Novellinraakileesta

kommentteja: 422.01.2010 13:55 Tangerine

Sain aloitettua novellinraakileen puhtaaksikirjoittamisen eilen, mutta kesken se jäi kun uni vei voiton. Mies jo kyselee sen perään. Minä pohdiskelen palautteen antamisen ja vastaanottamisen vaikeutta. Toki annan miehen lukea tekstin heti kun se on luettavassa kunnossa, mutta palautteen antamisen täytyy olla niin läheiselle ihmiselle vaikeaa. Entä jos teksti on hänen mielestään huono? Sen sanomiseen ei liene mitään hyvää tapaa.

Olisikin ihanaa, jos olisi joku sellainen, jolla ei olisi mitään motiivia arvostella tekstiä suuntaan eikä toiseen. Joka voisi keskittyä tekstiin ja palautteen antamiseen mahdollisimman neutraalilla tavalla. Ja jolta voisi ottaa palautetta ilman, että siihen sotkeutuisi muita tunteita. Loukkaantumista, tai epäilystä että kehut eivät ole aitoja.

No, palautteeseenkin täytyy vain tottua. Liian vähän kokemusta, mitä ilmeisimmin.

Kovasti haaveilen edelleen kirjoittajaseurasta. Mihin on kaikki kirjoittavat kaverit kadonneet, vai oliko niitä edes?

Sitten vähän muustakin aiheesta: Juttelin Inkalle kun luimme karttakirjaa, että kävin Intiassa ennen kuin minä ja isänsä teimme hänet. Inka totesi siihen, että eikun hän ja isi tekivät minut. Ja niinhän se on. En ollut äiti ennen sitä. Tekivät minut kuulema kuin lumiukon. Hassut on jutut neidillä :D

tagit: kirjoittaminen, Inka

Kärsästä ja saparosta

kommentteja: 017.11.2009 10:03 Tangerine

Olen tietoisesti vältellyt possukuumeasian käsittelyä täällä. Jaksa työntää lusikkaani soppaan missä niitä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Mutta mainittakoon nyt, että neiti sai rokotteen eilen, ja on nyt kuumeessa.

Minähän en kannata ylimääräisiä lääkkeitä tai rokotuksia. Mietin pitkään ja hartaasti mitä teen tämän rokotuksen kanssa, enkä vieläkään tiedä kumpi olisi se oikea päätös, ottaa vai jättää ottamatta. Yksi siskoista otti kaikille lapsilleen, toinen jätti ottamatta. Naapurini, joka oli asiasta aivan yhtä epävarma kuin minäkin, päätti myös ottaa sen lapsilleen. Eräs ystäväni oli onnekas: miehensä päätti että se otetaan, eikä suostunut vastaväitöksiin, joten ystäväni ei tarvinnut päätään asialla vaivata.

Minun päätökseni syntyi lopulta töihinpaluuni pohjalta. Todennäköisyys sille, että Inka saa sikainfluenssan kasvaa huomattavasti päiväkodissa. Pikavisiitti paikalliselle terveysasemalle (pikkupaikkakunnan etuja: ei tietoakaan kymmenien metrien päähän kiemurtelevista jonoista), ja se oli siinä. Illalla nousi hieman lämpöä, yöllä neiti oli jo tulikuuma. Toivoin, ettei tyttö olisi kuulunut siiihen reiluun 10%:iin, jolle tällaisia oireita kuulema tulee. Mutta panadolin avulla kuume on laskenut 37,1:een, eli eiköhän tämä tästä. 

tagit: Inka

Uskomatonta mutta totta

kommentteja: 212.11.2009 15:37 Tangerine

Saatiin eilen vanha talo siihen kuntoon, että uusi asukas voi vihdoin muuttaa sisään. Näytti siltä ettei siivoaminen lopu ikinä, mutta kyllä se sitten loppui. Kellarissa on vielä jotain romua mikä ei kuulema uutta asukkia haittaa, joten ne haetaan sitten lähipäivinä. Mutta pääasia että talo on luovutuskunnossa.

Ja sitten kävi niin hullusti että taisin päästä töihin. Tai siis eräänlaiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen, mikä kyllä käytännössä on työntekoa ilman palkkaa... Mutta tähtää ihan vakituiseen työpaikkaan, ja joka tapauksessa siinä saa työkokemusta, vieläpä alalta jolta minulla ei kokemusta vielä varsinaisesti ole. Kysessä on siis jonkin sortin alanvaihto, jos niin voi sanoa kun varsinaista alaa ei ole entuudestaan.

Muutoksia, lisää muutoksia. Minä kun olen niin hyvä niissä. Ja taas täytyy laittaa Inkakn hoitoon, mikä on aina inhottavaa. Mutta ehkä tämä tästä. Töihinhän tässä on haluttu. Eikö niin?

tagit: muutto, työ, Inka

Inka 2,5 vee

kommentteja: 011.11.2009 12:28 Tangerine

Pistetäänpäs pitkästä aikaa Inka-postaus. Neiti on siis pian 2,5-vuotias, ja kuulostaa näin aikuisen korvaan ihanan näsäviisaalta. Mittailee itseään mittanauhalla, ja kun kysyn kuinka pitkä hän sitten on, hän sanoo "mä olen niin pitkä kuin olen". Äijä oli jälkiruualla kysynyt onko jäätelö kylmää, Inka oli vastannut: "on se kylmää kun se on ollut pakkasessa." Kun neiti läträä vessassa ja kysyn mitä hän puuhaa, on vastaus: "pesen tätä tulppaa tosiaankin".

Laulaminen on edelleen erittäin mieluista. Laulattamaan alkaa vähän joka paikassa, varsinkin keinussa. Autolla ajetaan varovarovasti on lempparibiisi, Putte-possun nimipäivän sävelellä tykätään keksiä kaikenlaisia omia sanoituksia. Naapurin Roope-poika ei kyllä ollut ensitapaamisella leikkipuistossa mitenkään erityisen mielissään Inkan laulamisesta, mutta onneksi toisella kerralla lapset löysivät jo yhteisen sävelen (noin niinkuin kuvaannollisesti), ja leikkivät jo innoissaan yhdessä. Ainakin yksi kaveri on siis jo löytynyt uudesta asuinpaikasta!

Värittäminen on edelleen pop, ostin tytölle My Little Pony -puuhakirjan ja jokunen tehtäväkin ollaan sieltä tehty. My Little Pony (Inka sanoo Mas houni) on yksi joululahjatoivekin. Autojen ja palapelien ja kirjojen ja kaiken maailman leluhärpäkkeiden lisäksi. Osaa sitä tuon ikäinen jo haluta kaikenlaista.

Mitäs muuta. Neiti nukkuu omassa huoneessaan, viime yönä nukuin koko yön miehen vieressä, mitä nyt kerran kävin laittamassa peittoa ja laulamassa unilaulun tai kaksi uudestaan. Muina öinä olen nukkunut puolet ajasta neidin huoneen lattialla patjalla, mikä siis sinällänsä on ihan sama, kun omassa makuuhuoneessakin on pelkkä patjamajoitus ennen kuin vihdoin saadaan iiihanat tempurit ja uusi sänky, milloin ne oikein tulee...

Ja yllättäen neidistä on myös kuoriutunut aikamoinen saunoja. Itse olen oppinut saunomaan vasta aikuisiällä, joten minulle keskilauteilla istuva pikkupirpana on aikamoinen ihmetys. Mutta siinä se vaan keikkuu, pitelee poskiaan ja ihastelee saunan pesästä vilkkuvia liekkejä.

