pazijohdannaisia

kommentteja: 006.03.2009 15:43 Tangerine

Mieheni harmistukseksi seuraan edelleen tiiviistin pazin blogia. Myönnytykseksi en kuitenkaan pestaudu pazille henkilökohtaiseksi assistentiksi, vaikka mielelläni seisoisinkin oikeasti lahjakkaan ihmisen varjossa.

Pazin blogin kautta olen löytänyt lisää mielenkiintoisia blogeja. Ainakin yksi hämmentää. En ole varma onko kirjoittaja mies vai nainen. En pysty nauttimaan siitä kunnolla ennen kuin tiedän. En halua lukea naisten blogeja. En jaksa lukea rakkausnatinasta, vaippaihottumasta tai kireistä napanuorista. Haluan lukea ehdotonta, miehisen vahvaa tekstiä ajankohtaisista poliittisista aiheista ja kirjoista joita en ole koskaan lukenut. Haluan itsevarmaa kritiikkiä enkä samanlaista epävarmaa pohdintaa kuin itse kirjoitan. Haluan totuuksia ja tietoa, enkä  ehkämahdollisestinäin ja  josjokuväittäävastaanniinmuutanmielipidettäni.

...Etsin heti käsiini pari naiskirjoittajan blogia. Ja samalla vaikka pari mieskirjoittajan blogia, jotka vastaavat toiveitani.
tagit: blogit, kirjallisuus, valitus

Uskonto sorretun puolustajana

kommentteja: 005.03.2009 14:22 Tangerine

Uskonto halutaan pitää erossa politiikasta.

"Miehet ja hyvätuloiset kannattavat muita enemmän sitä, että uskonnolliset johtajat puuttuvat politiikkaan."

Miksi näin? Ovatko uskonnot miesten ja hyvätuloisten puolella?

tagit: uskonnot

Matkakuumetta

kommentteja: 106.02.2009 12:52 Tangerine

Ensi tiistaina pitäisi lähteä viikoksi Egyptiin, ja Inka on taas kipeä. Saa katsoa joutuuko mies lähtemään kolmestaan vanhempiensa kanssa. Eheh.

Hassua on se, että nyt kun matka on vaarassa, tajuan odottavani sitä innolla. Tai se mitään hassua ole, vaan tyypillistä. Hieman huolettaa, miten lennot sun muut Inkan kanssa menee, mutta kyllä minua Inkankin puolesta harmittaa, jos hän ei pääse nauttimaan sinne auringosta, vesileikeistä ja hiekkakakkujen tekemisestä.

tagit: matkailu, Inka

Into

kommentteja: 021.01.2009 13:56 Tangerine

Toivon, ettei tämä ole pelkkä ohimenevä innostus. Tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu paremmalta kuin vuosiin. Olen innoissani. En voi väittää tekstiä syntyvän mitenkään hurjaa vauhtia, mutta ihan kuin olisin jonkun pienen vaihteen saanut päälle. Ehkä kakkosen. Tuskin sen isompaa. Tämä on vielä haparoivaa, kokeilen varovasti mitä kaikkea uskallan tehdä. Mutta tämä tuntuu hyvältä. Joten sama se, vaikka tämä aika menisikin taas hukkaan.
tagit: kirjoittaminen

Suunnitelmia

kommentteja: 020.01.2009 11:04 Tangerine

Mielenkiintoisia ideoita, mahdollisesti kehittämiskelpoisia. Väsyneenä on vaikea pysyä optimistisena, että ne joskus realisoituvat paperille tai edes tietokoneen näytölle, mutta yritän kuitenkin.

Miehelläkin on mielenkiintoisia suunnitelmia. Toivottavasti nekin realisoituvat. Hän kyllä ansaitsisi sen.

tagit: kirjoittaminen, tulevaisuus, d-mu

Internetin vaaroista

kommentteja: 015.01.2009 15:45 Tangerine

Ei sittenkään niin paha paikka?

Alkuperäinen uutinen.

Raportti.

tagit: netti, lapset, sensuuri, hysteria

Tähän joku otsikko

kommentteja: 014.01.2009 08:41 Tangerine

Kampaajalla unohdan aina teepussin kuppiin lillumaan, kun luen lehteä. Eilen juutuin lukemaan Veli -lehteä. Aika mainio. Mieleen jäi varsinkin Batman -kolumni. Koko illan mietin Batmanin tappamaa Heath Ledgeriä.

Yritin ottaa kampaajalla käynnin kirjoituslomana, mutta jotenkin tuntuu kuin aivotoimintani lakkaisi kampaajalla. Juutuin pohtimaan suunnittelemaani loppukohtausta, josta en ole varma. Mitään en keksinyt tilallekaan, joten annoin asian olla.

Illalla en saanut kirjoitettua. Mikä siinä on, että pääsen jotenkin alkuun, mutta jatkaminen on aina niin pirun vaikeaa. Alku tuntuu vielä jotenkin spontaanilta, mutta jatko liian väkisin väännetyltä, kun on pakko keksiä miten edellisellä kerralla kirjoitettu tarina jatkuisi. Miten sen saisi sujuvammaksi?

Ehkä ongelma on siinä, että en uskalla jättäytyä kokonaan tarinan varaan, en anna itseni uppoutua siihen täysin. En voi kokonaan syyttää edes olosuhteita siitä, että mietin samalla kymmentä muuta asiaa. Jos haluaisin, voisin kyllä sulkeutua toiseen huoneeseen omaan rauhaani. Jokin estää. Sanon, että se on halu olla miehen kanssa, halu rentoutua työpäivän jälkeen, väsymys. Mutta ehkä en vain uskalla ottaa kirjoittamista vakavasti, koska ajattelen, ettei siitä kuitenkaan mitään tule.

En edelleenkään tiedä, kannattaako minun tuhlata aikaa kirjoittamiseen. Ja niin kauan kun en tiedä, ei siitä taida tulla mitään.

tagit: oma aika, kirjoittaminen

Tapetilla

kommentteja: 013.01.2009 15:33 Tangerine

Kirjoitin pitkät pätkät tässä yksi päivä, sitten painoin väärää nappia ja kaikki katosi. Ei ollut aikaa aloittaa alusta.

Kirjoittaminen on ollut tapetilla viime päivinä. Yritystä löytyy taas. Yritän pysyä optimistisena sen suhteen, että syntyisi tulostakin.

Myös laulaminen on ollut tapetilla. Mies heitti taas ilmaan laulutunnit, joista olen haaveillut vuosia. Ensi kuun etelänmatkan jälkeen voisi katsoa rahatilannetta. Se ei ole nyt parhaimmillaan, eikä etelänmatka siinä mielessä ole järkevin idea, mutta irtiotto tekee varmasti hyvää ennen kaikkea rakkaalle miehelleni, eli on sen arvoista.

Nyt on jotenkin tosi paljon suunnitelmia. Ei oikeastaan mitään uusia, vanhojen päivitystä lähinnä. Niillä on hyviä ja huonoja vaikutuksia. Työhön keskittyminen kärsii, kun mietiskelee kaikkea muuta, mutta on hienoa olla taas vaihteeksi innostunut jostain.

Ja olin todella iloisesti yllättynyt, kun mies pyysi saada lukea jotain kirjoittamaani, muutakin kuin laulunsanoja siis. Nyt täytyy saada muutama sivu kunnon tekstiä aikaiseksi, ja sitten uskallettava antaa se miehelle luettavaksi.

Ei se ota jos ei annakaan, right?

tagit: kirjoittaminen, d-mu, laulaminen

Joulu meni ja vei äänen mennessään

kommentteja: 029.12.2008 10:10 Tangerine

Olipa joulu. Inkalla 40-asteen kuume, minulla ja miehellä kurkkukipu joka johti siihen, että tänään en kyllä vastaile töissä puhelimeen. Nyt sentään saan hieman ääntä aikaiseksi, vaikka se ei kaunista kuunneltavaa olekaan; lauantaina sain aikaiseksi vain kuiskauksia. Reissu Inkan mummun luo jäi välistä, mikä harmittaa vietävästi. Olisi ollut niin kiva taas katsella lapsia leikkimässä yhdessä.

Mutta tuli ainakin vietettyä rauhallinen joulu.

