Blogipäivitys

kommentteja: 009.03.2010 06:46 Tangerine

Mitä ihmettä? Yli kuukausi edellisestä merkinnästä?!

Pakko myöntää, että jotenkin on ollut puhti pois. Kiirettä, stressiä ja sairastelua, osa jopa omaani.  Illat työpäivien jälkeen ovat edelleen minimaalisen lyhyitä, ja ne on käytetty lähinnä nukkumiseen.

Viimeisellä Helsingin-reissullani sain hyviä vihjeitä Apinan hiomiseen. Toisenkin novellin palaset alkavat olla kohdallaan, ja sitäkin voisi alkaa kunnolla puhtaaksikirjoittamaan, jos vain olisi hieman enemmän aikaa. Miehen sukulaisen lähestyvät häät ja ylipäänsä kaikenlainen tulevaisuuden pohtiminen ovat saaneet taas innostumaan askartelun ajatuksesta, mutta sekin on käytännön tasolla jäänyt hyvin vähäiseksi. Noh, tällä viikolla on pakko pakertaa ainakin yksi kortti, katsotaan miten se jää päälle.

Nyt aamupalaa nassuun ja herättelemään neitiä päiväkotiin. Ja pyrin jatkossa tekemään hieman tiheämpiä blogipäivityksiä...

tagit: aiheeton

Mitäs nyt?

kommentteja: 007.02.2010 07:57 Tangerine

Mies ja tyttö lähtivät muutamaksi päiväksi Lappiin. Auton perävalot katosivat juuri mutkan taakse. Minä kuuntelen hiljaisuutta, joka on tavattoman äänekästä. Yritän muistella mitä sitä tuli tehtyä silloin, kun kissa oli ainoa seuralainen.

Paljon on suunnitelmia neljälle päivälle, saa katsoa mitä ehtii, kun päivät tulee kuitenkin istuttua töissä. Joka tapauksessa Apina pitäisi saada hiottua jonkinlaiseen kuosiin, ja jos vaikka saisi kaivettua skräppäysjuttujakin autotallin perältä. Niin, ja tietysti kahviteltua kavereiden kanssa, kun kerrankin ei ole kauhea kiire töistä kotiin.

Sitten matea ja voileipää, katsotaan josko sen jälkeen  pystyisi tekemään muutakin kuin tuijottamaan ihmetellen tyhjää taloa.

tagit: aiheeton

Täällä taas

kommentteja: 224.11.2009 18:28 Tangerine

Reissun päällä siis, erossa perheestä ja kaikesta tutusta ja normaalista ja sen sellaisesta. Tällä hetkellä on kyllä aika sekava olo. Joka paikassa on joko liikaa meteliä tai liian hiljaista, nukun liikaa ja huonosti, totesin tänään olevani sekä sininen että keltainen (C ja I, jonkun DISC-analyysin mukaan), mikä on sinänsä hieman huono juttu, että noiden kahden persoonallisuuden on välillä vaikea tulla toimeen keskenään. No, selittäähän se tietysti muutaman asian.

Onneksi kello tikittää koko ajan eteenpäin, ja huomenna pääsee kotiin. Neidin kanssa iltapalalle, ja torstaiaamuna töihin. On tämä surkeaa.

Tiedän, että se on tyhmää, mutta niin se vain on: minä toivon ajan kuluvan nopeasti, että huomaisin kaiken menneen hyvin.

tagit: aiheeton

Risoo

kommentteja: 010.09.2009 10:18 Tangerine

Tämä on niitä hetkiä, kun pitäisi asettua lattialle lootusasentoon, laittaa silmät kiinni, ja antaa kaiken soljua pään läpi kuin kirkas, puhdistava virta. Paskat.

Ainakin kirjallisuudessa tulee usein vastaan ajatus, että kaikilla ihmisillä on jokin traaginen piirre, jokin ominaisuus, joka määrittelee heidän tulevaisuutensa, sen, tulevatko he onnistumaan vai epäonnistumaan elämässään. Vuosikausia minun traaginen piirteeni oli valtava halu kontrolloida itseäni. Onko ihme, että kiinnostuin buddhalaisuudesta. Meditaatiossa pyritään saamaan sisäinen rauha, saavuttamaan tila jossa mikään ulkoinen ei heilauta. Tyyneys, harmonia. Viileys. Kuinka tylsää.