Mutta sellainen ei-niin-pikainen-mutta-suhteellisen-lyhyt päivitys tällä kertaa (tämän kirjoittamiseen meni monta tuntia kun saa kirjoitettua kaksi minuuttia kerrallaan). Pian lähdetään neidin kanssa vanhalle talolle lattioita pesemään, ja sitten, hyvällä tuurilla, voidaan vihdoin ilmoittaa uudelle asukille että tervetuloa raahaamaan omat kamppeet sisään!

tagit: Inka

Lupa sotkea

kommentteja: 015.09.2009 12:59 Tangerine

Nyt on esittelyt esitelty, ja taas saa sotkea. Kunnes viimeistään marraskuun lopussa täytyy siivota taas urakalla.

Eli talo on myyty ja toisesta tehdään tänään tarjous. Sijainti on hieman kauempana kuin oli tarkoitus, mutta talo ja sen piha ovat todella mieluisat, ja hinta ei hirvitä. Ystävän kannustus lievensi stressiä, eikä tässä nyt ihan keskelle ei-mitään olla muuttamassa. Maisemanvaihdostahan tässä etsittiinkin. Tai mies ainakin etsi.

Kyllä silti mietityttää, Inkan kannalta. Mutta tilanne olisi sama muutettaisiin mihin tahansa. Eiköhän se siitä. On siinä kuitenkin niin paljon hyviä puoliakin, vaikka sitten ei enää asutakaan sellaisen kaupan vieressä, jossa on pallomeri...

tagit: talo, Inka

Kunniattomat natsintappajat

kommentteja: 006.09.2009 11:19 Tangerine

Toinen aamu ilman Inkaa. Tyttö lähti perjantai-iltana fammun luo hoitoon, kun me mentiin miehen kanssa rapujuhliin. Alunperin puhe oli yhdestä yötä, mutta sitten fammu kysyi saisiko viedä Inkan Tamperelle leikkimään pikkuserkkujen kanssa. Oli aika innoissaan kun en suorilta käsin kieltäytynyt. Kaksi yötä poissa tuntuu kyllä pitkältä, onneksi ei ole enää montaa tuntia että saa tytön syliinsä.

Eilen käytiin sitten leffassa, kun kerran vapaa ilta oli. Romanttisen viikonlopun leffavalinta oli Tarantinon natsientappopätkä Kunniattomat paskiaiset. Tarantino ja Brad Pitt, eihän sellainen voi mennä pieleen. Ja se olikin kolmas elokuva jota olen käynyt katsomassa joka sai aplodit. Minä istuin suurimman osan leffaa kädet hikoillen, hermostuneesti nauraen ja pahinta odottaen. En ole mikään teurastusleffojen ylin ystävä, ja tuon kokoisella valkokankaalla Tarantinotyylinen väkivalta oli sen verran sotkuista katseltavaa että suljin muutamaan otteeseen silmäni, ihan levollisten yöunien takaamiseksi. Suurin osa tapetuista kuoli nopeasti, ja sen suurempia ääniä päästämättä, vain yksi jäi mieleen kivuliaana ja erityisen surullisena. Mutta ihan koko aikaa silmiä ei tarvinnut pitää kiinni. Huumoria tosiaan riitti, teinit hörähtelivät ja kikattelivat jossain teatterin hämärissä, ja loimme miehen kanssa toisiimme muutaman huvittuneen katseen. Dialogia riitti, ja kuolevia natseja riitti. Tuli mieleen Hesarin perjantainen viikon kysymys: Saako poliitikkojen kustannuksella irvailla rajattomasti? Saako natsien tappamisella mässäillä rajattomasti? Kyllä saa. Nyt ei aleta hurskastella.

Ehdottomasti mieleenpainuvin hahmo oli tietenkin Hans Landa (Christoph Waltz), puistattava natsi joka sai ansionsa mukaan. Mutta myös Shosanna Dreyfus (ihana Mélanie Laurent), juutalaistyttö joka pääsee kostamaan natseille. Pakko muuten sanoa, että Tarantinon leffoissa riittää vahvoja naisia, sitä jos mitä on ilo katsella. Ja sitten on sitä överiksi heitettyä teurastusta, järjetöntä komiikkaa, ja tavikselle käsittämätöntä sisäpiirijuttua. Mm. Plaza.fissä on aika hyvä arvostelu leffasta. Suomen Kuvalehden sivuilla taas on Christoph Waltzin mielenkiintoinen haastattelu. Erityisesti mieleen jäi Waltzin vastaus kysymykseen pelkäsikö hän, että elokuvasta tulee mauton väkivaltafantasia. Waltz sanoi, että mukakorrektit elokuvat on tehty taputtamaan katsojia olalle ja vakuttamaan meidät siitä, että olemme oikeassa eikä asiaa tarvitse sen enempää pohtia. Tämä elokuvahan on vaihtoehtoinen todellisuus, juuri sellaisestahan minä tykkään. Epärealistinen kerronta voi kertoa todellisuudesta yhtä paljon, joskus enemmänkin, kuin realistinen. Vääristelty historia saa meidät väkisin miettimään enemmän kuin se, mihin olemme jo tottuneet. Okei, tämä ei ehkä ole Tarantinon tarkoitus, ja Kunniattomat paskiaiset on tietysti ennen kaikkea viihdettä, mutta tuo vain kommenttina niille, jotka arvostelevat elokuvaa realismin puutteesta.  

Kaiken kaikkiaan, hyvä leffa, josta on keskusteltu miehen kanssa vielä tänä aamunakin. Jos hermot kestää natsien pään paukuttelun pesäpallomailalla jättikoossa, suosittelen pätkän katsomista teatterissa, mutta kyllä tämä toimii ihan kotisohvallakin, jos välillä mielii käydä jääkaapilla tai leikata varpaankynsiä.

tagit: elokuvat, Inka

Siivouksen jälkeen

kommentteja: 002.09.2009 12:14 Tangerine

Ensimmäinen näyttö pidetty, ja kuhinaa kuulema riitti, yli odotusten. Varovaisesti sellaista toivoimmekin, kun samana iltana kuin myynti-ilmoitus ilmestyi nettiin bongasimme jokusen hidastelijan kurkkimassa autosta talomme kohdalla.  Kiinnostuneitakin välittäjän mukaan oli, toivottavasti joku tarpeeksi kiinnostunut. Eipä tässä nyt tosin ole itsellä kiikarissa vielä uutta, yhtä ollaan menossa toistamiseen katsomaan. Rahat kun ei riitä unelmataloon niin pitää etsiä hyvä kompromissi.

Talossa on oudon hiljaista, Inka on toista päivää taas päiväkodissa. En halunnut luopua päiväkotipaikasta, kun hain erästä opiskelupaikkaa, että jos vaikka sen saisi. Tai jos vaikka pääsisi töihin, onhan sekin periaatteessa mahdollista... Ja pari viikkoa sitten Inka alkoi jo jutella päiväkodista, ja mielellään sinne meni. Tosin mieluummin olisi pitänyt äidinkin siellä, mutta ehkäpä hän taas tottuu..