Ja niin, lävitys on ja pysyy. Katsotaan siitä luopumista taas sitten, kun uusi tappi menee rikki.

tagit: aiheeton

Nuoruus ohi?

kommentteja: 118.12.2008 10:55 Tangerine

Aamulla kun heräsin, huomasin, että lävistyskorustani on pudonnut pallo. En löytänyt sitä mistään, joten kiireessä etsin toisen pallon. Kun yritin laittaa sitä paikoilleen, tajusin, että tapista on mennyt kierteet. Minulla on toinenkin tappi, mutta sitä en kiireessä enää ehtinyt etsiä.

Tuntuu todella oudolta olla ilman lävistyskorua, mutta kumma kyllä kukaan työkavereistani ei ole vielä maininnut sen puuttumista.

Ja sitten tietenkin se väistämätön ajatus: pitäisikö siitä nyt sitten vihdoin luopua? Yrittääkö maailma sanoa minulle, sopivasti heti viimeisen kakkosella alkavan ikävuoden pyörähtäessä käyntiin, että nyt olisi korkea aika aikuistua ja luopua moisista teinikapinasymboleista?

Mutta en tiedä olenko valmis siihen. Olen monta kertaa miettinyt, kuinka vanhaksi aion sitä pitää, enkä nyt välttämättä osaa kuvitella sitä itselläni enää viisikymppisenä, mutta kyllä sentään kolmekymppisenä?

Vai joko kuitenkin olisi aika?

tagit: aiheeton

Projekteja

kommentteja: 026.11.2008 11:46 Tangerine

Muokkailin eilen illalla hieman valokuvia, siis ihan kuvausliikkeen nettisivujen ohjeiden mukaan. En tosiaankaan osaa kummoisia tehdä, ja nekin muutokset tein ihan vain iPhoton perussäädöillä. Mutta silti tuli hyvä mieli, kun sai kivoista kuvista vielä paremman näköisiä pienellä viilauksella. Jaksaisipa saman tehdä kaikille kuville.

tagit: projektit

Kirjoittamisesta

kommentteja: 024.11.2008 14:56 Tangerine

Aina silloin tällöin kirjoittaminen nousee taas siksi ykkösjutuksi, jota haluaisi tehdä. Yleensä näin käy silloin, kun lukee jotain todella kiehtovasti kirjoitettua tekstiä. Se on sekä inspiroivaa että lamauttavaa. Sitä alkaa miettiä, että hei, minullakin on tämä ajatus, ja minä haluan kirjoittaa sen auki! Mutta samalla sitä miettii, että miksi ihmeessä, kun enhän minä siitä näin hienoa saa aikaiseksi.

Jossain vaiheessa minä päätin, että nyt minä vain yksinkertaisesti kirjoitan sen kirja, jotenkin. Ei mitään väliä tuleeko siitä julkaisukelpoista vai ei, tai lähetänkö sitä edes minnekään. Kunhan vain kirjoitan. Että voin ainakin sanoa kirjoittaneeni.

Mutta onko siinäkään järkeä? Mitä itua on käyttää monta vuotta siihen, että saa jonkun typerän tarinanpoikasen paperille, ja sitten huomaa, ettei siitä ole mihinkään? Mitä järkeä sellaiseen on tuhlata aikaa, tekisin edes jotain hyödyllistä tällä vähällä vapaa-ajallani.

Ja taas käy niin, että muutaman kirjoitetun rivin jälkeen luovutan. Itsesensuuri, väsymys, kyynisyys, tukos -- jokin tappaa sen inspiraation, jokin kuluttaa loppuun sen innostuksen, joka kirjoittamista kohtaan oli taas kuin ihmeen kaupalla syntynyt.

Onko se sitten parempi? Ettei koskaan kunnolla yrittänytkään?

tagit: kirjoittaminen

Näin täällä Turun seudulla

kommentteja: 024.11.2008 08:42 Tangerine

"EFFin kannalta näin huono tunnettuus jossain Suomen syrjäseuduilla on toki harmillista."

tagit: aiheeton

Kuinkas siinä sitten sattuikaan?

kommentteja: 021.11.2008 13:49 Tangerine

Taisi se mennä pieleen.
tagit: politiikka, sensuuri, lapset, hysteria

Z:lle siellä kattokruunussa

kommentteja: 019.11.2008 14:07 Tangerine

Viime päivinä olen seurannut mielenkiinnolla mm. Pasi Ilmari Jääskeläisen virittämää maahanmuuttokeskustelua Vihreästä Langasta ja Jääskeläisen blogista. Olenkin asiassa hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin Jääskeläinen. Päädyin myös lukemaan Hesarissakin tänään mainitun Jussi Halla-ahon parin vuoden takaisen blogimerkinnän.

Vihreiden naisten jättämästä tutkintapyynnöstä en sano mitään, mutta Halla-ahon kirjoitusta on pakko kommentoida.

Halla-aho on ilmeisen raivoissaan muslimimiehille, jotka hänen mielestään pitävät oikeutenaan raiskata paljastavasti pukeutuneita, vääräuskoisia naisia, ja vielä syyttävät asiasta naisia, koska nämä "viettelevät" miehet raiskaamaan. Mutta mitä Halla-aho itse tekee? Ensinnäkin, hän syyttää naisia siitä, että nämä muslimit pääsevät Suomeen tekemään rikoksiaan ("Ongelma ratkeaa vain poistamalla barbaarivalloittaja. Miesten enemmistö olisi tehnyt tämän jo kauan sitten, ellei harhautunutta hoivaviettiään hyväilevä eurooppalainen nainen, à la Mervi Virtanen, Eva Biaudet ja Tarja Filatov, seisoisi järkähtämättä barbaarivalloittajan suojakilpenä.")

Toiseksi, Halla-aho tuntee "houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät". Eli koska naiset päästävät muslimit Suomeen, he kerjäävät tulla raiskatuksi. Valehtelevatko korvani, vai kuulostaako tämä aika samantapaiselta ajattelulta kuin se, että koska nainen pukeutuu paljastavasti, hän kerjää tulla raiskatuksi?

No, Halla-aho kuitenkin yrittää vastustaa tätä houkutusta. Mutta, "[r]aiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä." Anteeksi kuinka? Antoiko Halla-aho juuri luvan raiskata vääräuskoisia, anteeksi, siis väärin ajattelevia?

Minä ymmärrän kyllä, että Halla-aho on kiukkuinen. Minäkin olen. Ja minä ymmärrän senkin, että tällä provosoivalla kirjoituksella on kaikesta huolimatta perimmäisenä ajatuksena yrittää estää raiskaukset, ja jos se ei onnistu, niin ainakin rikosten tulisi kohdistua niihin, jotka Halla-ahon mielestä edistävät näitä rikoksia (tämä nyt vain osoituksena luetun ymmärtämisestä). Samaan hengenvetoon myönnän, että raiskaus on aiheena minulle erittäin vaikea, ilman minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. Nämä seikat huomioon ottaen kommentoin Halla-ahon lauantaista blogimerkintää.

Halla-ahohan on siis tuo kattokruunussa roikkuva, sekä X:n että Y:n hyvinvointia toivova henkilö Z. Siellä muitten yläpuolella on varmasti mukava roikkua, kun hän missään vaiheessa ei kehota X:ää ja Y:tä kipuamaan myös kattokruunuun, vaikkapa krokotiilin vapauttamisen jälkeen. Ai niin, sehän on fyysisesti mahdotonta, koska vain miehet voivat roikkua siellä kattokruunussa. Naiset ovat tuomittuja pysymään lattialla krokotiilin uhattavana.

Mahtaa olla hienoa miehenä kommentoida asiaa. Tai ei tietenkään ole, kun "jokaisen joukkoraiskauksen ja muun naisiin kohdistuvan väkivallanteon jälkeen tiedostava naisväki syyllistää minua, suomalaista miestä, siitä, että suomalaiset naiset tuntevat turvattomuutta" (Halla-aho 20.12.2006). No anteeksi kauheasti.

Tällainen raiskauksella mässäily on mautonta, mutta siihenhän Halla-aho varmasti pyrkikin. Hän provosoi, ja moni provosoitui, minä mukaan lukien. Ei pitäisi provosoitua kun joku provosoi, sanotaan -- mutta jos provosoi, niin ei pidä ihmetellä jos joku provosoituu.