Minä en ole viileä ihminen. Minä olen tulinen ihminen. Kun minä tulistun, lämmitän kaiken ympärilläni. Kysykää vaikka rakkalta mieheltäni. Häntä ei saa kovin helposti suuttumaan, mutta kyllä minä siinä onnistun.

Se syy, miksi oikeasti aikoinani kiinnostuin buddhalaiseuudesta, oli ajatus kultaisesta keskitiestä. Ja siitä ajatuksesta en ole luopunut vieläkään. Yritin niin kauan pitää kaikki humisevat ja sekasortoiset tunteeni kurissa, että väsyin, masennuin, ja lopulta kyllästyin. Nyt en enää yritä työntää kaikkia tunteitani jonnekin taka-alalle, enkä suostu ajattelemaan, että ne olisivat aina vääriä tai kiellettyjä. Yritän löytää jonkinlaisen kultaisen keskitien. Yritän pitää hermoni kurissa, mutta suuttuakin saa, ja jos vituttaa niin vituttaa. Opettelen pitämään tulisesta luonteestani, koska voimakkaat tunteet eivät ole aina huono asia. Yhtä voimakkaasti minä rakastan, yhtä voimakkaasti olen onnellinen.

Ja hei, ajatelkaa nyt millaista tekstiä minä kirjoittaisin, jos olisin koko ajan tyyni ja seesteinen!

tagit: aiheeton

Sitä ja tätä ja tuota

kommentteja: 029.08.2009 22:51 Tangerine

Muistan hyvin ajan ennen kännyköitä. Kun muutin Turkuun opiskelemaan kymmenen (yksitoista?) vuotta sitten, minulla ei ollut kännykkää. Käytin ahkerasti läheistä puhelinkoppia. Muistin ulkoa äitini ja parhaan ystäväni puhelinnumeron. Kukaan ei pystynyt soittamaan minulle ja tarkistamaan olenko kunnossa. Miten sitä oikein pärjättiin?

Rakas mieheni taivastelee, että olen harvinaisen taitava unohtamaan kännykkäni kotiin. Siitä ei ehkä uskoisi, mutta olen minäkin pelottavan riippuvainen siitä. Heitin tänään miehen kaverinsa luo Turun keskustaan leikkimään kitarasankaria. Unohdin tapani mukaan kännykän kotiin. Olimme hetken Inkan kanssa miehen kaverin luona, ja lähtiessä alkoi pieni pelko hiipiä mieleen. Mitä jos jotain sattuisi: auto hajoaisi, hukkaisin kotiavaimet, tai jotain pahempaa. Rappukäytävässä joku viereisestä asunnosta tullut nuori mies hymyili nähdessään Inkan ja jutteli hänelle. Kääntyi vielä katsomaan meitä ulkona. Minä herkesin vainoharhaiseksi, hoputin Inkaa autolle ja pois hämärtyvästä lauantai-illasta keskustan liepeillä. Kun ei ollut sitä kännykkääkään, millä soittaa apua.

===

Olen löytänyt itsestäni taas hyötyihmisen. Se on elänyt minussa aina. Vanhempani jaksavat muistuttaa kuinka lapsena en suostunut lähtemään kauppaan, ellei siitä ollut minulle mitään hyötyä. Näin aikuisena olen miettinyt, että olisikohan joskus kannattanut lähteä ja kokeilla josko rankumalla saisi kuitenkin jotain? Ehkä se oli turhaksi todettu keino, en muista.

Nyt asuntoesittelyn lähestyessä olen löytänyt laiskan olemukseni sisältä pienen tehopakkauksen. Siivoan pihaa, kellaria, jopa yläkerran romuhuonetta, joka on täynnä miehen tietokonesälää ja kaikkea mistä minun pitäisi pitää näpit erossa. Mutta tämä hyötyihminen kuulostaa paremmalta kuin mitä on. Keittiö on yhtä kaaosta, koska en viitsi siivota sitä vielä, kun alkuviikosta joudun kuitenkin puunaamaan sen ennen mahdollista näyttöä. Muutkin normaalit rutiinisiivoukset (joita en todellakaan ole tehnyt rutiininomaisen säännöllisesti) saavat odottaa, kun innostuksen puuskassani kaivan pihakiveytystä esiin ja poistan ylimääräisiä tavaroita seiniltä ja hyllyistä. Siivoan näemmä mielelläni, kunhan se on kertaluontoista. Ylläpitosiivoukseen minusta ei näytä olevan. Sama taitaa päteä moneen muuhunkin asiaan. Teen kyllä vaikka mitä, kunhan se on urakka, jonka saan joskus valmiiksi. Ruokaakin on hirvittävän tylsää tehdä joka ikinen päivä. Enkä teekään. Rakas mieheni kun on loistava kokki.

