hoijakkaa. Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että aikamoinen valtataistelu tästäkin saatiin aikaan. Niin sitä vaan ollaan vähemmän maallistuneita kuin kuvittelin. Ja sehän koko jutun pointti on, herättää keskustelua. Silti: hoh hoijakkaa.

tagit: kirjoittaminen, lumihiutalemenetelmä, Inka, ateismi

Michael kuoli ja se siitä

kommentteja: 028.06.2009 13:54 Tangerine

Kirjoitin uudelleen lumihiutalementelmän ykkösvaiheen, koska ensimmäinen versio ei mielestäni kuvannut keskeistä teemaa tarpeeksi hyvin. Että oli vaikeaa. Minulle on aina vaikeaa kertoa jotain lyhyesti ja ytimekkäästi. Vihdoin sain kuitenkin keskeisen teeman mahtumaan 15 sanaan. Toivottavasti. Sitten kakkosvaiheen kimppuun hetkeksi ennen kuin Inka herää.

Sitä ennen on kuitenkin pakko jakaa taas Inkan synnyttämää iloa. Ostettiin neidille oma pieni uima-allas pihalle, ja siitäkös neiti tykkää. Varsin usein se innoittaa tytön lauluun. Perjantaina neiti konttasi allasta ympäri ja lauloi mitä hassuimpia lauluja isästään ("isi konttaa töissä...") ja kaikenlaisista sinisistä jutuista ("sinisiä kukkia, sinisiä kakkuja, sinisiä, kippoja..."). Tänään saimme rakkaan mieheni kanssa kuulla ihan kunnon improvisaatiota, kun Inka lauloi meille jotain tämän suuntaista: "Tänään ollaan koko päivä kotona, koko päivä kotona, leikkimässä ja uimassa, sitten mennään syömään, sitten mennään nukkumaan, pikku torkut, siniset torkut..." Ja isi ja äiti taputti!

tagit: kirjoittaminen, lumihiutalemenetelmä, Inka

Lisää kirjoja, kirjoja lisää

kommentteja: 027.06.2009 13:15 Tangerine

Nyt kun Inkasta on tullut kirjojen suurkuluttaja, ja mieskin on innostunut lukemisesta, päätin vihdoin käydä katsastamassa nykyisen kotikaupungin kirjaston. Inka oli aivan innoissaan. Niin paljon kirjoja, ja lelujakin! Äitikin tykkäsi. Mukaan tarttui vihdoin Marko Hautalan Itsevalaisevat.

Muutama päivä on taas mennyt tarinan maailman kanssa painiskellessa. Mitä ja milloin, ja ennen kaikkea miten. Vaihtoehtoinen nykyisyys vai spekulatiivinen tulevaisuus, se on ehkä ollut se suurin kynnyskysymys. Päädyin jälkimmäiseen, monesta syystä. Katsotaan osaanko.

Päätöksen jälkeen olen saanut taas vähän kirjoitettuakin, ja seuraavaksi yritetään taas edetä lumihiutalemenetelmässä. 

tagit: kirjallisuus, kirjoittaminen, Inka

Varpaat jäässä ja väsyttää

kommentteja: 022.06.2009 13:29 Tangerine

Ensimmäinen lomapäivä. Sorry, säät odotteli tätä.

Kasa työhakemuksia rustattu. Aivojumppana mietitty ongelmaa, johon tunnun törmäävän jatkuvasti. Ylliluonnollisen elementin määrä ja laatu. Tarinassani siis. Balanssia ei tunnu löytyvän. Tai ehkä en vain uskalla päättää sitä.

Ruokapöytälukemisena on tällä hetkellä Jonathan Carrollin The Wooden Sea. Carroll on onnistunut ujuttamaan varsin normaaliin ympäristöön varsin epänormaaleja tapahtumia, ja saa sen kuulostamaan yllättävän uskottavalta. Minun tehtäväni pitäisi olla helpompi, tarinani päähenkilöiden ei tarvitse hämmästellä kuolleista nousevia koiria tai ajassa matkustamista. Mutta en ole oikein koskaan ollut mikään riskinottaja. Harjoittelen sitä edelleen.

Nyt menen etsimään villasukat jalkaani. Vaihtoehtoisesti voisin mennä ulos, mutta tuskin menen, vielä.

tagit: kirjoittaminen, työ

Lumihiutalemenetelmä, vaihe 2

kommentteja: 015.06.2009 09:11 Tangerine

Usvan Anne on jo siirtymässä sujuvasti vaiheeseen 7, minä kirjoittelin viikonloppuna vaihetta 2. Olen tehnyt vastaavan aikaisemminkin, mutta kuten vaiheen 1 kanssa, tämäkin onnistui nyt jotenkin paremmin. Minulle on vielä epäselvää mitä kaikkea kurjaa, ihmeellistä ja jännittävää ennen loppuhuipennusta tapahtuu, mutta ehkä se tästä vielä selkenee. Aloin myös epäillä suunnittelemaani loppua, mutta eilen automatkalla Satakuntaan pohdiskelin sitä tarkemmin, ja päätin että suunnittelemani loppu on, jos nyt ei hyvä, niin ainakin looginen ja siedettävä. Kelpaa siis tässä vaiheessa. Tosin kappaleestani tuli tietenkin hieman pidempi kuin oli tarkoitus. Lumihiutalemenetelmän isä Randy Ingermanson sanoo, että tässä kappaleessa pitäisi olla noin viisi lausetta. Minulla on viitisenkymmentä. Hieman kaipaa siis tiivistystä.