Olen mietiskellyt, että onkohan tämä ihan hölmö aika talokaupoille. Toisaalta, jos pidämme pään kylmänä ja pitäydymme budjetissa, kuukausimenojen pitäisi tippua, mikä olisi oikein tervetullutta tässä tilanteessa. Ja jos olisin töissä, en tiedä riittäisikö minulta energiaa edes miettiä muuttamista. Joten vaikka tämä saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa kummalta, on tämä kuitenkin ehkä aika hyvä hetki.

Kirjoittamisesta en ole vieläkään saanut itseäni kiinnostumaan. Voisin nytkin mennä vaikka raivaamaan vinttejä, tai mitä sitä keksisi kun eilen tuli puunattua talo niin siistiksi.

tagit: talo, kirjoittaminen, Inka

Siivouksen keskellä

kommentteja: 030.08.2009 12:56 Tangerine

Mies lähti Inkan kanssa Zoolandiaan, jotta minä saan taas siivota. Sieltä tuli hetki sitten viesti, että olivat löytäneet pallomeren ja pomppulinnan - ja neiti leikkii helmitaululla.

Olin juuri syömässä välipalaa ja lukemassa Jani Saxellin Huomispäivän vartijoita. Siinä omituinen miekkonen tulevaisuudesta kysyi juuri Albert Camus'n unkarilaiselta rakastajattarelta oliko tällä sattumalta mukana helmitaulua.

Inka muuten haluaisi jo kouluun. Menisi sinne kuulema opettelemaan lukemista, laskemista ja pomppimista. Kirjaimet kiinnostavat kovasti, O-kirjan on helppo, ja monta muuta tunnistaa niihin liittyvän nimen perusteella: I on Inka, A on Anni, M mummu ja niin edespäin. Numerot muistaa 0-9, ja osaa laskea neljään. Kova on tiedonjano, ja kiire. Onneksi ei sentään tajua, että joutuu odottamaan vielä viisi vuotta ennen kuin pääsee kouluun. 

tagit: Inka, kirjallisuus

Inkan kanssa

kommentteja: 028.08.2009 15:25 Tangerine

Hoh hoijakkaa. 335 kommenttia moderointijonossa. Kiitoksia vaan kommenteista... öööh... spämmääjät...

Inka vei pari viikkoa sitten tuttinsa vauvaoraville (jotka antoivat runsaskätisesti vastalahjoja), ja sen jälkeen neiti ei ole suostunut nukkumaan päiväunia. Siinä on hyviäkin puolia. Tänään lähdimme aamupalan jälkeen kaupungille jokilaivoja katsomaan (neidin mielestä ne ovat hienoja mutta hieman tylsiä, kun niillä ei pääse purjehtimaan) ja lounastamaan miehen kanssa, eikä tarvinnut tuijottaa kelloa että ehtii kotiin päiväunille.

Tutista luopuminen on tosiaan mennyt melko hyvin, Inka ei juurikaan kysellyt sen perään, mutta unille rauhoittuminen on kyllä hankaloitunut. Ja päiväunille ei tosiaan nukahda enää ollenkaan, saa nähdä miten käy kun ensi viikolla menee taas päiväkotiin. Neuvolassa ja hammaslääkärissä kerrottiin, että "kaikki" ovat sanoneet, että jos olisivat tienneet miten helposti tutista vierottaminen käy, olisivat tehneet sen aikaisemmin. No, minä esitän eriävän mielipiteen. Ei ollut helppoa eikä kivaa, ja Inka jäi selvästi kaipaamaan sitä. Nih. Mutta niin, enhän minä tiedä miten vaikeaksi muut ovat sen etukäteen kuvitelleet :-P Ja joka tapauksessa, se on nyt tehty, eikä se enää tunnu harmittavan Inkaa kovinkaan paljon :)

tagit: Inka

Loman jälkeen

kommentteja: 011.08.2009 13:49 Tangerine

Miehen kesäloma on ohi, ja minäkin siis palailen pikkuhiljaa jonkinlaiseen arkeen. Oli kyllä hyvä loma. Reissu meni kaikin puolin hyvin, ja kotiin oli mukava palata. Parisuhdekin tykkäsi oikein hyvää. Onnistunut loma siis, kaiken kaikkiaan.

En tiedä mistä saimme kipinän, enkä muista mistä asia lähti liikkeelle, mutta tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten keksimme, että mitäs jos myydään talo ja ostetaan toinen. Nyt ollaan käyty jo katsomassa kuutta tai seitsemää taloa, ja eilen kävi välitysfirman nainen arvioimassa meidän remonttikohteen. Löydettiin jo unelmatalokin, harmi vaan kun rahkeet ei oikein riitä siihen. Pitää siis jatkaa etsimistä, ehkä sopiva talo löytyy ihan meidän hintaluokastakin...

Ajatus muutosta on kyllä herättänyt paljon mietteitä, lähinnä Inkaan liittyen. Miten tyttö sopeutuisi, jos päiväkoti vaihtuisi, mitä mieltä olisi kun maisema muuttuisi, kun piha olisi vieras ja valo makuuhuoneessa tulisi väärästä suunnasta?  

Kirjoittamista on tullut hieman ajateltua, mutta ei muuta. Pari hyvää ideaa on kyllä tullut mieleen jotka pitäisi kirjoittaa ylös. Kun muilta hommilta ehtisi. Ja sen kanssa tuntuu olevan vähän saman kuin tämän blogikirjoittamisen kanssa. Mitä pidempi tauko, sen vaikeampi jatkaa.

tagit: loma, talo, Inka, kirjoittaminen

Turistina Kajaanissa

kommentteja: 026.07.2009 14:01 Tangerine

Ja muutamassa muussakin paikassa. Tällä hetkellä ollaan merenkurkun maailmanperintöalueella. Hyttysiä riittää.

Oli kyllä hienoa käydä kotiseuduilla Kajaanissa yli 15 vuoden jälkeen. Nähdä aikuisiksi kasvaneita sukulaistyttöjä ja vanhaksi päässyttä mummua. Käydä kurkkaamassa linnanraunioita, joilla juoksenteli lapsena, ja kerrostaloja joissa on joskus asunut.  Vaikka sielläkin riitti hyttysiä.

Reissu on jo yli puolessa välissä, eikä kirjoitusvälineisiin ole tullut koskettuakaan.  Meni melkein viikko ennen kuin ehdin edes mielessäni hieman työstää tarinaa. Lukeminenkin on rajoittunut aamupalapöydässä selailtuihin Aku Ankkoihin. Omalla tavallaan mukavaa vaihtelua, vaikka montaa paikkaa onkin tullut katseltua sillä silmällä, eli mikä vaikuttaisi hyvältä kirjoittamispaikalta. Mies heittelee ilmaan ehdotuksia kesämökistä Kainuussa ja asuntoautomatkailusta. Hmm.

On ollut hienoa katsella Inkaa sukulaisten seurassa. Ja neiti on ollut todella reipas reissaaja, vaikka joinakin päivinä on istuttu autossa tuntikausia. Inkan ehdoila matkustaminen on myös yllättävän rentouttavaa. Ajaessa taukoja tulee pidettyä usein, yhdessä paikassa pysyttyä useampia päiviä, eikä ne päivät ole täynnä paikasta toiseen ryntäilyä vaan aika usein tulee vierailtua vain lähimmässä leikkipuistossa.