Ja nyt kun olen hieman saanut vedettyä henkeä, on sanottava, että keskustelu maahanmuutosta on mielenkiintoinen. Ja olen tyytyväinen, että tästä asiasta keskustellaan, vaikkakaan en ole varma ulottuuko tämä keskustelu edelleenkään tarpeeksi laajalle kansan ja varsinkin kansan edustajiston keskuudessa. Kaiken kaikkiaan toivoisin hieman sivistyneempää keskustelua, vaikka Halla-aholla onkin täysi oikeus tähän (omasta mielestäni alhaiseen) mielipiteeseensä.

Mutta hei Halla-aho, kyllä suomalaisista miehistäkin löytyy niitä, jotka kannattavat sitä, mitä kutsut "hallitsemattomaksi maahanmuutoksi sellaisista kulttuureista, joissa naisen raiskaaminen on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin Suomessa". Mitäs niille sitten tehdään? 

tagit: maailma, politiikka, uskonnot, vitutus

Missä olemme nyt

kommentteja: 010.11.2008 15:19 Tangerine

Kävin lauantaina ensimmäisen kerran reiluun kahteen vuoteen rentoutumassa perinteisellä suomalaisella tavalla. Nyt väsyttää. Valvominen ja alkoholi eivät kyllä enää sovi minulle.

Oli silti todella mukavaa. Yli vuoden tauon jälkeen pääsin juttelemaan hyvän ystäväni kanssa. Ja vaikka keskustelu olikin enimmäkseen surkuhupaista ihmettelyä siitä, miten emme ole ollenkaan sellaisia kuin viisi vuotta sitten kuvittelimme, niin jostain syystä minusta tuntui, että puhuimme vapautuneemmin kuin koskaan aikaisemmin. Mikä lie meidät vapautti; tauko, tottumaton alkoholinkäyttö, vai ne surkuhupaisat tosiasiat. Molemmilla yllään korkeakorkoiset saappaat ja villakangastakki, ja lompakossa S-etukortti. Molemmilla mies, lapsi, omakotitalo ja oma auto. Molemmilla vakituinen työpaikka, ja varaa kulkea baarireissut taksilla. Emmekä kyllä silloin olisi harkinnetkaan Börsiä, mutta emme taida oikein enää olla Dynamon kohderyhmää. Tähänkö me tähdättiin?

Ei tähdätty, mutta ei tähdätty mihinkään muuhunkaan. Ei meillä ollut mitään sen kummempia suunnitelmia, ei hänellä sen enempää kuin minullakaan, kuten jo aikaisemmin kirjotin. Se oli sitä aikaa, kun me puhuimme paljon, ajattelimme liikaa, ja teimme paljon sellaista mitä ei enää tänä päivänä tulisi tehtyä. Ei meillä ollut resursseja tehdä tulevaisuudensuunnitelmia, kun emme tienneet miten selviämme viikosta.
loput merkinnästä »
tagit: oma aika, tulevaisuus, ystävät

Onnittelut Obamalle

kommentteja: 005.11.2008 08:31 Tangerine

Se onnistui. Jotkut eivät siihen uskoneet, mutta kyllä, USA:n presidenttinä on nyt tosiaankin mies, jonka ihonväriä tai nimeä monet eivät sulata.

Minä henkilökohtaisesti olisin kyllä ollut todella yllättynyt, jos McCain olisi voittanut, mutta onhan sitä toisaalta hullumpaakin tapahtunut, varsinkin Amerikan ihmeellisessä maassa.

Nyt jää nähtäväksi, onko tästä valinnasta lopulta mitään konkreettista hyötyä. Saako Obama selvitettyä Bushilta perinnöksi saamiaan ongelmia, tai edes parannettua maansa imagoa ulkomailla. Tai käykö niin, että Obama epäonnistuu yrityksessään ratkoa liian suuriksi paisuneita ongelmia ja neljän vuoden päästä republikaanit voittavat jälleen. Tai pahimmillaan, onko Obaman kauniit puheet pelkkää sananhelinää.

Mutta kyllä minäkin Obamaa onnittelen, en tiedä olisinko onnitellut McCainia. Joten optimisti taidan olla minäkin.

 

tagit: politiikka

Minä kaipaan

kommentteja: 027.10.2008 12:46 Tangerine

Tiedätkö sen tunteen, kun joku ihminen koskettaa tosi syvästi? Entä tiedätkö sen tunteen, kun se ihminen oletkin sinä itse?

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä tunnetta. Sitä, että minä -- ihan tavallinen tylsä minä -- voisi jonkun mielestä olla niin kiinnostava, että tekisin toiseen erityisen vaikutuksen. Niitä, jotka ovat minua koskettaneet, ei ole montaa. Niitä, joita minä olen koskettanut, on varmasti vielä vähemmän. Niiden ihmisten menettämistä on vaikea hyväksyä.

Minä kaipaan jotain, mutten edes tiedä mitä. Jonkinlaista mindjobia kai. Kaipaan sitä, että joku tai jokin räjäyttäisi tajuntani, tekisi niin syvän vaikutuksen että sen voimalla leijuisin pilvissä muutaman päivän.

Ja niin, tietysti kaipaan myös sitä, että saisin vähän sohia jonkun toisen aivosolukkoa niin että tuntuu. Olisihan se egobuusti. Mutta eniten kaipaan lähinnä jotain uutta merkitystä, jotain mikä hetkellisesti tuntuisi elämää suuremmalta. Sellainen minä olen. Ajoittainen henkinen orgasmi tekee vähintään yhtä hyvää kuin fyysinenkin.

Ja minä tiedän, että teen väärin, kun välillä kaipaan asioita, joita ei ole olemassakaan, ja toisinaan kaipaan jotain, mitä minusta piti tulla, mitä minun piti olla. Mutta ei se tarkoita, että olisin tyytymätön elämääni. Minä rakastan miestäni ja lastani, enkä todellakaan haluaisi enää elää ilman heitä. Mutta eikös minusta pitänyt tulla jotain suurta ja merkittävää? Eikös minun pitänyt tehdä jotain, minkä kaikki huomaavat?

Mutta turha sitä on valittaa, ettei unelmat ole toteutuneet, jollei niitä ole koskaan uskaltanut sen tarkemmin määritellä. En kai minä vielä niin vanha ole, etten voisi tehdä uusia suunnitelmia ja toteuttaa ne. Enhän?

Minä kaipaan sitä, että elämä olisi elämää suurempaa, enkä sitä, että istun päivät pitkät toimistosihteerin sijaisena ja iltaisin yritän väsyneenä miettiä että mitä sitä pitikään elämällään tehdä. Enkä minä todellakaan kaipaa sitä, että kesken järkyttävien elämäntotuuksien tajuamisen ja suurien pohdintojen vastaan iloisena keskuspuhelimeen: "pieni hetki, yhdistän!"

tagit: aiheeton

Käy kakkosvaihe - check!

kommentteja: 023.10.2008 08:34 Tangerine

Nyt se on tehty. Lykkäsin sitä käytännöllisesti katsoen niin pitkälle kuin mahdollista, mutta nyt autokoulun kakkosvaihe on käyty. Pian saan ihan oikean, aikuisten ajokortin.
tagit: aiheeton

She rocks

kommentteja: 020.10.2008 10:57 Tangerine

We’re All Laila: Stockholm Syndrome

tagit: blogit, maailma

Subbiskateus

kommentteja: 006.10.2008 10:47 Tangerine

Minähän pidän autostani. Siis siitä pienestä, vanhasta Puntosta, jossa ei ole edes ohjaustehostinta. Minä pidän siitä, ihan oikeasti. Mutta viikonloppuna pääsin ajelemaan Subaru Legacy Spec.B:llä. En väitä tietäväni juurikaan autoista, enkä väitä että minulla on autoista paljoakaan kokemusta, mutta kuulkaa, tämä auto _lähtee_ kun vähän polkaisee.