Sen jälkeen siirryn siis kolmanteen vaiheeseen, jossa kirjoitetaan jokaisesta keskeisestä hahmosta sivun mittainen tiivistelmä, josta selviää mm. hahmon motivaatio, päämäärä, konflikti ja kehitys. Siitä pitäisi tulla mielenkiintoista. Ensin kuitenkin tuo kakkosvaiheen tiivistys (ikuinen saivartelija).
tagit: kirjoittaminen, lumihiutalemenetelmä

Ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin

kommentteja: 008.06.2009 22:29 Tangerine

Taloudellisista ja tuotannollisista syistä minulla alkaakin kesäloma jo kahden viikon päästä. Vielä perjantaina olin asiasta suunnattoman vittuuntunut, mutta tänään olen ollut vain kyllästynyt. Vaikka kuinka tsemppaisi, työmotivaatio ei vain ole ennallaan. Tänään laitoin jo ensimmäisen työhakemuksen menemään. Yritän uskoa, että tämä voi olla hyväkin asia. Ehkä löydän nyt mielekkäämmän työn, tai ainakin viihtyisämmän työpaikan. Eihän sitä koskaan tiedä.

Asiasta kurkkupurkkiin. Kiina on erityisen huolissaan lasten hyvinvoinnista. Se porno, se porno. Kyllähän Suomessakin kovasti yritetään, mutta kun ne hiivatin sananvapausaktivistit on jostain syystä holhousyhteiskuntaa vastaan. (Keppihevonen? Mikä ihmeen keppihevonen? Ei kai...)

Ei päässyt Kasvi hyvästä yrityksestä huolimatta EU-parlamenttiin. Harmillista, tosin jäi Suomeen edes yksi järkevä kansanedustaja. Hienoa oli se, että pääsi kerrankin äänestämään Kasvia.

Luonnostelin tässä eräänä iltana mielessäni lumihiutalemenetelmän (kiitokset Usvan Annelle vinkistä) ensimmäisen vaiheen. Eli yhden virkkeen pituinen selostus tarinasta. Olen yrittänyt sitä ennenkin, mutta jostain syystä se oli nyt helpompaa, ja mikä vielä kummallisempaa, sain siitä selkeämmän kuin ennen. Ihan kuin tietäisin itsekin paremmin nyt, mistä on kyse. Minähän menen paniikkiin kriiseistä. Päivän tai parin ajan olen vihainen ja yritän kieltää kaiken, mutta sen jälkeen toimin tehokkaasti ja nopeasti tilanteen korjaamiseksi. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta ikinä en jää tuleen makaamaan. Ja ihan kuin se tekisi muunkin ajattelun selkeämmäksi. Ainakin hetkellisesti.

Kävin viime viikolla TYKSissä. Parkkihallissa minua tuli vastaan nainen, jonka seurassa oleva mies kantoi turvakaukalossa vastasyntynyttä vauvaa. Naisella oli silmissään tuttu katse. Tuskainen, pelokas. Inka otti minua lauantai-iltana sängyssä kasvoista kiinni molemmilla käsillä ja sanoi "äiskä mulla on asiaa". "No mitä asiaa sulla on?" kysyin nauraen. "Vauva-asiaa." Minun vauvakuumeeni on jo mennyt ohi, mutta Inka tuntuu kaipaavan leikkikaveria. Nyt ei kyllä resurssit riitä. Mutta välillä sitä miettii edelleen. Ja sitten näkee tuoreita äitejä sairaaloiden parkkihalleissa ja miettii, että miten tuosta selvisi. 

Lumihiutalemenetelmän toisessa vaiheessa aloitusvirke tulee laajentaa kokonaiseksi kappaleeksi, josta käy ilmi tarinan perustilanne, suurimmat vastoinkäymiset, ja lopetus. Menen nyt sänkyyn pohtimaan sitä. Tai sitten kaappaan rakkaan mieheni mukaani ja teen hänen kanssaan jotain mukavaa. En ole päättänyt vielä. 

tagit: työ, kirjoittaminen, sananvapaus, Inka, politiikka

Kirjoittamisesta #3

kommentteja: 018.05.2009 10:24 Tangerine

Jotenkin tästä tuli tosi hyvä mieli. Samaan tapaan etenee tällä hetkellä minunkin prosessini. Yksi askel eteen ja kaksi taakse.

