Hesarin keskustelupalstoilla on taas meneillään muutama mielenkiintoinen keskustelu (tai joku saattaa olla jo päättynytkin mutta minä vain en ole vielä ehtinyt lukea niitä loppuun). Ensimmäinen on tietenkin keskustelu Halla-ahon sakoista. Keskustelua käytiin enimmäkseen tietenkin ihan eri asiasta kuin uutinen oli, eikä se oikeastaan tuonut tähän aiheeseen mitään uutta, selkeitä, perusteltuja kannanottoja oli aika vähän. Mutta oli se silti kiinnostavaa. Omasta mielestäni pykälä uskonrauhan rikkomisesta ei ole välttämättä huono, mutta sen soveltaminen on hankalaa. Totta kai ihmisille pitää antaa rauha uskoa mitä uskovat -- mutta jos uskonrauhan rikkomista aletaan pitää synonyyminä jumalanpilkalle, niin sitten ollaan kyllä ihan hakoteillä. Ja sanotaan nyt vielä, etten ole Halla-ahon kanssa samoilla linjoilla pakolaisasiassa, mutta toivon kuitenkin asiallista ja tarvittaessa kriittistäkin keskustelua asiasta, ja kieltämättä Halla-aho on jokusen ihmisen innostanut siihenkin. Ja tietenkin keskusteluun sananvapaudesta, jota myös tarvitaan.

Toinen mielenkiintoinen keskustelu on eettisen neuvoston päätöksestä, etteivät ateistibussit ole hyvän maun vastaisia. Sitä olen tosin ehtinyt lukemaan vasta pari sivua, mutta ateistina on mielenkiintoista, vaikkakin välillä masentavaa, lukea uskovaisten ja ateistien/uskonnottomien välistä "vuoropuhelua". Sitä se parhaimmillaankin on, sillä keskusteluksi sitä ei voi sanoa yhteisten käsitteiden ja sovittujen merkitysten puuttuessa. Edes kaikki ateistit eivät ole samaa mieltä siitä, mitä ateismi on: ovatko ateistit uskonnottomia vai onko uskonnottomuus jotain muuta, erotetaanko agnostisismi ja ateismi toisistaan vai voiko joku olla sekä ateisti että agnostikko yhtä aikaa. Ja siitäkös uskovaiset riemastuvat, vaikka yhtä paljon, ellei enemmänkin, on tapoja olla uskovainen kuin olla olematta.

Kolmas, ja ehkä mielenkiintoisin keskustelu on Kaari Utrion provosoiva keskustelunavaus vanhusten eutanasiasta. On selvää, että tällainen kommentti herättää tunteita, mutta ihmiset voisivat silti pysähtyä miettimään mitä Utrio oikeastaan sanoi, ja mitä ehkä sanomisillaan tarkoitti, ennen kuin heittävät kaikki Utrion kirjat hyllystään roviolle. Minä en tietenkään tiedä mitä Utrio todella tarkoitti, voihan olla että rouva kirjaiija haluaisi todella jakaa kaikille "kuolemanpillereitä" 70-vuotislahjaksi. Vaikea kuitenkaan uskoa, että hän ihan näillä linjoilla liikkuu. Kenenkään virkeän, hyväkuntoisen yli 70-vuotiaan tuskin tarvitsee pelätä, että Utrio tai kukaan muukaan tulee työntämään väkisin mitään unipillereitä kurkusta alas. Utrio ei kuitenkaan ole yksin huoliensa kanssa. Suomessakin on monia, nuoria ja vanhoja, jotka kammoavat ajatusta joutua vuosiksi tai edes kuukausiksi makaamaan sänkyyn parantumattomasti sairaana ja väsyneenä, likaisissa vaipoissa ja täynnä makuuhaavoja, kun kukaan ei ehdi tulla pesemään tai käyttämään pihalla. Saatika sitten jos järki on mennyt, ja lojuu kuola valuen yhteiskunnan ja perheen elätettävänä, yksin, kun kukaan ei halua tulla katsomaan ettei muistaisi äitiä tai mummoa kattoon tuijottavana puolivihanneksena.