Edit. Kurkkasin taas vihdoin Kirjoittajatreffejä, yrityksenä saada taas kirjoitusvire päälle. "5 syytä viivytellä" -postauksen kommenteissa joku kirjoitti tarvitsevansa kaikkiin projekteihin jonkun toisen asettaman deadlinen. Ja muistin, että juuri sellainen olin koko opiskeluajan. Tein kaiken vasta deadlinen pakottamana, niin tunnollinen kuin olenkin. Ehkä tämä siivousinnostuskin on vain sitä. Joku on antanut minulle deadlinen, ja silloin minä saan aikaiseksi. Osasyy on varmaan myös tämä pitkittynyt loma, ja jonkun tavoitteellisen tekemisen puute. No, jotain hyötyä siitäkin.

===

Innostuksen puuskassani olen myös vihdoin alkanut käymään läpi vanhoja hesareita, joista mies uhkasi tehdä sieniä. Silmiin osui Talous-osion artikkeli kesäkuulta 2007. Sen otsikko on "Valtionvarainministerin painajainen: Mitä tapahtuisi, jos Suomen talous joutuisi taantumaan?" Niinpä.

tagit: aiheeton

Ilta-aurinko

kommentteja: 030.06.2009 22:39 Tangerine

Illat ovat ihania. Kun Inka on mennyt nukkumaan, on ihanaa mennä ilta-aurinkoon ripustamaan pyykkejä ja häärimään puutarhaan kun on vielä lämmin muttei enää tukahduttavan kuuma. Voisinpa kirjoittaa tuolla ulkona, mutta en voi. Jäisin vain tuijottamaan lintuja ja ötököitä, kuuntelemaan tiellä ajavia mopoja ja kuvittelemaan mitä naapuritalojen ikkunoiden takana tapahtuu. Nytkin verhot ovat kiinni etten näe ulos, mutta ikkuna on raollaan ja haistan viilenevän illan. Se tuoksuu ihanalta.

Nukuin viime yönä todella huonosti. Heräsin monta kertaa, pirteänä ja levottomana. Näin omituisia unia, kuten hirvittävästä kännäämisestä, mikä on outoa, koska en ole harrastanut moista aikoihin. Vihdoin vaihdoin lakanan, sillä epäilin lintukirppujen kutittelevan, sen jälkeen nukuin hieman paremmin. Ja sitten oli jo aamu.

Kohta pitää kömpiä sänkyyn rakkaiden viereen, ja sitten on taas seuraava aamu. Niin se on mennyt jo vuosikausia: mitä tahansa sitä tekee, aina hetken päästä on seuraava aamu.

tagit: aiheeton

0

kommentteja: 004.06.2009 10:39 Tangerine

Olen taas päästänyt itseni haaveilemaan asioista, jotka eivät voi toteutua. En tiedä miksi teen niin. Päässä soi PT:n Collapse The Light Into Earth, ja se sekoittaa ajatukset lopullisesti. Tietenkin koska annan sen tehdä niin.

Tekisi mieli pysähtyä taas hetkeksi. Katselemaan vesisadetta. Kuuntelemaan PT:tä ja märällä asfaltilla ajavia autoja. Miettimään typeriä haaveita, rakkautta, harteille kasautuvaa maailmaa, Tianamenia, tummia hiuksia joiden lomaan pujottaa sormet. Etsimään vastauksia ohikulkevien ihmisten katseista. En minä ole tyytymätön, enkä muuttaisi mitään jos annettaisiin mahdollisuus. Minä vain haluaisin hetken leikkiä ajatuksillani, antaa niiden repiä auki vanhat haavat ja sitten puhaltaa ne taas kivuttomiksi.

Miten tuollaiset sanat voivatkin kasautua sisälle niin, että niiden kirjoittamisen jälkeen on taas hieman helpompi hengittää? On jotenkin lohduttavaa, että tunnistaa itsestään sen, mitä oli 10 vuotta sitten, mutta vain hieman kasvaaneena. Jonnekin suuntaan jalostuneena. Se itsensä tuntemisen peikko. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, voisi entiset bändikaverit kysäistä. Onko hyvä, että tunnistaa itsensä peilistä aamuisin, jos ei olekaan sitä mitä piti olla? Tällä hetkellä se tuntuu hyvältä. Ei se ehkä onnelliseksi tee, mutta ei kai siltäkään voi liikaa vaatia.