Ja tästäkin tuli hyvä mieli, vaikka se ei kokonaan syyllistämistä poistanutkaan. Minä olen itsensä syyllistämisen mestari, eikä kukaan mielellään lopeta sellaista, missä on hyvä. Joka tapauksessa on hyvä aina välillä saada muistutus siitä, ettei ihan koko ajan tarvitse kirjoittaa, ja silti on kirjoittava ihminen. Jollain tapaa.

Meinasin kirjoittaa loppukaneetiksi, että puoliksi suunniteltu on hyvin tehty, sitten tajusin ajatusvirheen ja olin korjata sen. Mutta jääköön noin ;)

tagit: kirjoittaminen

Kirjoitussopessa

kommentteja: 012.05.2009 22:03 Tangerine

Ensimmäinen ilta omassa kirjoitussopessa. Tämä on vielä karu ja sekaisin, mutta rauhallinen ja yksinäinen. Tämä on ehkä talon hiljaisin huone. Juuri sopiva kirjoittamiseen. Täällä ei kaipaa edes musiikkia.

Olen saanut vähän kirjoitettua. Muutaman illan kypsyttelin taas paria ajatusta päässäni, ja tänään olen sitten kirjoitellut niitä ylös. Kevätväsymys (tai mikä lie) painaa edelleen päälle, mutta ihme ja kumma kirjoittaminen sujuu kuitenkin, kun vain saa itsestään irti tulla koneelle.

Aloittaminen, tuo kirjoittamisen vihollinen numero yksi. 

tagit: kirjoittaminen

Oma tila

kommentteja: 008.05.2009 09:50 Tangerine

Täällä haaveillaan omasta kirjoittamissopesta. Tilaa ei meidän talossa liikoja ole, mutta vanhaan alkoviin (joka toimii nykyisin käytävänä, kun sen päähän puhkaistiin sisäänkäynti makuuhuoneeseen) voisi saada jonkinlaisen pienen kirjoitustilan. Se olisi ihan omassa rauhassa, ja sen saisi pienellä vaivalla sisustettua kivaksi. Ainoa huono puoli on se, että siellä ei ole ikkunaa -- mikä sekään ei ole kovin huono puoli kun ottaa huomioon, että olen tuhlannut monen monituista kirjoittamisminuuttia tuijottamalla pihalammessa kylpeviä lintuja (että ne on kiinnostavia!).

Edellisiltana tein Write Anything -blogin Fiction Friday -haasteen, jossa henkilö pääsee palaamaan ajassa taaksepäin muuttamaan yhden asian elämässään. En kuitenkaan postaa sitä tänne, koska otin tämänkin haasteen aiheeksi työn alla olevan tarinan. Se edisti taas mukavasti kirjoittamista. Tällä hetkellä on hämmästyttävän hyvä olo kirjoittamisesta, vaikka olenkin ollut niin väsynyt, että on tullut kirjoitettua aika vähän.

---

Inkan päiväkodissa oli tänään äideille aamupala. Oli kyllä ihanaa viettää taas hieman aikaa siellä. Syksyllähän olin pari viikkoa hyvinkin tiiviisti Inkan kanssa totuttelemassa päiväkotiarkeen. On hyvä tietää, millaisessa paikassa tyttö viettää päivänsä ja mitä puuhaten. Noin suurinpiirtein.
tagit: kirjoittaminen, Inka

_

kommentteja: 030.04.2009 11:12 Tangerine

Eilen illalla iski ihme oksetus. Työpaikalla on vatsatautia liikkellä, joten epäilykset kääntyivät tietenkin siihen. Menin koneelle, mutta vain vilkaisu muistiinpanoihin ja auki oleviin blogeihin ja iski kiukku. Päätin mennä nukkumaan, jo yhdeksältä. Jos joutuisin viettämään yön vessassa kuten pari työkaveria, niin olisin ainakin hetken saanut nukkua.

Nyt on ihan suht hyvä olo. Illalla sängyssä tuli taas mieleen jotain kirjoitettavaakin. Toivottavasti pitkänä viikonloppuna ehtii pistää jotain ylös. Ja nyt voisi lähteä yksin kirjoittamislounaalle.

===

Ai niin, olen tainnut unohtaa kertoa. Dmu heitti tuossa pari viikkoa sitten ilmaan ehdotuksen, että hän alkaisi mennä jo seitsemältä töihin, ja pääsisi siten hakemaan Inkan iltapäivisin jo viimeistään puoli neljältä. Kaikki, jotka tietävät rakkaan mieheni aamu-unisuuden sun muut asiaan vaikuttavat seikat, eivät yllättyne kun kerron, että uskalsin vastata tähän samalla mitalla. Sanoin, että jos hän sen tekee, minä pidän kämpän siistinä at all times. Miehellä on pari kertaa sen jälkeen mennyt lähemmäs puoli kahdeksaa. Minä olen lykännyt imuroimista. Tasoissa?