Tästä matka jatkuu huomenna kohti Satakuntaa, ja sitten takaisin kotiin. Josko siellä olisi vähemmän hyttysiä. 

tagit: loma, kirjoittaminen, Inka

Rajojen testaamista

kommentteja: 009.07.2009 22:22 Tangerine

Inka testaa tosissaan rajojaan. Kiukuttelua, uhmaa, riehumista, itkua. Äitiys vaatii välillä yli-inhimillisiä voimia. Joita minulla tiettävästi ei ole. On hirvittävän käytännöllistä, että samaan aikaan kun lapsella on uhmaikä, hän on myös valloittavampi, suloisempi ja fiksumpi kuin koskaan. 

Olen itsekin testaillut rajojani. Keittiössä. Minähän en ole mikään kokki, en sinne päinkään. Joten kun ruuanlaitto on nyt langennut minulle viimeisen parin viikon aikana, olen turvautunut netistä kaivamiini resepteihin kyllästyttyäni niihin samoihin vanhoihin kokkauksiin, jotka osaan jotenkuten tehdä. Tällä viikolla on testattu jo juustoista maissikeittoa, herkkusienipastaa tomaattisalsalla, peruna-kesäkurpitsahöystöä, ja tänään tomaattikeittoa ja vuohenjuustosandwichejä. Kaikki helppoja ja turvallisia, ja onnistuneetkin mielestäni ihan hyvin. Inka tykkäsi erityisesti tämän päivän ruuasta. Olisi popsinut vuohenjuustoa paljaaltaan vaikka kuinka paljon, ja tomaatti nyt on kelvannut neidille aina. Muistan se eräänkin flunssakuumeen, kun neiti ei oikein muuta suostunut syömäänkään kuin tomaattia. Siitä on jo aikaa. Silloin ei ollut tietoa lattialle heittäytymisistä, karkuun juoksemisista tai korvia vihlovista huudoista kun kielletään tai muuten joutuu tekemään jotain epämieluista.

Silti vetää rankasti plussan puolelle. Kun on niin mahtava tyttö kuin Inka.

tagit: Inka, ruuanlaitto

Ahkerana

kommentteja: 029.06.2009 22:16 Tangerine

Olen ollut ahkera. Kirjoitin lumihiutalemenetelmän kakkosvaiheen ja kolmosvaiheen, ja vaikka nyt en ihan täysin tyytyväinen niihin olekaan (varsinkin henkilöiden konflikteihin kaipaan tarkennuksia), ne kelpaavat toistaiseksi. Tarkoitushan onkin, että niitä parannellaan jälkikäteen kun menetelmän myöhemmät vaiheet valaisevat tarinaa lisää. Tein myös pienen listan asioista, joista täytyy suorittaa lisää taustatutkimusta.

Päätin ottaa tämän kesän projektiksi Inkan vierottamisen tutista. Paha mieli on jo nyt tytön puolesta kun joutuu itkemään tuttiensa perään, mutta eihän se ainakaan vaikeampaa voi olla kuin rinnasta vierottaminen, eihän? Eihän?

Niin joo, ja joku kanteli Mainonnan eettiselle neuvostolle ateismibussikampanjasta. Hoh hoijakkaa. Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että aikamoinen valtataistelu tästäkin saatiin aikaan. Niin sitä vaan ollaan vähemmän maallistuneita kuin kuvittelin. Ja sehän koko jutun pointti on, herättää keskustelua. Silti: hoh hoijakkaa.

tagit: kirjoittaminen, lumihiutalemenetelmä, Inka, ateismi

Michael kuoli ja se siitä

kommentteja: 028.06.2009 13:54 Tangerine

Kirjoitin uudelleen lumihiutalementelmän ykkösvaiheen, koska ensimmäinen versio ei mielestäni kuvannut keskeistä teemaa tarpeeksi hyvin. Että oli vaikeaa. Minulle on aina vaikeaa kertoa jotain lyhyesti ja ytimekkäästi. Vihdoin sain kuitenkin keskeisen teeman mahtumaan 15 sanaan. Toivottavasti. Sitten kakkosvaiheen kimppuun hetkeksi ennen kuin Inka herää.

Sitä ennen on kuitenkin pakko jakaa taas Inkan synnyttämää iloa. Ostettiin neidille oma pieni uima-allas pihalle, ja siitäkös neiti tykkää. Varsin usein se innoittaa tytön lauluun. Perjantaina neiti konttasi allasta ympäri ja lauloi mitä hassuimpia lauluja isästään ("isi konttaa töissä...") ja kaikenlaisista sinisistä jutuista ("sinisiä kukkia, sinisiä kakkuja, sinisiä, kippoja..."). Tänään saimme rakkaan mieheni kanssa kuulla ihan kunnon improvisaatiota, kun Inka lauloi meille jotain tämän suuntaista: "Tänään ollaan koko päivä kotona, koko päivä kotona, leikkimässä ja uimassa, sitten mennään syömään, sitten mennään nukkumaan, pikku torkut, siniset torkut..." Ja isi ja äiti taputti!

tagit: kirjoittaminen, lumihiutalemenetelmä, Inka

Lisää kirjoja, kirjoja lisää

kommentteja: 027.06.2009 13:15 Tangerine

Nyt kun Inkasta on tullut kirjojen suurkuluttaja, ja mieskin on innostunut lukemisesta, päätin vihdoin käydä katsastamassa nykyisen kotikaupungin kirjaston. Inka oli aivan innoissaan. Niin paljon kirjoja, ja lelujakin! Äitikin tykkäsi. Mukaan tarttui vihdoin Marko Hautalan Itsevalaisevat.

Muutama päivä on taas mennyt tarinan maailman kanssa painiskellessa. Mitä ja milloin, ja ennen kaikkea miten. Vaihtoehtoinen nykyisyys vai spekulatiivinen tulevaisuus, se on ehkä ollut se suurin kynnyskysymys. Päädyin jälkimmäiseen, monesta syystä. Katsotaan osaanko.

Päätöksen jälkeen olen saanut taas vähän kirjoitettuakin, ja seuraavaksi yritetään taas edetä lumihiutalemenetelmässä. 

tagit: kirjallisuus, kirjoittaminen, Inka

Ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin

kommentteja: 008.06.2009 22:29 Tangerine

Taloudellisista ja tuotannollisista syistä minulla alkaakin kesäloma jo kahden viikon päästä. Vielä perjantaina olin asiasta suunnattoman vittuuntunut, mutta tänään olen ollut vain kyllästynyt. Vaikka kuinka tsemppaisi, työmotivaatio ei vain ole ennallaan. Tänään laitoin jo ensimmäisen työhakemuksen menemään. Yritän uskoa, että tämä voi olla hyväkin asia. Ehkä löydän nyt mielekkäämmän työn, tai ainakin viihtyisämmän työpaikan. Eihän sitä koskaan tiedä.

Asiasta kurkkupurkkiin. Kiina on erityisen huolissaan lasten hyvinvoinnista. Se porno, se porno. Kyllähän Suomessakin kovasti yritetään, mutta kun ne hiivatin sananvapausaktivistit on jostain syystä holhousyhteiskuntaa vastaan. (Keppihevonen? Mikä ihmeen keppihevonen? Ei kai...)

Ei päässyt Kasvi hyvästä yrityksestä huolimatta EU-parlamenttiin. Harmillista, tosin jäi Suomeen edes yksi järkevä kansanedustaja. Hienoa oli se, että pääsi kerrankin äänestämään Kasvia.