Yritin ehdottaa vaihtokauppaa, vaikka vain väliaikaista. Jostain syystä ehdotukseeni ei tartuttu. Kaiken kukkuraksi näin seuraavana yönä asiasta untakin. Siinä ajoin ensin tuota samaista Subbista, mutta sitten minun piti vaihtaa omaan Puntooni. Ensin olin iloinen saadessani oman autoni takaisin, mutta sitten Subaru vilahti ohitseni niin jyrkässä ylämäessä, että en uskonut Punton edes selviävän siitä. Näin punaista ja tunsin pistävää subbiskauteutta.

Huoh. Seuraavan kerran kun toimin kännikuskina pakotan kyyditettävät Punton takapenkille, eikä minua kiinnosta vaikka autossa ei ole takaovia, kuskin penkin kääntömekanismi on rikki ja toisella etupenkillä on turvaistuin. Nih.

tagit: aiheeton

Väsynyt

kommentteja: 002.10.2008 12:13 Tangerine

Väsymys saa näkemään asioista vain ne huonot puolet, ja murehtimaan juttuja joille ei voi mitään. Olen kärttyinen, stressaantunut, huolestunut ja ruokahaluton. Päässä soi hiljainen biisi, joka tuntuu syövän aivokapasiteetin kaikelta muulta ajatustoiminnalta. Iltaisin tekisi mieli vain käpertyä peiton alle sohvannurkkaan hyvän kirjan ja teekupposen kanssa, mutta tekemistä riittää, eikä ylienerginen puolitoistavuotias vielä ymmärrä moisten yleellisyyksien päälle.

Mutta ehkä jo viikonloppuna saan nukuttua univelat pois.

tagit: aiheeton

Mistä muustakaan

kommentteja: 024.09.2008 09:59 Tangerine

Voisiko tänään kirjoittaa blogimerkintää viittaamatta Kauhajoen tapahtumiin? Voisinko odottaa viikon ja olla sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut? Voisin tietenkin. Mutta kyllä se välttelyltä tuntuisi. Joten parempi kirjoittaa nyt saman tien, niin saa sen pois alta.

Sen kummemmin varsinaisiin tapahtumiin puuttumatta (mitä muuta voisinkaan sanoa kuin itsestäänselvyyksiä), tässä kohtaa -- aivan kuten vajaa vuosi sitten -- mieleen tulee väkisinkin kaksi asiaa. Toisaalta mietin, miltä tuon pojan vanhemmista mahtaa tuntua. Miltä tuon pojan äidistä mahtaa tuntua. Miltä itsestäni tuntuisi, jos noin tekisi oma lapseni, jonka ensimmäisestä hymystä, ensimmäisistä askelista, ensimmäisistä pottaoivalluksista olisin iloinnut kuten olen iloinnut Inkan kanssa. Rikkihän sellaisesta menisi. 

Toisena asiana mielessä on tuo paljon puhuttu nuorison pahoinvointi. Ja tässä aiheessa olen pakosti kyyninen. Voiko nuoriso huonommin kuin ennen? Mieheni sanoi, ettei hänen lähipiirissään voitu niin huonosti kuin nuoret nyt tuntuvat voivan. Minä taas olen ollut jo muutaman vuoden sitä mieltä, että jokaiselle, joka selviää nuoruudesta tappamatta itseään (ja lisätään tähän nyt sitten "ja/tai muita") tulisi antaa jonkinlainen mitali tai muu tunnustus. (Ja silti mieheni tietää enemmän ihmisiä, jotka ovat riistäneen oman henkensä, kuin minä.)
loput merkinnästä »
tagit:

Eroja

kommentteja: 023.09.2008 11:08 Tangerine

Taas joku eroaa. Tällä kertaa tuo joku on työkaverini, joka vain muutamia viikkoja sitten kertoi innoissaan erikoista tarinaansa siitä, kuinka tapasi vaimonsa kanssa, ja kuinka hän sai naimakaupassa kaupanpäällisiksi neljä ihanaa tytärtä.

Nämä on aina yhtä masentavia uutisia. Vaikka kuinka olisi päässyt yli omien vanhempiensa erosta.

tagit:

Tänään

kommentteja: 018.09.2008 08:29 Tangerine

Tänään on jotenkin tosi kurja fiilis tulla töihin ja antaa miehen viedä Inka hoitoon. Saattaa osittain johtua siitä, että olen itse tosi väsynyt; olen nukkunut tällä viikolla todella huonosti. Jos (kun) olen herännyt yöllä, en ole meinannut saada enää unta, ja päässä on pyörinyt typeriä, turhia työasioita.

Joka tapauksessa, viikko tuntuu ihan liian pitkältä ajalta Inkan olla hoidossa, ja 8 tuntia on liian kauan kerrallaan. Iltapäivisin tyttö on niin väsynyt, että vain istuskelee keinussa tai rattaissa, eikä jaksa enää touhuta. Tämä asia muuttuu tietenkin siinä vaiheessa kun päästään kotiin, sitten tytöllä riittää kyllä virtaa taas touhuta seitsemään asti, kunnes syödään iltapala ja mennään nukkumaan.

No, pian Inka on jo vuoden ja neljä kuukautta. Kohta puhutaan jo puolitoistavuotiaasta, ja eihän siitä mene enää kauan kun tyttö on jo kahden. Sitten päiväkotikaan ei ehkä tunnu enää ihan niin rankalta -- Inkasta tai minusta.

Ja onneksi Inka on sentään tuntunut viihtyvän siellä ihan hyvin. Enää ei itkeskele kun isänsä vie hänet sinne, ja päivät menevät hoitajien mukaan hyvin. Tuntuu vain välillä niin hölmöltä tämä oravanpyörä, mihin Inkakin on joutunut mukaan jo näin pienenä. Mikä ihmeen pointti lasten hankkimisessa edes on, jos sitä kuitenkin viettää suuren osan ajastaan töissä eikä lapsen kanssa. Kysyn vaan.

tagit:

Missä olit kun...

kommentteja: 111.09.2008 14:32 Tangerine

7 vuotta sitten olin Intiassa. Muistan sen päivän hyvin, olimme juuri palaamassa majapaikkaamme Jodhpurissa, kun joku nuori intialainen poika tuli kysymään olemmeko amerikkalaisia, siellä on räjähtänyt. Nousimme hotellin portaita, aulassa istui pari länsimaalaista katsellen järkyttyneenä televisiota. Meillä oli huoneessa huonosti toimiva mustavalko-TV, josta näkyi kunnolla ainoastaan joku talouskanava, mutta sielläkin puhuttiin vain WTC:stä.

Ääni kuului huonosti, ja yhä uudestaan näytettävien savuavien rakennusten alla ruudun alareunassa kulki pörssikursseja. Istuimme liian kuuman hotellihuoneen sängyllä yrittäen ymmärtää mitä ihmettä oli tapahtunut (pian kävi ilmi, ettei se ollutkaan räjähdys).

Vain muutama päivä tapahtuneen jälkeen meillä oli lento kotiin. Samassa taksissa meidän kanssamme Delhin lentokentälle tuli nainen, jonka oli pitänyt lentää kotiin Yhdysvaltoihin jo päivää tai paria aikaisemmin, mutta kaikki lennot olivat sekaisin. Turvatoimet lentoasemalla olivat hämmentävän tiukat. Kotona kuulin perheeni olleen huolesta sekaisin, vaikka olin toisella puolella maapalloa kuin telkkarissa pyörivät kauhukuvat. Soitin kuusi viikkoa kestäneeltä reissulta kotiin vain kerran, puolessa välissä matkaa. 

Seitsemän vuotta on pitkä aika. Se on kohdellut minua yhtä rankalla kädellä kuin muutakin maailmaa. Mutta minä olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tästä selvitään. Miten mahtaa olla muun maailman laita?

tagit:

Syksy saa

kommentteja: 003.09.2008 12:24 Tangerine

Syksy iskee päälle. Töissä on kiire (ei sentään niin kiire, ettei pientä blogimerkintää ehdi tehdä), ulkona on koleaa, harmaata ja sateista, yöt ovat kylmiä ja pimeitä.

Mutta eihän ihan näin syksy pitäisi vielä olla. Katselin viikonloppuna hääopasteita teiden varsilla, ja mietin omia häitäni pari vuotta sitten. Ne olivat elokuun puolessa välissä, ja silloin oli aivan kesäsää, juuri sopiva ulkojuhlille ja puvulleni. Tänä vuonna olisimme olleet pulassa 80 häävieraan kanssa.