Joka tapauksessa, hassua, kun miehen kanssa on osat vaihtuneet Inkan aamuviemisten suhteen. Ennen minä kyselin häneltä heti kun hän ilmaantyi Skypeen miten aamu meni, vaikka jossain vaiheessa hän sanoi että ellei hän erikseen ilmoita, kaikki on mennyt ok. No, jokainen äiti tietää ettei tuollainen vastaus kelpaa, joten kyselin vaan edelleen. Ja nyt mies kyselee minulta :)

===

Iho on taas mennyt karseaksi. Kyynärpäistä ranteisiin rikki revittyä ihottumaa. Väillä minua ei edes kiinnosta yrittää olla raapimatta. Välillä raavin pelkästä raapimisen ilosta.
tagit: kirjoittaminen, Inka, d-mu

Sensuurista (sisäisestä)

kommentteja: 428.04.2009 22:06 Tangerine

Käytiin lauantaina katsomassa Slummien miljonääri. Mahtava leffa, siitäkin huolimatta, että slummikohtauksien aikana ja lapsia katsellessa tuli pistävä ikävä Inkaa. Mutta tavallaan myös Intiaa. No, ei ehkä slummikohtauksista, mutta muuten.

Vaikka juoni oli tiivis ja tarina mukaansatempaava, ehdin (tietenkin) ajatella siellä myös kirjoittamista. Mikä lie ajatus tullut päähän, kun aloin pohtia, onko kirjoittaminen minulle syy ajatella asioita, joita en muuten ehkä antaisi itseni ajatella? Rivoja asioita, törkeitä asioita? Alhaisia, itsekkäitä, vihaisia ja kateellisia asioita? 

Kirjoittamisessa on tärkeää antaa itsensä ajatella niitäkin asioita. Ja se on vapauttavaa. Yrittää päästä eroon sisäisestä sensuurista. Mutta ei se kovin helppoa ole. Ainakaan minulle. 

Viikonloppuna ei syntynyt tekstiä läheskään niin paljon kuin oli tarkoitus, mutta tänään on syntynyt vähän. Sain aamulla työmatkalla suorastaan näynomaisen idean yhdestä kohtauksesta. Käyttökelpoisuudesta en tiedä, mutta sitä oli hauska kirjoittaa. Ja viikonloppuna tein pari kirjoitusharjoitusta, ne on aika hauska uusi lisä tähän kirjoittamiseen. 

Päässä liikkuu tällä hetkellä aika vähän muuhun kuin kirjoittamiseen liittyviä asioita. Jotenkin suurin osa asioista tuntuu palautuvan kirjoittamiseen. Ainakin niin voisi näistä blogimerkinnöistä päätellä.

tagit: kirjoittaminen

Potkua perjantaipakotteesta

kommentteja: 024.04.2009 22:33 Tangerine

Kiitos Päivi Haanpään viime viikkoisen perjantaipakotteen sain jatkettua taas tarinaani. Edellisen kerran kun sain vähänkään enemmän tekstiä aikaiseksi kirjoitin siitä, kuinka päähenkilö on kuolemanväsynyt ja haluaa vain nukkumaan. Mikäs sen oivempi tapa jatkaa kuin se, että joku herättää hänet. Kohtauksesta tuli mielestäni aika hieno, mutta olin päähenkilön tapaan aika yllättynyt siitä, kuka hänet herätti. Siihen jäin. Menen nyt sänkyyn pyörittämään kohtausta päässäni, uskon kyllä että saan kohtausta huomenna jatkettua. Nyt kuitenkin haluan itse nukkumaan. Hyvää yötä.

tagit: kirjoittaminen

Tekijänoikeuspäivänä

kommentteja: 023.04.2009 12:57 Tangerine

Mietiskelin, että pitäisiköhän minun erottaa kirjoittamisaiheiset blogimerkinnän omaksi blogikseen. Tekisi mieleni myös kirjoittaa enemmän Inkasta, ja senkin voisi periaatteessa erottaa omaksi blogikseen, mutta jäljelle jäävät postaukset ovat sellaista sillisalaattia, että niistä ei taida saada minkäänlaista selkeää kokonaisuutta aikaiseksi :P

Olisikohan jollakin mielipidettä tähän asiaan? :)

===

Ai niin, hyvää tekijänoikeuspäivää! (Täällä vaihtoehtoista informaatiota tästä päivästä.) Jouduin vähän hakemaan tätä uutista, jonka kuulin ohimennen yleltä eilen. Eipä tuosta tutkimuksesta juuri hyötyä taida olla: ne, jotka ovat aiemminkin ymmärtäneet, että musiikkia laittomasti lataavat usein myös ostavat eniten musiikkia, vain nyökyttelevät, ja ne jotka eivät sitä ole ennenkään uskoneet, tuskin uskovat nytkään. 

tagit: kirjoittaminen, tekijänoikeus, musiikki,

On kevät ja treenikausi alkaa

kommentteja: 022.04.2009 21:22 Tangerine

Joskus vuosia sitten luin Natalie Goldbergin kirjoittamisoppaita, jotka ovat nyt paristakin paikasta hypänneet taas eteeni (mm. täältä). Olinkin ihan unohtanut treenikirjoittamisen, vaikka tuossa syksyllä jotain sen tapaista teinkin. Tänään aloitin taas. Kirjoitin 20 minuuttia, ja jo 10 minuutin jälkeen käsi teki kuolemaa. Välillä se on paljon parempi, mutta tällä hetkellä näemmä taas ei. En nyt muista mistä olen lukenut tai saanut päähäni, että treenikirjoittaminen kuuluisi tehdä  ihan perinteisesti kynän ja paperin kanssa, mutta minä ainakin aion luistaa siitä. On turhauttavaa, jos kirjoittaminen keskeytyy siksi, että käsi ei kestä. Tästä lähtien aion treenikirjoittaa koneella, mikäli mahdollista.