Luonnostelin tässä eräänä iltana mielessäni lumihiutalemenetelmän (kiitokset Usvan Annelle vinkistä) ensimmäisen vaiheen. Eli yhden virkkeen pituinen selostus tarinasta. Olen yrittänyt sitä ennenkin, mutta jostain syystä se oli nyt helpompaa, ja mikä vielä kummallisempaa, sain siitä selkeämmän kuin ennen. Ihan kuin tietäisin itsekin paremmin nyt, mistä on kyse. Minähän menen paniikkiin kriiseistä. Päivän tai parin ajan olen vihainen ja yritän kieltää kaiken, mutta sen jälkeen toimin tehokkaasti ja nopeasti tilanteen korjaamiseksi. Joskus se onnistuu, joskus ei, mutta ikinä en jää tuleen makaamaan. Ja ihan kuin se tekisi muunkin ajattelun selkeämmäksi. Ainakin hetkellisesti.

Kävin viime viikolla TYKSissä. Parkkihallissa minua tuli vastaan nainen, jonka seurassa oleva mies kantoi turvakaukalossa vastasyntynyttä vauvaa. Naisella oli silmissään tuttu katse. Tuskainen, pelokas. Inka otti minua lauantai-iltana sängyssä kasvoista kiinni molemmilla käsillä ja sanoi "äiskä mulla on asiaa". "No mitä asiaa sulla on?" kysyin nauraen. "Vauva-asiaa." Minun vauvakuumeeni on jo mennyt ohi, mutta Inka tuntuu kaipaavan leikkikaveria. Nyt ei kyllä resurssit riitä. Mutta välillä sitä miettii edelleen. Ja sitten näkee tuoreita äitejä sairaaloiden parkkihalleissa ja miettii, että miten tuosta selvisi. 

Lumihiutalemenetelmän toisessa vaiheessa aloitusvirke tulee laajentaa kokonaiseksi kappaleeksi, josta käy ilmi tarinan perustilanne, suurimmat vastoinkäymiset, ja lopetus. Menen nyt sänkyyn pohtimaan sitä. Tai sitten kaappaan rakkaan mieheni mukaani ja teen hänen kanssaan jotain mukavaa. En ole päättänyt vielä. 

tagit: työ, kirjoittaminen, sananvapaus, Inka, politiikka

Inka 2 vuotta

kommentteja: 003.06.2009 09:58 Tangerine

Sunnuntain helteessä vietettiin Inkan 2-vuotissynttäreitä. Kovin montaa kertaa en ole nähnyt Inkaa yhtä hämmästyneen ja onnellisen näköisenä, kun kaikki lauloivat hänelle kuorossa Paljon onnea vaan. Valtava hymy kasvoilla tyttö antoi meille raikuvat aplodit laulun jälkeen.

Lahjoja tuli oikeastaan juuri sopivasti. Jokunen lelu, paljon kirjoja ja vaatteita. Hiekkalaatikko oli isin ja äidinkin toivelistalla, enää ei tarvitse tyttö-raukan yrittää tehdä kakkuja sepelikasassa. Myös leikkihella ja astiat näyttävät olevan mieluisia, eilenkin saimme koko perhe Inkan keittämää aamukahvia.

Tänään Inka on kolmatta päivää päiväkodissa ilman vaippaa. Kotona ollaan oltu vaipatta jo pidemmän aikaa aina silloin tällöin. Aina ei tietenkään malta tai muista, mutta aika hyvin neiti osaa ilmoittaa, milloin on hätä. Ja äiti ja isi osaavat jo tulkita esimerkiksi raivokkaan jalkojen heiluttelun ruokapöydässä pissahädäksi. Tätäkin kehitystä on ollut hienoa seurata, varsinkin kun en itse pitänyt mitenkään kiirettä pottailun kanssa. Potta tuli toki tutuksi ennen kuin Inka aloitti päiväkodin, mutta siellä käytiin vain jos neitiä huvitti, ja useimmiten ei huvittanut. Päiväkoti on varmasti tässä(kin) asiassa auttanut huimasti, kun siellä käy koko porukka säännöllisesti yhdessä pottailemassa.

Vielä kolme ja puoli viikkoa ja sitten Inkalla alkaa vihdoin kesäloma. Jostain syystä tyttö ei mene niin mielellään päiväkotiin kuin ennen, tosin on vaikea sanoa kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että minä vien häntä nykyään eikä isänsä. Onneksi kesäkuussa päiväkodissa on sentään hieman rauhallisempaa kuin vielä viime kuussa. Ihan iloisena Inka päiväkodista tulee kotiin, eikä ole tällä viikolla edes sanonut aamulla, että jää kotiin äidin kanssa, joten ehkä tämä tästä. Taas yksi vaihe.

Tällä hetkellä Inkalle mieluisimpia asioita tuntuvat olevan laulaminen, leikkiruuan laittaminen, palapelit, maalaaminen, ja ennen kaikkea keinuminen. Tätiinsä tullut, keinuhullut. Minä tykkään erityisesti Inkan lauluista, hän osaa jo tosi monta laulua melkein kokonaan. Välillä laulu tietenkin vaihtuu lennossa toiseksi, ja monesti välistä jää tylsempiä pätkiä pois, mutta kaiken kaikkiaan neiti laulaa jo yllättävän hienosti!

Ja omaa tahtoa löytyy. Vaatteet pitäisi aina saada pukea itse, ja kun ei onnistu, alkaa sellainen kitinä, joka osuu äitiä hermoon. Käytännöllistä varsinkin aamukiireessä, kuten varmaan jokainen vanhempi tietää... Samoin kyselyikä on alkamassa. Edellisiltana Inka kysyi mitä meritähti tarkoittaa. Omituiset laulujen ja lorujen sanat (varsinkin ne mitkä eivät tarkoita mitään) kaipaavat myös välillä selittelyä. Ei ihme että miehen kanssa nauretaan sitä mainosta, missä isä hymyilee onnellisena kun poika vihdoin kysyy jotain mihin hän osaa vastata (niistä senteistä)...

Minulla ei oikeastaan ollut mitään mielikuvaa siitä, millaisia lapset ovat kaksivuotiaina, ja tämä on ollut iloinen yllätys. Niin iso ja niin pieni. 

tagit: Inka

Paljon onnea vaan

kommentteja: 028.05.2009 22:23 Tangerine

Inka täytti tänään 2 vuotta. Tasan kaksi vuotta sitten taisin olla jo osastolla, kuolemanväsyneenä, melko tuskaisena ja todella hämmentyneenä ja sekaisin siitä, mitä sitä olikaan tullut tehtyä. Kainalossa tuhisi upouusi ihmisolento, joka kuului sinne kuin olisi aina ollut, ja silti se oli minulle vielä täysin vieras.

Nyt tuo sama tyttölapsi tuhisee omassa sängyssään, nukahti sinne kainalooni melkein kuin kaksi vuotta sitten. Kohta menen viereensä tuijottelemaan häntä hetkeksi ja toivottavasti nukahdan ilman suurempia ongelmia.

=== 

Tein tänään tarkan havainnon. Tyytymättömyydestäni, ja siitä miksi olen ollut jo jokusen viikon todella pahalla tuulella. Pääsin yksin lounaalle, ihanaan omaan rauhaan, ja istuessani pöytään sen vain tuli, kuin joku ilmestys, vaikkei siinä ollut mitään ihmeellistä. Tajusin olevani aika hukassa. Ja se tuntui hyvältä. Koska vaikka en edelleenkään tee mitä haluan, tiedän kuitenkin mitä haluaisin tehdä, ja se on jo hiivatin paljon. Eihän tässä nyt tarvitse enää kuin keksiä miten ne asiat toteutetaan, joita haluan tehdä. Kuinka vaikeaa se voisi olla?