I won't heal given time. Kieltäytyykö joku muukin?

===

Kaipaan nollausta. Sitä tämä on.
tagit: aiheeton

Väsyttää

kommentteja: 014.04.2009 21:34 Tangerine

En nuku tarpeeksi, vaikka nukun paljon. Iltaisin pitäisi yrittää hoitaa kotityöt ja mahdollisesti kirjoittaa, ja jos olenkin niin fiksu että menen todella ajoissa nukkumaan, pyörin vain sängyssä ja mietin täysin tyhjänpäiväisiä asioita. Menneitä asioita, ja asioita joita ei tule koskaan tapahtumaan. En tee suunnitelmia tai päätöksiä. Kadun enemmän asioita joita olen tehnyt kuin niitä, joita olen jättänyt tekemättä. Jos herään yöllä, kuvittelen että on aamu, ja alan miettimään päivän töitä.

Ja kaiken kukkuraksi kropallani on vauvakuume. No, minä en aio sitä kuunnella. Se ei ole ennenkään tehnyt muuta kuin saanut minut pulaan.  

tagit: aiheeton

Sietämätöntä

kommentteja: 008.04.2009 14:49 Tangerine

Tämä linkki on ollut selaimessa auki muutaman päivän, ja olen lukenut sen muutamaankin kertaan. Pidän poliittisesti epäkorrektista keskustelusta, kun sitä käyvät älykkäät ihmiset.

Tämänkaltainen suvaitsevaisuuskeskustelu muistuttaa minua aina muutamia vuosia sitten saamastani kommentista: ystäväni totesi, etten taida olla kovin suvaitsevainen. En nyt muista mistä tarkalleen oli kysymys, mutta se liittyi tähän yltiösuvaitsevaisuuteen ja kulttuurirelativismiin, mistä sanouduin irti. Ehkä ystävästäni oli outoa ajatella, että minä, nuori yliopisto-opiskelija ja mitä vielä, en suvainnutkaan kaikkea. Kyllähän se tuntui aika radikaalilta silloin, enkä kenelle tahansa mennyt asiaa sanomaan. En sitten tiedä onko ilmapiiri muuttumassa, vai onko vain niin että vasta nyt on löytynyt samanmielisiä ihmisiä.

Maltilliseksi ei sentään ole kukaan tainnut erehtyä minua kutsumaan.

tagit: aiheeton

Paistaisipa edes aurinko

kommentteja: 006.04.2009 13:10 Tangerine

Väsyttää. Vituttaa. Ennen kuin sain takin pois päältä aamulla, tuli jo negatiivisia työjuttuja hoidettavaksi. Aamupäivällä kävin palaverissa, jonka tuloksia pitäisi käydä läpi osastojen esimiesten kanssa, mutta en vain jaksa. Joku on jättänyt pöydälleni A4:n joka pitäisi rei'ittää ja mapittaa, mutta en vain jaksa. Uudet työtehtävät, joista sain tietää perjantaina ja joista jaksoin vielä viikonloppuna olla innoissani, tuntuvat nyt lähinnä vastenmielisiltä riippakiviltä. Pääsisipä kotiin nukkumaan. Tai paistaisipa edes aurinko.
tagit: aiheeton

Surkea fiilis

kommentteja: 023.03.2009 13:42 Tangerine

Jotenkin ei vaan tänään pääse käyntiin. Luin muutamaa etäisesti kirjoittamiseen liittyvää blogia, ja masennuin entisestään. Tai ehkä tämä johtuu absurdista kuolemantapauksesta, joka ei tapahtunut tarkalleen ottaen lähipiirissäni, mutta josta järkytyin tajuttomasti. Heräsinköhän tänä aamuna ollenkaan? Ei siltä tunnu.
tagit: aiheeton

[Otsikko]

kommentteja: 017.03.2009 12:52 Tangerine

Salakuunneltua.fi:n otsikot ovat loistavia.