Otan kyllä tämän bloggaamisenkin treenikirjoittamisena. Erilaisena vain. Goldbergin tarkoittama treenikirjoittaminen on sitä, että vain kirjoittaa, pysähtymättä ajattelemaan, editoimaan tai sensuroimaan. Blogikirjoittaminen treenaa muille kirjoittamiseen, siihen, että osoittaa tekstin jollekin, joutuu hiomaan ja tarkistamaan tekstiään, varmistamaan faktoja ja kohtaamaan sen usein epämiellyttävän tunteen kun painaa "tallenna"-nappulaa. Treenikirjoittamisesta on varmasti hyötyä, tästä bloggaamisesta on jo ollut. Niin se vain on: mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpompaa se on.

Muuten ei olekaan tullut kirjoitettua pariin päivään, vaikka aikaa olisi ollut. Edellisiltana en vain yksinkertaisesti jaksanut, ja eilen pää särki niin ettei toiminut alkuunkaan. Tänään -- niin. Treenikirjoitin sen parikymmentä minuuttia, sen jälkeen yritin kirjoittaa lisää tarinaani, mutta mitään ei tullut. Inka on kipeänä, ja nyt olisi ollut parina päivänä mahdollisuus kirjoittaa tytön päiväunienkin aikaan, mutta jostain syystä tekstiä ei ole syntynyt. Täytyy varmaan keksiä keinoja, joilla saa huijattua itsensä kirjoittamaan... Ja vähentää sijaistoimintoja, kuten koukuttavia kirjoittamisaiheisten blogien lueskelua *tumtidum

===

Ah, miten olen odottanut tätä: Porcupine Tree tulee lokakuussa Suomeen! Viimeksi rakas mieheni vei minut PT:n keikalle synttärilahjana, tänä vuonna synttärit tuleekin sitten hieman etuajassa! (Mikä ei tarkoita sitä, että täytän 30 etuajassa, nih.)

tagit: kirjoittaminen, musiikki

Persoonasta ja kehystarinasta

kommentteja: 019.04.2009 11:48 Tangerine

Vietin pari iltaa vaihtamalla kertojan ensimmäisestä persoonasta kolmanteen. Ja sitten eilen illalla sängyssä aloin miettiä pitäisiköhän sen kuitenkin olla ensimmäisessä persoonassa. No, jos vaihdan persoonan takaisin, ei tässä onneksi mennyt hukkaan kuin se pari iltaa, koska minulla on tallessa vanhat versiot, mutta turhauttaahan tällainen soutaminen ja huopaaminen hiukan...

Ensimmäinen persoona on minusta hankala. En ole ikinä varma minkä asian kertominen on ensimmäisessä persoonassa luontevaa. Mutta toisaalta tarina jonka haluan kertoa, on nimenomaan henkilökohtainen tarina, ja siksi ensimmäinen persoona tuntuisi järkevältä ja myös luontevalta valinnalta. Anna-Leena Härkönen mainitsi uusimmassa HS:n Kuukausiliitteessä olevassa artikkelissa, että häntä on moitittu minä-persoonan käytöstä, koska se ei ole tarpeeksi korkeakulttuurista joillekin, mutta minusta sen käyttäminen on vaikeaa. On paljon helpompaa kirjoittaa ulkopuolisena. Riippuu varmaan paljon tietysti tarinastakin.

No, en nyt edelleenkään ole tehnyt päätöstä persoonan suhteen, joten kirjoittelen lähinnä muistiinpanoja ennen kuin keksin kumpi vaihtoehto on parempi. Sen sijaan kehystarinan kanssa olen taas tullut jonkinlaiseen kompromissiin. Mietiskelin kauan mitä oikein yritän sanoa, mitä en voi poistaa ja mikä on uhrattavissa. Ja toisaalta: mitä uskallan sanoa, ja kuinka paljossa aion sortua poliittiseen korrektiuteen. Olen kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen kehystarinaa koskevaan päätökseen, koska tuntuu että se sai tarinan taas sujumaan. Tuntuu, että palaan koko ajan enemmän ja enemmän siihen alkuperäiseen ideaan tästä tarinasta, jota olen koko ajan muokannut, en tiedä mihin suuntaan, luulin että selkeämpään, mutta ilmeisesti en ainakaan parempaan. Ehkä näin on hyvä.

