Eilen illalla iski ihme oksetus. Työpaikalla on vatsatautia liikkellä, joten epäilykset kääntyivät tietenkin siihen. Menin koneelle, mutta vain vilkaisu muistiinpanoihin ja auki oleviin blogeihin ja iski kiukku. Päätin mennä nukkumaan, jo yhdeksältä. Jos joutuisin viettämään yön vessassa kuten pari työkaveria, niin olisin ainakin hetken saanut nukkua.

Nyt on ihan suht hyvä olo. Illalla sängyssä tuli taas mieleen jotain kirjoitettavaakin. Toivottavasti pitkänä viikonloppuna ehtii pistää jotain ylös. Ja nyt voisi lähteä yksin kirjoittamislounaalle.

===

Ai niin, olen tainnut unohtaa kertoa. Dmu heitti tuossa pari viikkoa sitten ilmaan ehdotuksen, että hän alkaisi mennä jo seitsemältä töihin, ja pääsisi siten hakemaan Inkan iltapäivisin jo viimeistään puoli neljältä. Kaikki, jotka tietävät rakkaan mieheni aamu-unisuuden sun muut asiaan vaikuttavat seikat, eivät yllättyne kun kerron, että uskalsin vastata tähän samalla mitalla. Sanoin, että jos hän sen tekee, minä pidän kämpän siistinä at all times. Miehellä on pari kertaa sen jälkeen mennyt lähemmäs puoli kahdeksaa. Minä olen lykännyt imuroimista. Tasoissa?

Joka tapauksessa, hassua, kun miehen kanssa on osat vaihtuneet Inkan aamuviemisten suhteen. Ennen minä kyselin häneltä heti kun hän ilmaantyi Skypeen miten aamu meni, vaikka jossain vaiheessa hän sanoi että ellei hän erikseen ilmoita, kaikki on mennyt ok. No, jokainen äiti tietää ettei tuollainen vastaus kelpaa, joten kyselin vaan edelleen. Ja nyt mies kyselee minulta :)

===

Iho on taas mennyt karseaksi. Kyynärpäistä ranteisiin rikki revittyä ihottumaa. Väillä minua ei edes kiinnosta yrittää olla raapimatta. Välillä raavin pelkästä raapimisen ilosta.

Olen saanut kirjoitettua jonkin verran tänä viikonloppuna. En tarpeeksi, mutta kuitenkin. Päähenkilö on tehnyt yllättäviä asioita, ja hän kaivoi piilosta esiin kenkälaatikon, jonka sisällöstä minulla ei ole vielä hajuakaan.

===

Vietimme eilen miehen kanssa kallisarvoista kahdenkeskistä aikaa, kun Inka oli yökylässä isovanhemmillaan. Ah että teki hyvää.

===

Inkalle syntyi eilen neljäs serkku (tai kuudes, riippuen laskentatavasta). Onnittelut siskolle kolmannesta tytöstä <3

===

Tiedättekö mikä on parhautta? Cappucino.  

Mielenkiintoisia ideoita, mahdollisesti kehittämiskelpoisia. Väsyneenä on vaikea pysyä optimistisena, että ne joskus realisoituvat paperille tai edes tietokoneen näytölle, mutta yritän kuitenkin.

Miehelläkin on mielenkiintoisia suunnitelmia. Toivottavasti nekin realisoituvat. Hän kyllä ansaitsisi sen.

Kirjoitin pitkät pätkät tässä yksi päivä, sitten painoin väärää nappia ja kaikki katosi. Ei ollut aikaa aloittaa alusta.

Kirjoittaminen on ollut tapetilla viime päivinä. Yritystä löytyy taas. Yritän pysyä optimistisena sen suhteen, että syntyisi tulostakin.

Myös laulaminen on ollut tapetilla. Mies heitti taas ilmaan laulutunnit, joista olen haaveillut vuosia. Ensi kuun etelänmatkan jälkeen voisi katsoa rahatilannetta. Se ei ole nyt parhaimmillaan, eikä etelänmatka siinä mielessä ole järkevin idea, mutta irtiotto tekee varmasti hyvää ennen kaikkea rakkaalle miehelleni, eli on sen arvoista.

Nyt on jotenkin tosi paljon suunnitelmia. Ei oikeastaan mitään uusia, vanhojen päivitystä lähinnä. Niillä on hyviä ja huonoja vaikutuksia. Työhön keskittyminen kärsii, kun mietiskelee kaikkea muuta, mutta on hienoa olla taas vaihteeksi innostunut jostain.

Ja olin todella iloisesti yllättynyt, kun mies pyysi saada lukea jotain kirjoittamaani, muutakin kuin laulunsanoja siis. Nyt täytyy saada muutama sivu kunnon tekstiä aikaiseksi, ja sitten uskallettava antaa se miehelle luettavaksi.

Ei se ota jos ei annakaan, right?