Kun ostin pyörän kesän alussa, sillä oli tarkoitus käydä töissä pitkälle syksyyn. Nyt, kun viikko sitten sain autontapaisen kulkuneuvoni, on pyörä jäänyt pihalle seisomaan. Liikunta jää vähiin, mutta lohduttaudun tiedolla, että ajokokemusta on pakko saada, tai ajokortin hinta on aivan liian korkea.

Ja Inka. Tuntuu kurjalta, kun tyttö ei pääse leikkimään pihalle niin paljon kuin paremmilla säillä pääsisi.

Mutta ollaan hetki positiivisia. Ostin aivan ihanan villakangastakin, joten saisihan sitä tulla jo vähän kylmempääkin.

tagit:

Hyvä minä! (Suru puserossa)

kommentteja: 028.08.2008 08:48 Tangerine

Kiitos kaatosateen ja miehen huonosti ajoitetun hierojan, sain aikaiseksi tulla tänään autolla töihin!

Ensimmäistä kertaa yksin moottoritiellä kaatosateessa oli hieman pelottavaa, ja liikennevaloissa kirosin ihan takapuskuriin kiinni ajavia (varsinkin ylämäessä, ajatelkaa nyt hei!), mutta kaikki meni oikein hyvin. Tulin juuri sopivasti niin, että parkkipaikallakin oli hyvin tilaa.

Tänään käyn sitten töiden jälkeen hakemassa neidin päiväkodista, kun mies on tosiaan hierojalla juuri siihen aikaan. Inka ei ole nyt oikein mielissään päiväkotiin jäämisestä, sai olla kipeänä taas niin paljon kotona. Toivotaan kuitenkin, että tyttö tottuu taas pian päiväkotiin ja alkaa viihtyä siellä, ettei kaikkien tarvitse viettää päiviään suru puserossa.

tagit:

Brumbrum

kommentteja: 027.08.2008 09:29 Tangerine

Eilen käytiin hakemassa autontapainen ajoneuvoni. Ajomatka kotiin oli muutama sata metriä, mutta totta puhuen se oli vähän pelottavaa. Tähän mennessä en ole ajanut mitään paria vuotta vanhempaa autoa, ja tämä vanha kosla tuntui aivan erilaiselta ajoneuvotyypiltä, johon pitäisi ajaa erillinen ajokortti!

Noh, se kuitenkin sanoo Inkan mukaan brumbrum, joten eiköhän sillä työmatkat kulje :)

tagit:

Kirjahimo

kommentteja: 025.08.2008 15:45 Tangerine

Nolottaa, kun tuo kirjat -osio on jäänyt päivittämättä. Sieltä puuttuu ainakin kolme (vai neljä?) viimeksi lukemaani kirjaa, ja pian olen lukenut jo Dan Brownin Murtumattoman linnakkeenkin loppuun.

Siinäpä muuten mielenkiintoinen tapaus. Siirtymä Ray Lorigasta Dan Browniin oli kuin tyly pudotus maan pinnalle, sen lisäksi etten ole koskaan ollut suuri jännityskirjallisuuden ystävä. Jatkuvat henkilöhahmojen ulkonäön ja muiden määreiden kuvailu on turhuudessaan rasittavaa, ja muutenkin kirjailija selittää välillä asioita hieman liian rautalangasta vääntäen. Yllättävän koukkuun nopeatempoinen juoni kuitenkin onnistuu saamaan, kun eilen luin kirjaa vielä illalla sängyssäkin.

Kärsinkin jonkinasteisesta kirjahimosta. Lueskelen lukupiirejä ja kirjallisuusaiheisia blogeja, ja toivon, että minulla olisi aikaa lukea vielä enemmän -- ja ehkä ennen kaikkea kirjoittaa ja osallistua keskusteluihin lukemastani.

Taidan haluta hieman liikaa. Pitäisi ehkä keskittyä vain yhteen asiaan: joko askarteluun, kirjoittamiseen tai lukemiseen (ja sitä musiikkiakin olisi mukava taas tehdä). Mutta en halua luopua yhdestäkään, joten tällä hetkellä teen vain vähän kaikkea enkä kunnolla mitään.

tagit:

Virheistä ja niiden tekemisestä

kommentteja: 020.08.2008 11:01 Tangerine

Olen mietiskellyt, miksi toiset ihmiset tuntevat niin suurta häpeää ja ottavat virheensä niin vakavasti, kun taas toisten asenne on se, että kaatuminen opettaa nousemaan pystyyn ja ihminen joka ei tee virheitä ei yleensä tee mitään muutakaan.

Inkaa katsellessa on myös pakko myöntää, että asioiden opettelu, vaikka ihan alusta saakka, on kannattavaa. On ylimielistä ajatella, että kaiken voisi osata heti, mutta mikä ihme siinä silti on, että kaikki pitäisi osata täydellisesti jo parin kerran kokeilun jälkeen?

Hyvänä esimerkkinä autoilu. Minulla on ollut ajokortti jo puolitoista vuotta, mutta koska ajaminen tuntuu niin hankalalta, olen mieluummin ajamatta. Järkevää, tosiaankin. No, siihenkin on tulossa muutos, kun olemme hankkimassa minulle vanhaa rouskua harjoitteluautoksi. Aamu- ja iltapäiväruuhkissa työmatkojen ajamisen luulisi opettavan hieman paremmin kuin sunnuntaireissut Inkan isovanhempien luo puolen tunnin ajomatkan päähän, aina samaa reittiä.

Ja siltikään, en halua tehdä virheitä. En halua opetella ajamaan, vaan haluan osata jo. Paniikki iskee heti, kun ensimmäisen kerran sammutan auton liikennevaloissa, ja koko ajokerta on pilalla. 

Mistä tällainen asenne tulee? Onko siitä mahdollista päästä eroon? Miten olla välittämättä tätä asennetta eteenpäin lapsilleen?

Luulen, että on ainakin parasta kannustaa menemään autokouluun hieman nuorempana.

tagit:

The music I've been taking confuses me

kommentteja: 319.08.2008 12:49 Tangerine

Nyt kun Inka on hoidossa, työmatkat tuntuvat tuskastuttavan pitkiltä. Mutta on niissä hyväkin puolensa. Minulla on iPod täynnä Porcupine Treetä, ja välillä tuntuu kuin polkisin jossain toisessa ulottuvuudessa.

Muistan taas, että tarvitsen musiikkia kirjoittamiseen.

tagit:

Maailma muuttuu kauniimmaksi niin kun se on meidän

kommentteja: 011.08.2008 10:46 Tangerine

Tänään on minun ja rakkaan mieheni 2-vuotis hääpäivä. Juhlistimme sitä viikonloppuna mm. käymällä lauantaina elokuvissa ja ravintolassa, ja illalla korkkasimme tätä hetkeä varten säästämämme Moët-pullon. Teki taas todella hyvää saada kahdenkeskistä aikaa, ja eilisiltaisten keskustelujen jälkeen oli ihana huomata, miten turvallinen olo minulla on tässä suhteessa. Olen löytänyt itsestäni piirteitä, joita en tiennyt minussa olevan, ja olen kiitollinen miehelleni, että hän on kärsivällisesti houkutellut niitä esiin.

Eilen kävimme vielä pitkällä pyörälenkillä koko perhe. Löysimme reitin, jota edes koko ikänsä täällä asunut mieheni ei ollut kolunnut. En tiennytkään asuvani niin kauniilla seudulla, ja niin lähellä skotlantilaisia lehmiä!  

Inka on nyt ensimmäistä kertaa päiväkodissa ilman minua. Kävimme viime viikolla torstaina ja perjantaina oleskelemassa siellä yhdessä sekä aamu- että iltapäivän, vain päiväunien ajaksi tulimme kotiin. Kaikki meni tietenkin hienosti, en kuvitellutkaan siinä olevan mitään ongelmaa niin kauan kuin minä olen taustalla. Eihän Inka minuun juurikaan kiinnittänyt huomiota siellä ollessa, mutta aina silloin tällöin tuntui tarkistavan, että olen paikalla. Saa katsoa miten käy nyt, kun en ole paikalla. Ulkona ollessa tuskin suuremmin kaipailee, mutta kun siirtyvät takaisin sisälle ja Inka alkaa olla väsynyt ja nälkäinen, saattaa ikävä jo iskeä.