Poistin myös pari kohtausta, ja menin määrällisissä tavoitteissani taas takapakkia. Mies kävi juuri Inkan kanssa pienellä pyörälenkillä ja nyt on vuorossa tytön päiväunet. Täytyy yrittää olla nukahtamatta neidin viereen että saisi käytettyä koko tuon puolitoistatuntisen tehokkaasti hyväkseen... 

tagit: kirjoittaminen

Kirjoittamisen tasapainoilua

kommentteja: 013.04.2009 13:05 Tangerine

Perheen ja työn yhteensovittaminen on hankalaa. Kun siihen vielä yrittää ympätä kirjoittamisen, alkaa todelliset vaikeudet.

Imen kaiken kannustuksen kuin sieni. Pyörittelen sitä päässäni ja rohkaisen itseäni kirjoittamaan mitä tahansa, välttämään delete-nappulaa, hiomaan, tuottamaan, vaikka vain lukemaan vanhaa tekstiä. Yritän hoitaa pyykkäämisen, tiskaamisen sun muun kun Inka on hereillä, hänhän on mielellään arkipuuhissa mukana.

Siltikään aika ei riitä. Ei millään.

Nyt siirryn TextEditin pariin. Inka nukkuu hyvällä tuurilla vielä puoli tuntia. Juhuu. 

tagit: kirjoittaminen

Kirjoittamisesta #2

kommentteja: 009.04.2009 11:21 Tangerine

Tuijotin eilen vartin näppäimistöä, ja kirjoitin sitten sivun verran vanhoista muistiinpanoista. Ei edes tehnyt mieli lukea mitä on tullut tähän asti kirjoitettua. Tökkii taas niin pahasti. Lueskelin jotain pätkiä joita olen joskus vuosi pari sitten kirjoittanut, ja onhan tämä uusi teksi parempaa, mutta ei se tee siitä hyvää. Eniten tökkii kehystarina, josta vain en saa varmuutta. Toimii, ei toimi...

===

Aamulla istuin toimiston edessä autossa kunnes System of a Downin Lost In Hollywood -biisi loppui. Olin etuajassa.

===

Luin juuri Marko Hautalan pari novellia USVAsta (Pyövelin paradigman ja Lumikeijun). Jonkinlainen mindjob. Jäi käteen tunne, että ihan liian monta kertaa olen harkinnut itseni halvaannuksiin asti. Pitäisi vain kirjoittaa. Olla kaikin puolin vähemmän korrekti. Siinä minun fantasiani.
tagit: kirjoittaminen, kirjallisuus

Pikku-uutisia

kommentteja: 005.04.2009 14:08 Tangerine

Olen saanut kirjoitettua jonkin verran tänä viikonloppuna. En tarpeeksi, mutta kuitenkin. Päähenkilö on tehnyt yllättäviä asioita, ja hän kaivoi piilosta esiin kenkälaatikon, jonka sisällöstä minulla ei ole vielä hajuakaan.

===

Vietimme eilen miehen kanssa kallisarvoista kahdenkeskistä aikaa, kun Inka oli yökylässä isovanhemmillaan. Ah että teki hyvää.

===

Inkalle syntyi eilen neljäs serkku (tai kuudes, riippuen laskentatavasta). Onnittelut siskolle kolmannesta tytöstä <3

===

Tiedättekö mikä on parhautta? Cappucino.  

tagit: kirjoittaminen, d-mu, Inka

Heikolta näyttää

kommentteja: 030.03.2009 13:41 Tangerine

Tein itselleni välitavoitteita. Olen saanut aikaiseksi vain hieman yli puolet siitä tavoitteesta, minkä tulisi olla täynnä 1.4. Argh.
tagit: kirjoittaminen

Klik!

kommentteja: 026.03.2009 15:11 Tangerine

Ihana fiilis. Jo monta päivää olen tuskastellut tunteen kanssa, että koko tarinani on ihan sekaisin ja pää jumissa enkä saa kumpaakaan enää toimimaan. Keskenään ristiriitaiset ajatukset ja ideat ja suunnitelmat ovat kiskoneet toisiaan hiuksista ja heitelleet hiekkaa toistensa silmille ja muutenkin käyttäneet niin epäreiluja tappelumenetelmiä että olen mennyt ihan sekaisin, enkä ole enää muistanut edes sitä, miten sen tarinan piti alunperin mennä. Ja sitten, ihan yhtäkkiä, pää selkeni hetkeksi ja kirjoitin äkkiä puolen sivua suunnitelmaa ennen kuin muut ideat ehtivät käydä sen kimppuun ja tunkea sen suun täyteen hiekkaa ja vaientaa sen. Voi olla, että nyt pääsen taas kirjoittamaan. Jouduin kyllä luopumaan yhdestä kivasta ideasta, mutta ainahan sen voi laittaa seuraavaan kirjaan, eikö niin? ;) Itse asiassa se taisi sekoittaa koko jutun alunperinkin, ja sitä voisi syyttää tästä kirjoittamistauosta ja hämmennyksestä. Noh, en nyt kuitenkaan viitsi olla sille liian ankara, koska se on pohjimmiltaan tosi hyvä idea eikä tehnyt sitä tahallaan. Ja totta puhuen, sen ansiosta sain myöskin paranneltua alkuperäistä ideaa. Eli hyvä näin.
tagit: kirjoittaminen

...

kommentteja: 010.03.2009 14:33 Tangerine

On ihanaa lukea tekstiä, josta tunnistaa itsensä, vaikka se sitten herättäisikin eloon taas ne samat itseinhon ja epävarmuuden ja pakokauhun tunteet, joiden syövereissä olen viettänyt niin monta vuotta.