No jaa, ilmestys ei ollut kummoinen, eikä edes uusi. Pääasia on, että sen jälkeen olen ollut paljon paremmalla tuulella, ja jopa vähemmän stressaantunut, vaikka töissä on edelleen kireää ja epävakaata, Inka sairastelee ja mies tekee (minun mielestäni) liikaa töitä. 

Nyt aion kuitenkin tuijotella hieman puiden lehtiä ja omenankukkien nuppuja. Sitten kömmin Inkan viereen. Hyvää yötä. 

tagit: Inka, oma aika, tulevaisuus, kesä

Hyvää eilistä äitienpäivää

kommentteja: 211.05.2009 15:25 Tangerine

Eilisen äitienpäivän kunniaksi hieman äitiydestä.

Juuri juttelin parin työkaverin kanssa siitä, miten kaikki pitäisi kirjoittaa ylös, tai muuten niitä ei enää parin vuoden päästä muista. Sitä, milloin lapsi nousi seisomaan, lähti kävelemään, alkoi puhumaan, sanoi ensimmäisen kerran "Inka on äiskän oma muru". Niinpä niin. Ei niitä muista enää muutaman kuukauden jälkeenkään, saatika sitten vuosien.

Nyt tuntuu siltä kuin Inka olisi aina puhunut yhtä paljon kuin nyt. Lauserakenteet ovat vielä hieman yodamaisia, mutta isänsä ja minä olimme silti hurjan ylpeitä, kun neiti osasi sanoa niinkin monimutkaisen asian kuin: "Inka äitiltä kysymässä käy, lisää voita tähän saa". Kyllä sai lisää voita leivälle. Ja kyllä pääsi kylpyyn kun jostain syystä riisui lauantaina itsensä nakuksi olohuoneessa, ja isänsä kysyi että onko hän nyt menossa kylpyyn. Inka juoksi innoissaan vessaan, ja kun minä menin perässä tyttö istui potalla ja sanoi iso hymy naamalla: "Minä tulin pissalle". Pottailua on harrastettu kauan, mutta omatoimisuudesta palkitaan aina.

Niin, jotenkin huomaamatta Inkasta on tullut melkein kuivakin. En muista milloin päiväkodista olisi tullut viimeksi märkiä vaippoja kotiin, ja kotonakin pissat tehdään pottaan öitä ja muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Joskus, kuten tänä aamuna, on yövaipatkin kuivia.

Vapputivolissa Inka meni laitteissa kuin vanha tekijä. Karusellit ja pomppulinna olivat tytön mieleen, mutta päällimäiseksi mieleen taisi jäädä maailmanpyörä. Sillä mentiin tooosi ylös taivaalle. Meidät unohdettiin sinne ylimääräiseksi kierrokseksi, mutta toivottavasti Inkalle tai hänen muutamaan kuukautta vanhemmalle kaverilleen ei siitä traumoja jäänyt -- me vanhemmat taidetaan kyllä seuraavalla kerralla miettiä kahdesti mennäänkö!

Inkan äitinä oleminen on tällä hetkellä yhtä ihmettelyä ja ylpistelyä. Okei, oman väsymyksen takia tulee välillä turhauduttua, ja kyllähän tuo tyttö osaa jo ihan kiusaakin tehdä. Mutta enimmäkseen sitä miettii, että missä välissä tyttö ehti noin isoksi ja osaavaiseksi. (Ja että joko hän tarvitsisi pikkuhiljaa pikkusiskon tai -veljen.)

Ja vielä: Sain rakkaalta mieheltäni äitienpäivälahjaksi Rajaa Alsanean Riadin tytöt (ja korvakorut!). Miten kaunis kirja! Miten kiinnostava aihe! Kyllä minua hemmotellaan :)

---

Loppuun on mainittava, että olen lueskellut Usvan satunumeroa (2/2008), ja ai että tykkään. Sadut ovat aina kiehtoneet, varsinkin kun niitä tulkitaan uusilla tavoilla, tai kirjoitetaan hieman erilaisista näkökulmista. Marika Riikosen kirjoittama Kokoelman helmi on hulvaton versio Tuhkimosta prinssin näkökulmasta (voi prinsessa-parka :D), ja Christine Thorelin Pyryharakka seisautti täysin. Katriina Laslon Miskupuuskun toive olisi ollut vuosi, puolitoista sitten vielä osuvampi, mutta kyllä sieltä tunnisti itsensä edelleen. Pienen lapsen kotiäidin.
tagit: äitiys, Inka, kirjallisuus

Oma tila

kommentteja: 008.05.2009 09:50 Tangerine

Täällä haaveillaan omasta kirjoittamissopesta. Tilaa ei meidän talossa liikoja ole, mutta vanhaan alkoviin (joka toimii nykyisin käytävänä, kun sen päähän puhkaistiin sisäänkäynti makuuhuoneeseen) voisi saada jonkinlaisen pienen kirjoitustilan. Se olisi ihan omassa rauhassa, ja sen saisi pienellä vaivalla sisustettua kivaksi. Ainoa huono puoli on se, että siellä ei ole ikkunaa -- mikä sekään ei ole kovin huono puoli kun ottaa huomioon, että olen tuhlannut monen monituista kirjoittamisminuuttia tuijottamalla pihalammessa kylpeviä lintuja (että ne on kiinnostavia!).

Edellisiltana tein Write Anything -blogin Fiction Friday -haasteen, jossa henkilö pääsee palaamaan ajassa taaksepäin muuttamaan yhden asian elämässään. En kuitenkaan postaa sitä tänne, koska otin tämänkin haasteen aiheeksi työn alla olevan tarinan. Se edisti taas mukavasti kirjoittamista. Tällä hetkellä on hämmästyttävän hyvä olo kirjoittamisesta, vaikka olenkin ollut niin väsynyt, että on tullut kirjoitettua aika vähän.

---

Inkan päiväkodissa oli tänään äideille aamupala. Oli kyllä ihanaa viettää taas hieman aikaa siellä. Syksyllähän olin pari viikkoa hyvinkin tiiviisti Inkan kanssa totuttelemassa päiväkotiarkeen. On hyvä tietää, millaisessa paikassa tyttö viettää päivänsä ja mitä puuhaten. Noin suurinpiirtein.
tagit: kirjoittaminen, Inka

_

kommentteja: 030.04.2009 11:12 Tangerine

Eilen illalla iski ihme oksetus. Työpaikalla on vatsatautia liikkellä, joten epäilykset kääntyivät tietenkin siihen. Menin koneelle, mutta vain vilkaisu muistiinpanoihin ja auki oleviin blogeihin ja iski kiukku. Päätin mennä nukkumaan, jo yhdeksältä. Jos joutuisin viettämään yön vessassa kuten pari työkaveria, niin olisin ainakin hetken saanut nukkua.

Nyt on ihan suht hyvä olo. Illalla sängyssä tuli taas mieleen jotain kirjoitettavaakin. Toivottavasti pitkänä viikonloppuna ehtii pistää jotain ylös. Ja nyt voisi lähteä yksin kirjoittamislounaalle.