Olisipa aikaa kirjoitella enemmän, koska asiaa riittäisi. Nyt täytyy kuitenkin syödä jotain ja täyttää päiväkotipapereita, ennen kuin haen tytön kotiin päiväunille.

tagit:

Tänään

kommentteja: 004.08.2008 09:01 Tangerine

Aloitin kirjoittamaan kommenttia jo muutama päivä sitten, mutta syystä jota en enää muista, se jäi kesken. Silloin oli kerrottavaakin, mutta nyt se tuntuu vanhentuneelta. Vaikkei olekaan.

Viime viikko oli lähinnä oikeaa lomaviikkoa jonka tulen tänä kesänä kokemaan. Pyörälenkkejä perheen kesken, kavereiden treffausta, shoppailua, grillausta, biljardia. Mukavaa, vaikkakin sokkeliremontin työmiehen aikataulut hieman sekoittivat meidänkin aikatauluja. Eikä se muuten ole vieläkään valmis, sokkeliremontti.

Ja tänään on se päivä, jolloin Inkan piti aloittaa päiväkotiin tutustuminen, mutta tyttö nukkuu sohvalla kuumeessa. Kuume nousi lauantaina, nopeasti ja korkealle, ja tietysti olimme miehen vanhempien luona yökylässä. Vielä eilenkään ei ollut muita oireita kuin korkea kuume, joten epäilin vauvarokkoa. Tänä aamuna tyttö sitten oksensi minut ja itsensä läpimäräksi maito-oksua, joten saa katsoa mistä on kysymys. Onneksi neiti on suhteellisen hyväkuntoinen, ja suostunut juomaan, vaikka ruoka ei olekaan maistunut.

Eipä näin kurjalla säällä olisikaan ollut kiva aloittaa päiväkotia, mahtavatko edes olla pihalla. 

Ai niin, viime perjantaina oli Inkan painokontrolli. Viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut melkein 700g lisää painoa! Eli nyt otettiin kiinni se, mikä viime kerralla oli jäänyt vajaaksi. Paino suhteutettuna pituuteen ei kuitenkaan kääntynyt kuin aavistuksen nousuun (ja edelleen ollaa siis miinus-käyrällä), koska pituuttakin oli tullut kolme senttiä lisää. Joka tapauksessa kaikki hyvin, eikä mitään syytä huoleen. Eikä ihmekään, että neiti tuntuu yltävän joka paikkaan, ja alkaa painaa käsivarsilla. Alla uudet mitat.

Ikä        1v2kk  (1v)
Paino     8905g  (8225g)
Pituus    79,3cm (76,3cm)
Pipo      44,4cm (43,5cm)

On kyllä todella kurja ilma. Kesä loppui kertaheitolla? Vaikka kesäkuukausihan tämän pitäisi vielä olla. Eilen illalla katselin, kun katuvalot paloivat. Outoa, että on jo niin hämärää. 

Kuumepäivät ovat kyllä niin hiljaisia ja matelevia. Vaikka kuume ei olisikaan itsellä. 

tagit:

Vesiväreillä iloiseksi

kommentteja: 023.07.2008 08:49 Tangerine

Minua ärsyttää, kun en tunnu saavan mitään aikaiseksi tuon askartelun suhteen. Vetoan siihen, ettei minulla ole vielä(kään) kunnon työvälineitä, mutta eihän se mikään syy ole. On totta, että korttiaskarteluun väineitä vielä uupuu, mutta mikään ei estäisi skräppäämästä.

Joitakin päiviä sitten B5:n katselun lomassa kokeilin ihania Sassafrass Lassin Olivia and Pals -pöllöleimasimia, mutta niiden värittäminen olikin sitten ihan eri juttu. Puuvärit toimivat juuri niin huonosti kuin ajattelinkin, ja halpojen tussien jälki oli ihan kamalaa. Tänä aamuna ennen töihin lähtöä sain vihdoin kokeiltua vesivärejä, ja helpotus oli huomattava, kun väritys onnistui edes jotenkin. Olen joskus nuorempana väritellyt aika paljon siveltimen kanssa kaikkea mahdollisimman pikkutarkkaa, ja ihan älyttömästi ei värit nytkään levinneet :) Eihän siitä väritysjäljestä niin hienoa tullut että tänne kehtaisin kuvaa laittaa, mutta antaa aihetta toivoa, että vesiväreillä voisin noita leimasinkuvia alkaa värittelemään.

Pitää myös ostaa akvarellikynät, uskoisin että osaisin ehkä niilläkin väritellä.

Joka tapauksessa tämä oli positiivinen merkki, ja toivottavasti antaa sysäyksen alkaa kunnolla puuhaamaan jotain näiden korttien ja skräppäyksen eteen. 

(Pakko nyt tähän vielä mainita, että alunperin minun oli kyllä tarkoitus vain skräpätä, että saan valokuvat hienosti albumeihin ja tarinat mukaan. Tuo korttiaskartelu on ihan miehen idea. Nih!)

tagit:

Vauvaonnitteluja

kommentteja: 022.07.2008 10:35 Tangerine

Siskoni sai eilen hieman ennen seitsemää poikavauvan. Se onkin Inkan ensimmäinen poikaserkku, ja neljäs tulokas tähän serkkukatraaseen. Tai se kyllä hieman riippuu laskentatavasta. Jos isäni vaimon lapset luetaan mukaan, kyseessä onkin kolmas poika ja kuudes tulokas! Velipuoleni sai vauvan vain reilu viikko sitten.

Valtavat onnittelut molemmille tuoreille perheille tätäkin kautta <3

tagit:

Välillistä iPhone-huumaa

kommentteja: 014.07.2008 09:39 Tangerine

En oikeastaan tiedä, miksi mies ei ollut missään iPhone-jonossa. Koska julkaisupäivänä mies oli tietenkin sitä mieltä, että sellainen olisi saatava.

Koska kaikki puhelimet kuitenkin oli varattu, mies valmistautui henkisesti siihen, että saisi tuon kaunokaisen käsiinsä vasta joskus -gulps- elokuussa.

Miehen kaveri kävi jo perjantaina kyselemässä tutulta Sonera-kauppiaalta, olisiko heillä sattumalta paria puhelinta saatavana. No ei tietenkään ollut. Lauantaina kävimme kokeilemassa onneamme Myllyn Sonera-liikkeissä. Ensimmäisestä löytyi hienoja paketteja, jotka kuitenkin olivat kuulema edelleen liikkeen omassa varauksessa. Optimistisesti suuntasimme Veikon Koneeseen. Ja miten kävi? Myyjä nappasi takaansa yhden valkoisen 16 gigasen iPhonen, juuri sellaisen jonka mies halusikin. Ilme peruslukemilla mies istahti penkille ja sanoi: "laitetaan sellainen".

Joskus käy tuuri, sitä ei käy kieltämän. Tätäkin kyseistä puhelinta oli juuri pari minuuttia aikaisemmin joku käynyt ihailemassa, mutta sanonut miettivänsä asiaa vielä hetken.

Niin siis kaikilla ei tietenkään voi käydä tuuri. Ainakaan yhtä aikaa.

tagit:

Perjantaitunnelmia

kommentteja: 011.07.2008 15:32 Tangerine

Paljon parempi päivä. Täytyy vain skarpata.

Eilen illalla ehdin jopa melkein tunnin verran askarrellakin. Siitä se lähtee?

tagit:

Huono huomen

kommentteja: 010.07.2008 08:33 Tangerine

Todella huono aamu. Tekisi mieli painua maan alle hetkeksi lepäämään ja keräilemään voimia.

Mistä näitä hetkiä tulee kun kaikki kaatuu päälle? Kun välillä mieli on niin kirkas.

tagit:

Häähumun jälkeen

kommentteja: 109.07.2008 11:56 Tangerine

Viikonloppuna tanssittiin vihdoin siskoni häitä. Oli omituista olla vanhan asuinkunnan työväentalolla -- vessassa déja vu iski päähän kunnolla: täällä sitä on aikanaan tanssittu mehudiskoissa, silloin tästä peilistä tuijotti vastaan hieman eri henkilö...