Masentavaa, miten huono itse olen keksimään otsikoita.

tagit: aiheeton

Linkki

kommentteja: 017.03.2009 08:17 Tangerine

Edellisestä merkinnästä oli pudonnut pois yksi linkki. Piti tietysti olla näin:

"BTW. Häpesin tapaani ostaa kirjoja, kun niitä voisi yhtä hyvin lainata, ja samalla tukea tärkeää kirjastolaitosta. Kunnes luin tämän, ja tunnistin sen kamalan tunteen kirjastossa, kun ympärillä on valtavasti kirjoja, joita ei voi koskaan saada omakseen."

 ==

Jossain vaiheessa mainitsin miehellä olevan tulevaisuudensuunnitelmia. Ne toteutuivat, eli mies pääsi vaihtamaan työpaikkaa. Sitä on jo muutamaan kertaan ehditty juhlia, mutta onnitellaan nyt tätäkin kautta :)

tagit: aiheeton

Joulu meni ja vei äänen mennessään

kommentteja: 029.12.2008 10:10 Tangerine

Olipa joulu. Inkalla 40-asteen kuume, minulla ja miehellä kurkkukipu joka johti siihen, että tänään en kyllä vastaile töissä puhelimeen. Nyt sentään saan hieman ääntä aikaiseksi, vaikka se ei kaunista kuunneltavaa olekaan; lauantaina sain aikaiseksi vain kuiskauksia. Reissu Inkan mummun luo jäi välistä, mikä harmittaa vietävästi. Olisi ollut niin kiva taas katsella lapsia leikkimässä yhdessä.

Mutta tuli ainakin vietettyä rauhallinen joulu.

Ja niin, lävitys on ja pysyy. Katsotaan siitä luopumista taas sitten, kun uusi tappi menee rikki.

tagit: aiheeton

Nuoruus ohi?

kommentteja: 118.12.2008 10:55 Tangerine

Aamulla kun heräsin, huomasin, että lävistyskorustani on pudonnut pallo. En löytänyt sitä mistään, joten kiireessä etsin toisen pallon. Kun yritin laittaa sitä paikoilleen, tajusin, että tapista on mennyt kierteet. Minulla on toinenkin tappi, mutta sitä en kiireessä enää ehtinyt etsiä.

Tuntuu todella oudolta olla ilman lävistyskorua, mutta kumma kyllä kukaan työkavereistani ei ole vielä maininnut sen puuttumista.

Ja sitten tietenkin se väistämätön ajatus: pitäisikö siitä nyt sitten vihdoin luopua? Yrittääkö maailma sanoa minulle, sopivasti heti viimeisen kakkosella alkavan ikävuoden pyörähtäessä käyntiin, että nyt olisi korkea aika aikuistua ja luopua moisista teinikapinasymboleista?

Mutta en tiedä olenko valmis siihen. Olen monta kertaa miettinyt, kuinka vanhaksi aion sitä pitää, enkä nyt välttämättä osaa kuvitella sitä itselläni enää viisikymppisenä, mutta kyllä sentään kolmekymppisenä?

Vai joko kuitenkin olisi aika?

tagit: aiheeton

Näin täällä Turun seudulla

kommentteja: 024.11.2008 08:42 Tangerine

"EFFin kannalta näin huono tunnettuus jossain Suomen syrjäseuduilla on toki harmillista."

tagit: aiheeton

Itseironiaa

kommentteja: 021.11.2008 09:07 Tangerine

Now this is what I call self-irony
tagit: aiheeton

I'm saying nothing

kommentteja: 018.11.2008 08:30 Tangerine

but I'm saying nothing with feel

Porcupine Tree 'Anesthetize'

tagit: aiheeton

Minä kaipaan

kommentteja: 027.10.2008 12:46 Tangerine

Tiedätkö sen tunteen, kun joku ihminen koskettaa tosi syvästi? Entä tiedätkö sen tunteen, kun se ihminen oletkin sinä itse?

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä tunnetta. Sitä, että minä -- ihan tavallinen tylsä minä -- voisi jonkun mielestä olla niin kiinnostava, että tekisin toiseen erityisen vaikutuksen. Niitä, jotka ovat minua koskettaneet, ei ole montaa. Niitä, joita minä olen koskettanut, on varmasti vielä vähemmän. Niiden ihmisten menettämistä on vaikea hyväksyä.

Minä kaipaan jotain, mutten edes tiedä mitä. Jonkinlaista mindjobia kai. Kaipaan sitä, että joku tai jokin räjäyttäisi tajuntani, tekisi niin syvän vaikutuksen että sen voimalla leijuisin pilvissä muutaman päivän.