===

Ai niin, olen tainnut unohtaa kertoa. Dmu heitti tuossa pari viikkoa sitten ilmaan ehdotuksen, että hän alkaisi mennä jo seitsemältä töihin, ja pääsisi siten hakemaan Inkan iltapäivisin jo viimeistään puoli neljältä. Kaikki, jotka tietävät rakkaan mieheni aamu-unisuuden sun muut asiaan vaikuttavat seikat, eivät yllättyne kun kerron, että uskalsin vastata tähän samalla mitalla. Sanoin, että jos hän sen tekee, minä pidän kämpän siistinä at all times. Miehellä on pari kertaa sen jälkeen mennyt lähemmäs puoli kahdeksaa. Minä olen lykännyt imuroimista. Tasoissa?

Joka tapauksessa, hassua, kun miehen kanssa on osat vaihtuneet Inkan aamuviemisten suhteen. Ennen minä kyselin häneltä heti kun hän ilmaantyi Skypeen miten aamu meni, vaikka jossain vaiheessa hän sanoi että ellei hän erikseen ilmoita, kaikki on mennyt ok. No, jokainen äiti tietää ettei tuollainen vastaus kelpaa, joten kyselin vaan edelleen. Ja nyt mies kyselee minulta :)

===

Iho on taas mennyt karseaksi. Kyynärpäistä ranteisiin rikki revittyä ihottumaa. Väillä minua ei edes kiinnosta yrittää olla raapimatta. Välillä raavin pelkästä raapimisen ilosta.
tagit: kirjoittaminen, Inka, d-mu

Inka ei päiväkotiin

kommentteja: 028.04.2009 08:09 Tangerine

Inka ei tänään päiväkotiin, Inka sanoi aamulla. Mitä, etkö sinä halua mennä päiväkotiin? minä kysyin. Ei, leikkii äitin kanssa kotissa, Inka vastasi. Mutta eikö sinusta ole kiva leikkiä päiväkodissa kavereiden kanssa? minä yritin. Ei päiväkotiin, Inka leikkii tuolla huoneessa, Inka sanoo ja osoittaa huoneeseen, jossa hänen lelunsa ovat.

Kun menen laittamaan hiuksiani, Inka leikkii leluillaan ja kuulen kun hän juttelee itsekseen: "Inka ei päiväkotiin. Tsot tsot äiti ei mene töihin, äiti hakee Inkan päiväkotista..."

Kyllä osaa olla kurja olo.

tagit: Inka, äitiys

Inkasta

kommentteja: 116.04.2009 12:18 Tangerine

Haluatteko ensin hyvät vai huonot uutiset? No, huonot uutiset ovat ne, että Inkan pappa joutui sairaalaan (onneksi pahin on jo ohi, ja näkymät hyvät). Hyvät uutiset ovat ne, että sen ansiosta mummu tuli Inkan suureksi riemuksi kylään, ja kaiken kukkuraksi siivosi koko kämpän kuin ohimennen.

Viime vuonna shoppailimme pääsiäisenä jääkaappipakastimen, ja tänä vuonna ostoslistalla oli Inkalle uusi sänky. Patja lähti mukaan kaupasta jo lauantaina, mutta itse sänkyä jouduttiin odottelemaan eiliseen asti. Inka oli sängystä ihan innoissaan, sanoi onnellisesti huokaisten kiitos! Kirjat luettiin mielellään omassa sängyssä, mutta tietenkin kun olisi pitänyt alkaa nukkumaan, pyysi neiti päästä äidin viereen isoon sänkyyn. En päästänyt, tytön sänky on ihan meidän sängyssä kiinni, joten selitin että äiti nukkuu edelleen hänen vieressään. Ja sinne tyttö nukkui. Yöllä kuulin pariin kertaan puoliunista kitinää äitin viereen tulemisesta, mutta hivuttauduin itse ihan sängyn reunalle, ja se ilmeisesti riitti.

Mutta. Ajattelin taas optimistisesti, että koska Inkaa täytyy taas herätellä aamuisin, voin ihan hyvin mennä aamulla suihkuun. Eikös neiti sitten täysin tapojensa vastaisesti herää herätyskellooni. Onneksi mummu oli paikalla, kannoin neidin mummun kainaloon sohvalle, ja sieltä tyttöä ei sitten meinannutkaan saada enää pois.

Tässä on taas tullut ihasteltua Inkan jatkuvasti kehittyviä puheenlahjoja ja kaikenlaisia hassuja tempauksia. Eilen sain päähäni pätkän jostain lastenlaulusta, en oikein edes muistanut miten se menee. Kokeilin laulaa "yksi pieni mikäsenytoli meni leikkimään, vuorten taakse kauas pois...", ja heti Inka lauloi perässä "vuorten taakse kauas POIS!" Pakkohan sen laulun sanat oli etsiä netistä, ja sitä sitten lauloinkin illalla unilauluksi Inkalle. Se oli muuten ankka, ja niitä oli alunperin neljä. [lisäys: työkaveri valisti, että niitä ankkoja olikin viisi]

Pääsiäisenä käytiin myös katsomassa Inkan uusinta serkkua, Henna-vauvaa. Mietin mitä Inka mahtaa olla mieltä siitä, että otan vauvan syliini, mutta neiti parahtikin vasta kun annoin vauvan takaisin siskolleni. "Vauva takaisin äiskän sylkkyyn!" Inka sanoi, ja näytti ihan hämmentyneeltä kun selitin, ettei vauva oikeastaan ole äiskän... Kun kerroin tapauksesta päiväkodissa, Inkan hoitaja nauroi ja sanoi, että he ovatkin kyllä jo Inkan kanssa keskustelleet, että Inka tarvitsisi pikkusiskon tai -veljen. Kropallani on enemmän liittolaisia kuin mielelläni. Huoh.
tagit: Inka

Pikku-uutisia

kommentteja: 005.04.2009 14:08 Tangerine

Olen saanut kirjoitettua jonkin verran tänä viikonloppuna. En tarpeeksi, mutta kuitenkin. Päähenkilö on tehnyt yllättäviä asioita, ja hän kaivoi piilosta esiin kenkälaatikon, jonka sisällöstä minulla ei ole vielä hajuakaan.

===

Vietimme eilen miehen kanssa kallisarvoista kahdenkeskistä aikaa, kun Inka oli yökylässä isovanhemmillaan. Ah että teki hyvää.

===

Inkalle syntyi eilen neljäs serkku (tai kuudes, riippuen laskentatavasta). Onnittelut siskolle kolmannesta tytöstä <3

===

Tiedättekö mikä on parhautta? Cappucino.  

tagit: kirjoittaminen, d-mu, Inka

Peruuttamaton päätös

kommentteja: 009.03.2009 09:38 Tangerine

Lopetin pari-kolme viikkoa sitten imettämisen, Inkan ollessa reilu vuosi ja kahdeksan kuukautta. Se ei ollut mukavaa, ja jos olisin voinut peruuttaa päätökseni, olisin sen todennäköisesti tehnyt. Eipä tuollaista kuitenkaan enää peruuteta kun lasta on jo asialla ehtinyt kiusata. Joten nyt on tämä imetystaival ohi.

Se sai todella haikeaksi. Nyt olen päässyt jo pahimman yli, mutta painovoima muistuttaa vielä syyttävästi tekemästäni päätöksestä. Ja painovoiman muistutuksia on vaikea ignoorata.

- - - 

Tämän blogin kategoriat on korvattu tageilla. En jaksanut ylläpitää kategorioita, yllätys.

tagit: äitiys, imetys, Inka, keho

Matkakuumetta

kommentteja: 106.02.2009 12:52 Tangerine

Ensi tiistaina pitäisi lähteä viikoksi Egyptiin, ja Inka on taas kipeä. Saa katsoa joutuuko mies lähtemään kolmestaan vanhempiensa kanssa. Eheh.