Juhlat menivät kuitenkin hyvin, ja morsiuspari oli kaunis kuin kuva. Minä lähdin ajoissa äitini luo yöksi, kun Inka piti saada nukkumaan. Olikin sitten ensimmäinen kerta kun ajoin autolla ilman, että kyydissä olisi ollut toista ajotaitoista aikuista. Hengissä selvittiin. Mies jäi juhlimaan siskoni häitä ja juomaan appivanhempiensa kanssa, ja ilmeisesti oli hauskaa hälläkin.

Ja sitten! Heinikan paketti saapui vihdoin maanantaina, ja ai ihanaa mitä kaikkea siellä oli! Tilauksen kanssa oli sen verran säätöä, että olinkin ehtinyt jo unohtaa puolet sen sisällöstä. Säätämisestä oli kuitenkin hyötyäkin: kävin tilausta läpi Heinikan Heinin kanssa, ja hän antoi tosi hyviä vinkkejä joiden ansiosta tilausta säädettiin vielä vähän lisää. Heini ansaitsee kyllä ison kiitoksen loistavasta asiakaspalvelusta!

Nyt askartelutarvikevarastoni alkaa olla sellaisella mallilla, että voisi aloittaa jo jonkun kunnollisen projektin. Jos vain olisi aikaa...

tagit:

Tangerine dreams

kommentteja: 003.07.2008 12:13 Tangerine

Tangerine haaveilee paperista, liimasta, saksista. Leimoista ja musteista, tarroista ja nauhoista. Tangerinen rakas mies lisää bensaa liekkeihin yllyttämällä kaupalliseen toimintaan. 

Mielekästä? Ei sillä ehkä maailmaa pelasteta, mutta ollaanpa nyt realisteja; ei tälle mitään enää ole tehtävissä. Omaa pientä henkilökohtaista maailmaani se saattaisi parantaa entisestään, ja sanovat senkin olevan aika tärkeää.

tagit:

Kuka bloggaa, mistä bloggaa?

kommentteja: 025.06.2008 14:59 Tangerine

Koska olen töissä, en tietenkään bloggaa. Hesarin verkkosivuilla oli vain uutinen, johon olisi muutamakin kommentti sanottavana, jos bloggaisin. Mutta kun en bloggaa, työaikana.

tagit:

Väliaikatietoja

kommentteja: 024.06.2008 21:42 Tangerine

Eilen olin töissä pihalla kuin lumiukko, mikä oli hieman heikompi homma siinä vesisateessa. Tänään oli jo hieman varmempi olo, mutta ne mokathan tulee esiin vasta jälkikäteen ;)

Olinkin saanut pitkästä aikaa ihka oikean kommentin (spämmiviestejä tulee sitten senkin edestä) liittyen Inkan ruokailuun ja naposteluun. Hyvä muistutus, voisinkin kertoa miten sen asian kanssa menee.

Tuon kesäkuun alussa olleen neuvolan jälkeen ollaan oltu aika tarkkoja Inkan napostelun suhteen, ja sen lisäksi neiti on siirtynyt käytännössä kokonaan samoille ruuille kuin minä ja mies. Tytöstä kyllä huomaa, että ruokahalu on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin, mutta ruokamäärät eivät edelleenkään ole kovin suuria. Uskon kuitenkin, että Inka syö nyt paremmin, toivotaan että sen huomaa myös sitten elokuussa punnituksessa. On kyllä ilo katsella ja kuunnella tytön syömistä, kun äänitehosteet on koko ajan mukana: namnamnamnam, tyttö hokee ja mussuttaa ruokaa.

Sitten kuuluu kutsu yläkerrasta. 

tagit:

Yksi kuva kertoo enemmän...

kommentteja: 022.06.2008 21:44 Tangerine

Tuli tuossa mieleeni, että laitan hävettävän vähän kuvia tänne blogiini. Syykin on selvä: laiskuus. En ole viitsinyt opetella laittamaan kuvia miehen pöytäkoneeseen (mäkki), eikä rakas mieheni tee sitä kovin usein (eli siis miehen laiskuus oli tietenkin syynä). Sitten kuvat pitäisi vielä käydä läpikin ja mahdollisesti muokata sopiviksi...

Tämä asia tule mieleeni siitä, että viimeisen puolen vuoden aikana hamstraamani askartelutarvikevarasto on alkanut taas iskemään minulle silmää joka kerta kun kävelen Inkan tulevan huoneen ohi (missä sekalainen joukko romua ja sälää on säilössä toistaiseksi). Töihinpaluun kunniaksi tein isohkon tilauksen Heinikkaan, ja lupasin itselleni, etten kerää enää yhtään lisää tarvikkeita ennen kuin olen oikeasti tehnytkin niistä jotain. Skräppääminen vaatii kuitenkin valokuvia, ja meidän valokuvatulostin on jossain ihan muualla kuin kiinni tietokoneessa. Koska miehen uusi työhuone on edelleen työn alla, mies ei halua sijoittaa tulostinta mihinkään väliaikaisesti, joten valokuvien tulostelua saadaan odotella vielä hetken aikaa.

Mutta kunhan tuo Heinikan tilaukseni tulee, aloitan uudelleen löytämäni harrastuksen varovaisesti tekemällä pienen syntymäpäiväkirjan jollekin onnelliselle lahjaksi. Kunnollisen valokuva-albumin teko hirvittää, sen kun pitäisi onnistua heti täydellisesti.

Noh, tämä kaikki siis tietenkin siinä tapauksessa, että aika riittää. Huomisesta lähtien iskee arki kunnolla päälle, kun aloitan työt todenteolla. Ei enää harjoittelua ja kivaa jutustelua töiden lomassa, huomenna pitäisi jo tietää mitä tekee. Jännittää.

Ja omatunto kolkuttelee taas, kun jätän Inkan. Yritän olla kuuntelematta tuota koputtelua liikaa, tämä kun ei tästä enää muuksi muutu.

tagit:

Korjausliikkeitä

kommentteja: 016.06.2008 11:40 Tangerine

Lapsi hoitoon, kuohuviiniä, hyvää ruokaa, pari DVD:tä, läheisyyttä, seksiä, sanoja, sanoja, sanoja. Tyhjänpäiväisiä sanoja, tärkeitä sanoja, arkisia sanoja, harvinaisia sanoja.

Testattu ja todettu tehokkaaksi. 

tagit:

Katastrofin ainekset

kommentteja: 013.06.2008 12:28 Tangerine

Kahden ihmisen stressi ja uupumus, kireä napanuora, huoli ja pelko, olematon kahdenkeskinen aika, puhumattomuus, kiire, epätietoisuus, liialliset vaatimukset, lyhyt pinna.

Sekoitetaan, ravistetaan ja hämmennetään huolellisesti. Soppa on valmis.

tagit:

Päiväuniaika

kommentteja: 012.06.2008 11:27 Tangerine

Inka nukahti taas ihan hassuun aikaan päiväunille, en tiedä mikä neitiä nyt niin väsyttää. Eilenkin nukkui kaksi ja puoli tuntia päiväunia, kun tähän mennessä puolitoista on riittänyt. No, se on kuitenkin tullut nyt tälle mammallekin selväksi, ettei Inka ole niin herkkä metelille nukkuessaan kuin olen kuvitellut. Kattoremontin aikanakin tyttö koisii tyytyväisenä sisällä. Loistavaa!

Eilen ei jaksettu tehdä ruokaa, joten lähdettiin syömään ja shoppailemaan Myllyyn. Jotenkin onnistuttiin käymään kirjakaupassa niin, että miehelle ostettiin kaksi kirjaa, Inkalle yksi, ja minulle ei mitään! Olen suorastaan tyrmistynyt. Asia on pakko korjata jossain nettikirjakaupassa.