Ajatus läheisen kuolemasta on kammottava. En halua edes ajatella tilannetta, jossa oma äitini olisi niin vanha ja sairas, ettei hän pääsisi enää liikkumaan, ei jaksaisi ajatella, olisi jo puoliksi mennyt. Ajatus siitä, että hänelle annettaisiin "ystävällinen unipilleri" sellaisessa tilanteessa, on yhtä lailla sietämätön. Mutta kun ajattelen itseäni samassa tilanteessa, tiedän, mitä haluaisin. En minä sano, että tuollaisia pillereitä pitäisi ottaa käyttöön, mutta kyllä minä haluaisin mieluummin kuolla pois kuin jäädä kitumaan. Ja sama oikeus on niillä joita me rakastamme, vaikka kuinka emme haluaisi että he lähtevät.

Vaikeita aiheita ja hyviä keskustelunavauksia. Mutta onko keskusteluiden sävy jotenkin muuttunut, ovatko aiheet käyneet arveluttavammiksi, vai onko aina ollut niin, että mistään ketään järkyttävästä ei saisi puhua? Kaikki nämä aiheet ovat sellaisia, joista moni on  loukkaantunut verisesti. Varsinkin kahdella ensimmäisellä keskustelulla on sekä fanaattisia puolustajia että fanaattisia vastustajia. Ainahan hedelmällinen keskustelu on ollut vaikeaa, ja keskustelupalstoila siihen ei useimmiten edes pyritä, mutta laajempaa yhteiskunnallista keskustelua kaikista näistä aiheista tarvitaan. Eikä se onnistu, jos kaikki osapuolet nostavat muurit pystyyn, suojautuvat mitä erilaisimpien defenssimekanismien taakse piiloon ja kieltäytyvät kehittelemästä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja mahdollisimman monet huomioon ottavia.

Nyt minä painun siivoamaan mehukellaria. Jatkakaa keskustelua, olkaa hyvä!

Olen ollut ahkera. Kirjoitin lumihiutalemenetelmän kakkosvaiheen ja kolmosvaiheen, ja vaikka nyt en ihan täysin tyytyväinen niihin olekaan (varsinkin henkilöiden konflikteihin kaipaan tarkennuksia), ne kelpaavat toistaiseksi. Tarkoitushan onkin, että niitä parannellaan jälkikäteen kun menetelmän myöhemmät vaiheet valaisevat tarinaa lisää. Tein myös pienen listan asioista, joista täytyy suorittaa lisää taustatutkimusta.

Päätin ottaa tämän kesän projektiksi Inkan vierottamisen tutista. Paha mieli on jo nyt tytön puolesta kun joutuu itkemään tuttiensa perään, mutta eihän se ainakaan vaikeampaa voi olla kuin rinnasta vierottaminen, eihän? Eihän?

Niin joo, ja joku kanteli Mainonnan eettiselle neuvostolle ateismibussikampanjasta. Hoh hoijakkaa. Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että aikamoinen valtataistelu tästäkin saatiin aikaan. Niin sitä vaan ollaan vähemmän maallistuneita kuin kuvittelin. Ja sehän koko jutun pointti on, herättää keskustelua. Silti: hoh hoijakkaa.

Ateistibussit pääsivät sitten Turkuunkin, tosin hieman erilaisella mainoslauseella kuin alunperin oli tarkoitus. En kyllä tiedä onko tuo "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi. Koska se on."  yhtään sen lievempi kuin "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Onko sen tarkoitus olla?

Pitää mennä joku päivä katsomaan josko bongaisi sellaisen. Mies bongasi lounaalla Google street view -auton.