Hassua on se, että nyt kun matka on vaarassa, tajuan odottavani sitä innolla. Tai se mitään hassua ole, vaan tyypillistä. Hieman huolettaa, miten lennot sun muut Inkan kanssa menee, mutta kyllä minua Inkankin puolesta harmittaa, jos hän ei pääse nauttimaan sinne auringosta, vesileikeistä ja hiekkakakkujen tekemisestä.

tagit: matkailu, Inka

Loppu, kauppaan!

kommentteja: 022.01.2009 13:01 Tangerine

Inka on sisäistänyt hyvin mistä tavarat tulevat. Kun jokin loppuu, neiti levittää kätensä ja sanoo "loppu, kauppaan!"

Neidin rakas kissatutti on kadoksissa, joten hänen mielestään pitäisi mennä kauppaan ostamaan lisää. Houkuttelin hänet pois suihkusta edellisiltana sanomalla, että lämmin vesi loppui. Kauppaan. Lelulaatikkonsa tyhjennettyään hän totesi, että kaupasta saisi lisää leluja.

Kaupassa neiti sitten viskookin ostoskärryihin kaiken mahdollisen minkä irti saa, jos hänelle vain antaa tilaisuuden.

Huoh tätä kulutusyhteiskuntaa ;)

tagit: Inka

Vanhempainpalaveri

kommentteja: 017.12.2008 11:56 Tangerine

Kutsun viimeistään viikonloppuna koolle ensimmäisen Inkaa koskevan vanhempainpalaverin. En todellakaan ajatellut, että se pidettäisiin jo neidin ollessa puolitoistavuotias, mutta uhmaiän nostaessa uhkaavasti päätään on aiheellista sopia yhteisistä toimintatavoista ja siitä, miten käyttää uhkailua, lahjontaa ja kiristystä mahdollisimman tehokkaasti tuon ikäisen kanssa.

tagit: Inka

Puhelahjoja

kommentteja: 008.12.2008 10:59 Tangerine

Inkan puhe on kehittynyt huimasti viimeisen parin viikon aikana. Kun tähän asti sanoista on tullut useimmiten vain ensimmäinen tavu, ja tietyt sanat yksinkertaisia tavuja yhdistelemällä lähes kokonaan, on neidin puheessa nyt huomattavissa paljon enemmän erilaisia tavuja ja muita variaatioita. Myös parin, kolmen sanan lauseet alkavat olla ihan tavallisia, ja perjantaina sain kuunnella puolisen tuntia kun tyttö hoki innoissaan "isi ja jere tujee" (r-kirjain tietenkin murtaen, mutta selvästi erotettavissa). Myös fammu sai viikonloppuna ihastua neidin puhetaitoon, kun fammu-sana erosi jo selkeästi mummu-sanasta.

Uusi puhetaito on tietenkin tuonut jo mukanaan käskyttämisen. Käsi, inka sanoo tiukasti ja ojentaa oman kätensä, kun tarvitsee tukea vaikkapa laittaessaan kenkiä jalkaansa. Ja fammu totteli ihastuneena kun neiti sanoi "peipää, mammu!". 

Miehen kanssa olemme koko viikonlopun ihastelleet tytön puhumista. Viikonloppuna saimme myös tietää, mistä on periytynyt Inkan tarve saada kuulla tietyt selitykset uudestaan ja uudestaan. Kun yläkerran käytävästä paloi lamppu, ja tutti putosi pimeässä eikä äiti meinannut löytää sitä, tyttö muisti mainita asiasta joka kerta, kun menimme yläkertaan. Ja joka kerta kerroin tytölle pariinkin otteeseen, että "niin, lamppu on rikki eikä äiti meinannut pimeässä löytää tuttia". Ja kun isi vaihtoi lampun, Inka muisti joka kerta yläkertaan mennessä mainita, että isi korjasi lampun. 

Näitä esimerkkejä on pilvin pimein. Se, kun isi vei omenapuussa olleen keinun kellariin. Läheisen kerrostalon pihassa ollut kaatunut liukumäki. Kaikki pipit ja niihin laitetut laastarit. Eilen fammun ja äijän kanssa jutellessa kävi ilmi, että Inkan täti on ollut lapsena aivan samanlainen.

Ja kuulema kun täti kerran oppi puhumisen jalon taidon, ei hän enää vaiennut. Samaa on havaittavissa meidänkin neidissä.

tagit: Inka

Lisää lapsellista?

kommentteja: 011.11.2008 12:00 Tangerine

Aamut on tosi kurjia nykyisin. Joutuupa Inkan herättämään tai hän herää itse, hän pyytää päästä takaisin nukkumaan, tai nunnuu, kuten hän sanoo. Ei tunnu kivalta joutua sanomaan lapselle, että äitin täytyy lähteä töihin, ei äiti voi jäädä sinun kanssa nunnumaan.

Ei Inka silti onneksi ikinä kiukuttele heräämistä. Leikkien lopettaminen ja ulkovaatteiden pukeminen ovat ilmeisesti ne kiukuttavimmat asiat aamuisin, mutta siinä vaiheessa minä olen yleensä jo matkalla töihin...

Jotenkin tällä hetkellä on taas hyvin vahvana tunne, etten halua lisää lapsia. Okei, myönnän, että katselen ihastuneena varsinkin kaksosvauvoja (en tiedä mikä niissä on niin hirmuisen söpöä, se tuplavaiva?), ja kaikki tutut lapset ovat tosi ihania. Ja Inka nyt on ihan omaa luokkaansa. Joka päivä ihmettelen hänen osaamistaan ja muistiaan, ja naureskelen niitä hassuja juttuja joita hän keksii. Mutta silti -- ja osittain siitä syystä. Haluaisin edelleen keskittyä Inkaan. Varsinkin nyt kun olen töissä, ja näen Inkaa niin vähän, haluan antaa hänelle niin paljon huomiota kuin suinkin ehdin. Ja se rakkauden tunne tuota lasta kohtaan on niin suuri. Voiko minusta muka riittää toiselle lapselle? Ainakin alkuun Inka jäisi väistämättä vähemmälle huomiolle. Eikä uutta lastakaan ehtisi huomioda samalla tavalla kuin Inkaa vauvana, koska kuitenkin Inkaakin täytyisi huomioida. 

Tuo on kyllä huonoin mahdollinen syy, koska oikeastaan kysymys toisen lapsen hankinnasta on minulle tällä hetkellä niin hankala juuri siksi, että Inkan vuoksi haluaisin enemmän lapsia. Mielestäni Inka ansaitsee sisaruksia, jos ei muusta syystä niin vaikka siksi, että hänellä olisi aikuisena joku jonka kanssa valittaa äidistä, joka on traumatisoinut heidät omien neuroosiensa takia.
loput merkinnästä »
tagit: Inka, äitiys

Arkea

kommentteja: 026.09.2008 11:48 Tangerine

Inka joutui jo kohtaamaan ihmisten petollisuuden, kun hänen poikaystävänsä kömpi päiväkodissa toisen tytön sänkyyn päiväunilla. Epäilin eilen tämän järkytyksen olleen syynä Inkan huonotuulisuuteen, mutta ei, korvatulehdushan se oli.
tagit: Inka