Haluaisin kirjoittaa aivan eri tavalla kuin kirjoitan. Mutta se on aivan liian vaikeaa. Kirjoittajani on masentunut, pelokas ja kyyninen. Enkä voi elää enää niin. En ehdi.

"Puristan rasvaa kädelleni, ja se näyttää pieneltä vaaleanpunaiselta koirankakkaläjältä. Hetken aikaa käteni ovat rasvasta liukkaat, ja haluaisin tehdä niillä jotain aivan muuta kuin nostella likaisia kahvikuppeja ja laskea hanasta harmaata olutta. Ihan mitä tahansa muuta. Mutta täällä ei sovi hairahtua sivupoluille. Joskus minusta tuntuu, että kaikki ovat kuten minä, eikä kukaan oikeasti ilmiantaisi toista, vaan se kaikki on pelkkää propagandaa ja pelottelua. Mutta sitten alan epäillä itseäni, tai siis muita. Ne katsovat alta kulmien, ja niiden silmien takana liikkuu jotain mitä en tunnista. Täällä ei voi ottaa riskejä. Haluan paikkaan missä voi. Aikaan missä voi. Sellaisia on ollut, ja kuka tietää, ehkä niitä on tälläkin hetkellä, jossakin. Kauheinta on se, ettei voi olla varma."
tagit: kirjoittaminen, blogit

Pää kolhuilla

kommentteja: 009.03.2009 15:50 Tangerine

Mitä minä kaipaan kirjoittamiselta on se tunne, että minä en hautaudu elämään jossa ei tule pohdittua muuta kuin kauppalistaa (ai niin, kissanruoka on lopussa) ja työasioita. Että edes yritän saada jotain selvää tästä elämästä ja maailmasta. On paljon muutakin mitä haluaisin vähällä ajallani tehdä, mutta mikään muu ei anna minulle sitä tunnetta, että aktiivisesti jäsentelisin havantojani. Ja kommunikoisin. Minä haluan kommunikoida. Siksi minua kyrsii, etten osaa kirjoittaa. Minä voin kirjoittaa päiväkirjaa tyytyväisenä siitä, ettei kukaan muu lue sitä. Minä voin kirjoittaa tätä blogia ja tyytyä siihen, ettei juuri kukaan lue tätä. Mutta kirjaa minä en voi kirjoittaa, jos kukaan ei tule lukemaan sitä.

Sanovat, että sekin pitää opetella. Mutta ollaan nyt realisteja: suurimmasta osasta ihmisiä ei vain saa hyviä kirjoittajia.

Masentaa. Nuorempana ajattelin, että osaan kirjoittaa, minulla vain ei ole mitään sanottavaa. Nyt sanottavaa olisi, mutta huomaan, etteivät sanat ja lauseet taivu kuten haluaisin.

En haluaisi antaa periksi. Haluan edelleen elämältä kaiken. En näe järkeä vähempään tyytymisessä. Mutta toisaalta, ah kuinka helppoa se olisi. Ei jaksaisi enempää rummuttaa päätä seinään.
tagit: kirjoittaminen

Into

kommentteja: 021.01.2009 13:56 Tangerine

Toivon, ettei tämä ole pelkkä ohimenevä innostus. Tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu paremmalta kuin vuosiin. Olen innoissani. En voi väittää tekstiä syntyvän mitenkään hurjaa vauhtia, mutta ihan kuin olisin jonkun pienen vaihteen saanut päälle. Ehkä kakkosen. Tuskin sen isompaa. Tämä on vielä haparoivaa, kokeilen varovasti mitä kaikkea uskallan tehdä. Mutta tämä tuntuu hyvältä. Joten sama se, vaikka tämä aika menisikin taas hukkaan.
tagit: kirjoittaminen

Suunnitelmia

kommentteja: 020.01.2009 11:04 Tangerine

Mielenkiintoisia ideoita, mahdollisesti kehittämiskelpoisia. Väsyneenä on vaikea pysyä optimistisena, että ne joskus realisoituvat paperille tai edes tietokoneen näytölle, mutta yritän kuitenkin.

Miehelläkin on mielenkiintoisia suunnitelmia. Toivottavasti nekin realisoituvat. Hän kyllä ansaitsisi sen.

tagit: kirjoittaminen, tulevaisuus, d-mu

Tähän joku otsikko

kommentteja: 014.01.2009 08:41 Tangerine

Kampaajalla unohdan aina teepussin kuppiin lillumaan, kun luen lehteä. Eilen juutuin lukemaan Veli -lehteä. Aika mainio. Mieleen jäi varsinkin Batman -kolumni. Koko illan mietin Batmanin tappamaa Heath Ledgeriä.