Ei kyllä voi kuin hymistä itsekseen kun lueskelee vaikkapa Hesarin keskustelupalstaa asiasta. Joku Turkulaiseksi itseään tituleeraava toteaa, että "Uskonnottomien kampanjassa ainoa hyvä asia on se, että uskonnottomat todistavat edustavansa uskontoa levittäessään sanomaansa mainoksin bussien kyljessä. Tämä on jokaisen uskonnon perus lähtökohta." Eli siis jokaisen uskonnon lähtökohta on mainostaminen bussin kyljessä. Tiedätte sitten kun mietitte, että onko ne muumimaailmat, uudet pop-levyt, alkoholijuomat ja seksimessut uskontoa vai ei.

Nyt lähden iloitsemaan ainoasta elämästäni tyttöni kanssa meren rannalle. Ihanaa :)

Jyväskylässä ei kavahdeta uskontoon liittyvää mainontaa, siellä siis pitäisi ainakin mennä läpi nuo jumalattomat bussit.

Ai miten niin tuo logiikka ei päde? Ainakin sillä logiikalla, jolla Turun joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte tyrmäsi bussit, tämän pitäisi olla selvää kauraa.

Tässä lisää logiikkaa.

Saa nähdä miten mahtaa tuon uskonnottoman bussikampanjan käydä. Turun joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte totesi vastikään Aamuset-lehden mukaan, että "mitään kristinuskon vastaisia mainoksia emme anna laittaa bussien kylkiin. Suhtaudun erittäin kriittisesti tällaiseen negatiiviseen mainontaan."

Haluaisin tietää, suostuisiko Korte ottamaan bussin kylkeen vaikkapa "ateismin vastaisen" mainoksen.

Minulle jäi myös epäselväksi miten elämästä nauttiminen määritellään negatiiviseksi mainonnaksi. Ja tuo kun on vielä niin heppoinen mainoslause, eihän se edes kiellä jumalaa.

Noh, joka tapauksessa tämänhetkinen keräyssaldo näyttäisi olevan reilu 6000 euroa, eli hieman yli puolet tavoitteesta. 

Ja ainahan voi ottaa mallia espanjalaisista, jos mainos ei kelpaa turkulaisten bussien kylkiin.

Ei varmaan pitäisi edes yrittää kommentoida heti lukemaansa, koska joskus olen aika hidas. Tekisi mieli olla erimieltä Hautalan kanssa, mutta eihän tuo nyt ihan tuulesta temmattua juttua ole. Siltikin. Ilman uskontoa, ilman tunnetta siitä, että joku jossain arvostelee ja mahdollisesti jopa tuomitsee tekosiasi, johtaako kaikki stimuloivat näyt paritteluyritykseen? Eikö sen estämiseen riittäisi yksiavioisuus? Vai onko yksiavioisuuden vaatiminen mahdollista vain uskonnolla?

Ja voiko vain uskonto tarjota meidän tekemisille moraalisen ja eksistentiaalisen kontekstin? Haluan olla eri mieltä. Ja se on helppoa, kun mitään todisteita ei ole siitä, etteikö se olisi mahdollista. Sitä kun ei ole koskaan kokeiltu. Aina on ollut jonkinlainen uskonto vaikuttamassa.

Ja sehän jo tietenkin kertoo paljon. Ihmisestä. Mutta mitenkäs se nyt menikään: siitä, miten asiat on, ei voi johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla?

En minä kyllä ateistina näe maailmaan kivuuksien karkkimaana. Ei täällä voi mällätä mielin määrin, vaikka kuinka ei uskoisi kadotukseen. Maailma ei kuitenkaan lakkaa olemasta kun minä lakkaan, ja minulla on lapsi jonka parasta on ajateltava koko ajan. Enkä ennen Inkaakaan kyennyt elämään kuin viimeistä päivää, vain siksi etten uskonut mihinkään yliluonnollisiin rangaistuksiin. Kyllä maailma ja yhteiskunta rankaisevat ihan tarpeeksi jo tässä elämässä liiallisista ylilyönneistä.

Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että täältä olisi saatava maksimaalinen määrä kivaa. Mutta ei kaiken muun kustannuksella.