Ja niin, tietysti kaipaan myös sitä, että saisin vähän sohia jonkun toisen aivosolukkoa niin että tuntuu. Olisihan se egobuusti. Mutta eniten kaipaan lähinnä jotain uutta merkitystä, jotain mikä hetkellisesti tuntuisi elämää suuremmalta. Sellainen minä olen. Ajoittainen henkinen orgasmi tekee vähintään yhtä hyvää kuin fyysinenkin.

Ja minä tiedän, että teen väärin, kun välillä kaipaan asioita, joita ei ole olemassakaan, ja toisinaan kaipaan jotain, mitä minusta piti tulla, mitä minun piti olla. Mutta ei se tarkoita, että olisin tyytymätön elämääni. Minä rakastan miestäni ja lastani, enkä todellakaan haluaisi enää elää ilman heitä. Mutta eikös minusta pitänyt tulla jotain suurta ja merkittävää? Eikös minun pitänyt tehdä jotain, minkä kaikki huomaavat?

Mutta turha sitä on valittaa, ettei unelmat ole toteutuneet, jollei niitä ole koskaan uskaltanut sen tarkemmin määritellä. En kai minä vielä niin vanha ole, etten voisi tehdä uusia suunnitelmia ja toteuttaa ne. Enhän?

Minä kaipaan sitä, että elämä olisi elämää suurempaa, enkä sitä, että istun päivät pitkät toimistosihteerin sijaisena ja iltaisin yritän väsyneenä miettiä että mitä sitä pitikään elämällään tehdä. Enkä minä todellakaan kaipaa sitä, että kesken järkyttävien elämäntotuuksien tajuamisen ja suurien pohdintojen vastaan iloisena keskuspuhelimeen: "pieni hetki, yhdistän!"

tagit: aiheeton

Käy kakkosvaihe - check!

kommentteja: 023.10.2008 08:34 Tangerine

Nyt se on tehty. Lykkäsin sitä käytännöllisesti katsoen niin pitkälle kuin mahdollista, mutta nyt autokoulun kakkosvaihe on käyty. Pian saan ihan oikean, aikuisten ajokortin.
tagit: aiheeton

Subbiskateus

kommentteja: 006.10.2008 10:47 Tangerine

Minähän pidän autostani. Siis siitä pienestä, vanhasta Puntosta, jossa ei ole edes ohjaustehostinta. Minä pidän siitä, ihan oikeasti. Mutta viikonloppuna pääsin ajelemaan Subaru Legacy Spec.B:llä. En väitä tietäväni juurikaan autoista, enkä väitä että minulla on autoista paljoakaan kokemusta, mutta kuulkaa, tämä auto _lähtee_ kun vähän polkaisee.

Yritin ehdottaa vaihtokauppaa, vaikka vain väliaikaista. Jostain syystä ehdotukseeni ei tartuttu. Kaiken kukkuraksi näin seuraavana yönä asiasta untakin. Siinä ajoin ensin tuota samaista Subbista, mutta sitten minun piti vaihtaa omaan Puntooni. Ensin olin iloinen saadessani oman autoni takaisin, mutta sitten Subaru vilahti ohitseni niin jyrkässä ylämäessä, että en uskonut Punton edes selviävän siitä. Näin punaista ja tunsin pistävää subbiskauteutta.

Huoh. Seuraavan kerran kun toimin kännikuskina pakotan kyyditettävät Punton takapenkille, eikä minua kiinnosta vaikka autossa ei ole takaovia, kuskin penkin kääntömekanismi on rikki ja toisella etupenkillä on turvaistuin. Nih.

tagit: aiheeton

Väsynyt

kommentteja: 002.10.2008 12:13 Tangerine

Väsymys saa näkemään asioista vain ne huonot puolet, ja murehtimaan juttuja joille ei voi mitään. Olen kärttyinen, stressaantunut, huolestunut ja ruokahaluton. Päässä soi hiljainen biisi, joka tuntuu syövän aivokapasiteetin kaikelta muulta ajatustoiminnalta. Iltaisin tekisi mieli vain käpertyä peiton alle sohvannurkkaan hyvän kirjan ja teekupposen kanssa, mutta tekemistä riittää, eikä ylienerginen puolitoistavuotias vielä ymmärrä moisten yleellisyyksien päälle.

Mutta ehkä jo viikonloppuna saan nukuttua univelat pois.

tagit: aiheeton