Yritin ottaa kampaajalla käynnin kirjoituslomana, mutta jotenkin tuntuu kuin aivotoimintani lakkaisi kampaajalla. Juutuin pohtimaan suunnittelemaani loppukohtausta, josta en ole varma. Mitään en keksinyt tilallekaan, joten annoin asian olla.

Illalla en saanut kirjoitettua. Mikä siinä on, että pääsen jotenkin alkuun, mutta jatkaminen on aina niin pirun vaikeaa. Alku tuntuu vielä jotenkin spontaanilta, mutta jatko liian väkisin väännetyltä, kun on pakko keksiä miten edellisellä kerralla kirjoitettu tarina jatkuisi. Miten sen saisi sujuvammaksi?

Ehkä ongelma on siinä, että en uskalla jättäytyä kokonaan tarinan varaan, en anna itseni uppoutua siihen täysin. En voi kokonaan syyttää edes olosuhteita siitä, että mietin samalla kymmentä muuta asiaa. Jos haluaisin, voisin kyllä sulkeutua toiseen huoneeseen omaan rauhaani. Jokin estää. Sanon, että se on halu olla miehen kanssa, halu rentoutua työpäivän jälkeen, väsymys. Mutta ehkä en vain uskalla ottaa kirjoittamista vakavasti, koska ajattelen, ettei siitä kuitenkaan mitään tule.

En edelleenkään tiedä, kannattaako minun tuhlata aikaa kirjoittamiseen. Ja niin kauan kun en tiedä, ei siitä taida tulla mitään.

tagit: oma aika, kirjoittaminen

Tapetilla

kommentteja: 013.01.2009 15:33 Tangerine

Kirjoitin pitkät pätkät tässä yksi päivä, sitten painoin väärää nappia ja kaikki katosi. Ei ollut aikaa aloittaa alusta.

Kirjoittaminen on ollut tapetilla viime päivinä. Yritystä löytyy taas. Yritän pysyä optimistisena sen suhteen, että syntyisi tulostakin.

Myös laulaminen on ollut tapetilla. Mies heitti taas ilmaan laulutunnit, joista olen haaveillut vuosia. Ensi kuun etelänmatkan jälkeen voisi katsoa rahatilannetta. Se ei ole nyt parhaimmillaan, eikä etelänmatka siinä mielessä ole järkevin idea, mutta irtiotto tekee varmasti hyvää ennen kaikkea rakkaalle miehelleni, eli on sen arvoista.

Nyt on jotenkin tosi paljon suunnitelmia. Ei oikeastaan mitään uusia, vanhojen päivitystä lähinnä. Niillä on hyviä ja huonoja vaikutuksia. Työhön keskittyminen kärsii, kun mietiskelee kaikkea muuta, mutta on hienoa olla taas vaihteeksi innostunut jostain.

Ja olin todella iloisesti yllättynyt, kun mies pyysi saada lukea jotain kirjoittamaani, muutakin kuin laulunsanoja siis. Nyt täytyy saada muutama sivu kunnon tekstiä aikaiseksi, ja sitten uskallettava antaa se miehelle luettavaksi.

Ei se ota jos ei annakaan, right?

tagit: kirjoittaminen, d-mu, laulaminen

Kirjoittamisesta

kommentteja: 024.11.2008 14:56 Tangerine

Aina silloin tällöin kirjoittaminen nousee taas siksi ykkösjutuksi, jota haluaisi tehdä. Yleensä näin käy silloin, kun lukee jotain todella kiehtovasti kirjoitettua tekstiä. Se on sekä inspiroivaa että lamauttavaa. Sitä alkaa miettiä, että hei, minullakin on tämä ajatus, ja minä haluan kirjoittaa sen auki! Mutta samalla sitä miettii, että miksi ihmeessä, kun enhän minä siitä näin hienoa saa aikaiseksi.

Jossain vaiheessa minä päätin, että nyt minä vain yksinkertaisesti kirjoitan sen kirja, jotenkin. Ei mitään väliä tuleeko siitä julkaisukelpoista vai ei, tai lähetänkö sitä edes minnekään. Kunhan vain kirjoitan. Että voin ainakin sanoa kirjoittaneeni.

Mutta onko siinäkään järkeä? Mitä itua on käyttää monta vuotta siihen, että saa jonkun typerän tarinanpoikasen paperille, ja sitten huomaa, ettei siitä ole mihinkään? Mitä järkeä sellaiseen on tuhlata aikaa, tekisin edes jotain hyödyllistä tällä vähällä vapaa-ajallani.

Ja taas käy niin, että muutaman kirjoitetun rivin jälkeen luovutan. Itsesensuuri, väsymys, kyynisyys, tukos -- jokin tappaa sen inspiraation, jokin kuluttaa loppuun sen innostuksen, joka kirjoittamista kohtaan oli taas kuin ihmeen kaupalla syntynyt.

Onko se sitten parempi? Ettei koskaan kunnolla yrittänytkään?

tagit: kirjoittaminen