Toinen tyrmistystä aiheuttava asia on se, etten ole vieläkään hommannut käsiini Gaimanin Fragile Things -novellikokoelmaa. Eilinen kirjakauppafiasko olisikin hyvä korjata juuri tällä kirjalla. On muuten jännä lukea muiden lukijoiden kirja-arvosteluja. Luin arvostelun tästä Gaimanin kirjasta muun muassa Kisun kirjablogista ja HS:n lukupiiristä (jossa kyllä alunperin käsiteltiin ihan toista kirjaa). Fragile Things on ilmeisesti aika epätasainen kirja, toiset novellit loistavia ja toiset todella tylsiä, mutta niinhän on myös Smoke and Mirrorsin laita, ja silti sekin on yksi lemppareistani.

En muuten yleensä lue mitään arvosteluja ennen kirjan lukemista (tai elokuvan näkemistä), koska en halua, että ne vaikuttavat liikaa omaan lukukokemukseeni. Mutta toisaalta näitä kirjablogeja sun muita on kiva lukea siksi, että saa uusia ideoita lukemiseen. Välillä on siis otettava se riski, että ennakkotiedot värittävät omaa kokemusta kirjasta.

Niin, Muodonmuutoskin on jo luettu, pitäisi kirjoittaa siitä jotain tuonne Kirjat-osioon. Tällä hetkellä luen Ben Eltonin This Other Eden -kirjaa, jonka olen ostanut joskus varmaan 10 vuotta sitten Ruotsista matkalukemiseksi. Se oli mielestäni tosi hauska, mutta nyt kiinnitän kirjan huumoriin aivan liiaksi huomiota. Huumori on todella hankala laji, ja kirjallisuudessa ehkä vielä hankalampi kuin TV:ssä tai elokuvissa. Mutta hyvältä kirja edelleenkin vaikuttaa, ja edelleen maailmanlopun aihe kiinnostaa tällaista pientä wannabe-maailmanparantajaa.

tagit:

Only joking, only joking...

kommentteja: 010.06.2008 07:30 Tangerine

Juttelin viime viikolla lounaalla työkavereiden kanssa alkavasta kattoremontistamme. Ainakin on ollut hyvät säät, joku kommentoi. Niin, eiköhän kesän ainoat sateet osu juuri meidän kattoremontin aikaan, minä vitsailin. Minä vitsailin!

Remonttimiehet kävivät aamulla vesisateessa tarkistamassa paikan, mutta palaavat heti kun sää paranee. Tällaisina hetkinä tuntuu, että joku jossain tekee kiusaa tahallaan.

tagit:

Hengissä ollaan

kommentteja: 209.06.2008 20:43 Tangerine

Töihinpaluukaan ei siis saanut nitistettyä minua. Miten se menikään; se mikä ei tapa...

Alkukankeuden jälkeen Inka selviytyi varsin mainiosti päivät äidistä erossa, ja alkukankeuskin johtui todennäköisesti lähinnä flunssasta. Nyt olenkin taas kaksi viikkoa kotona -- ja tietenkin hieman stressaan sitä, miten tällainen soutaminen ja huopaaminen neitiin vaikuttaa...

Viikko sitten sunnuntaina juhlittiin Inkan yksivuotissynttäreitäkin pienellä porukalla. Tyttö oli elementissään, kun talo oli täynnä ihmisiä, jotka olivat kaikki paikalla vain häntä varten. Äijä (miehen isä) saatiin tyytyväiseksi, kun Inka sai vihdoin ensimmäisen jäätelömaistiaisen -- ja se veikin saman tien neidin kielen mennessään. Lahjoja tuli vähintäänkin tarpeeksi, kiitokset vielä kaikille tätäkin kautta.

Tänään olikin sitten Inkan yksivuotisneuvola. Muuten kaikki mainiosti, mutta painon kanssa on edelleen hieman ongelmia. Käyrä meni nyt jonnekin -19:n paikkeille, ja terveydenhoitaja pyysi meidät parin kuukauden päästä kontrollikäynnille katsomaan, olisiko paino noussut yhtään paremmin. Yösyötöistä ja napostelusta tuli noottia -- toisin sanoen, jos lapsi syö huonosti, pitää antaa vähemmän ruokaa. Eikös näin?

Noh, onneksi terveydenhoitajakin huomasi Inkan olevan pirteä, vauhdikas ja iloinen lapsi, joten tuskin tässä kovin suurta syytä on huoleen. Tässäpä uudet mitat:

ikä: 12kk (10kk)
paino: 8225g (8005g)
pituus: 76,3cm (73cm)
pipo: 43,5cm (42,8cm)

Lisäksi mukaan annettiin muutama ohjevihkonen, joista yksi on nimeltään Leikki-ikäisen hoito-opas. Siinä sitä on mustaa valkoisella (no, tarkalleen ottaen mustaa keltaisella): meillä ei ole enää vauvaa.

tagit:

Irrallaan

kommentteja: 030.05.2008 12:05 Tangerine

Päässä on kummallinen kevyt olo. Ihan kuin olisin taas irrallaan muusta maailmasta. Täytyy taas ilmeisesti opetella sosiaalinen elämä uudestaan, kuinkahan monta kertaa olen sen jo tehnyt. Ei tunnu olevan kuin polkupyörällä ajo.

tagit:

Hyvää yötä

kommentteja: 025.05.2008 21:27 Tangerine

Poikki. Mutta hämmästyttävän rauhallinen. Viikonloppu meni mukavasti, varsinkin tämä päivä vietettiin koko perhe pihalla. Inka oli kovasti äitin perään, mutta mielestäni ei sen enempää kuin aikaisemminkaan. Myös kitinää ja kiukuttelua löytyi, mutta jälleen, ei mielestäni enempää kuin aikaisemminkaan. Illalla mummu palasi viikonloppuvapaaltaan, ja neiti riemastui mummun näkemisestä niin, ettei ole tainnut ainakaan vielä kovasti traumatisoitua. Saa katsoa miten tyttö reagoi huomenna kun taas lähden töihin. Elättelen kuitenkin toivetta, että työviikko menee suunnilleen samaan malliin kuin viime viikkokin.

Nyt nukkumaan. Hyvää yötä.

tagit:

Se mikä ei tapa, jättää kitumaan

kommentteja: 021.05.2008 18:38 Tangerine

Toinen työpäivä meni kuitenkin jo paljon paremmin. Inka on parantumassa flunssasta, ja ollut tänään kuulema oikein hyväntuulinen. Vaikka itse olen flunssaisempi kuin vuosiin, on fiilis silti ihan ok. Mitään en kuitenkaan liputa ainakaan ennen viikonloppua, jolloin näkee mitä mieltä Inka on siitä, että toisina päivinä jätän hänet toisten hoiviin ja toisinaan hoidan itse.

On tämä silti todella rankkaa. Olen jo ilmoittanut dmulle, että toista lasta en tee, koska en aio käydä tätä läpi uudestaan.

Että on sitten paikka mistä löytyy mustaa valkoisella, kun seuraavan kerran olen tässä samassa tilanteessa. 

tagit:

Paskat positiivisuudelle

kommentteja: 020.05.2008 09:39 Tangerine

Ensimmäinen työpäivä meni juuri niin huonosti kuin ajattelin. Koko ajan oli kauhea ikävä, eikä päähän jäänyt mitään siitä, mitä minulle yritettiin kouluttaa. Kotimatkan poljin reidet maitohapoilla ja henki pihisten niin lujaa kuin pääsin, rapakunnossa kun olen. 

Ja kaiken kukkuraksi neiti on nyt sitten kauheassa flunssassa, ja jouduin jäämään tänään kotiin. Ihanaa sinänsä, koska eilen oli sellainen olo että ikinä en mene takaisin toimistolle, mutta pelkään että tämä tekee hallaa Inkan totuttamiselle päivähoitoon. Voi tietty olla, että tästä soutamisesta ja huopaamisesta kärsii jälleen lähinnä äiti, toivotaan. 

Inka oli ollut eilen itkuinen, ei ollut syönyt tai suostunut nukkumaan sisälle. Mä toivon, että se kaikki johtui alkavasta flunssasta eikä ikävästä.

Eipä olisi juuri huonommin voinut tämä töihinpaluu mennä. Onneksi neiti on nyt räkäisyydestään huolimatta suht iloinen, ja jaksaa puuhata mummun kanssa. Totutelkoot toisiinsa sitten äidin läsnäollessa vielä tämänkin päivän.  

tagit:

Uusi ilme

kommentteja: 016.05.2008 12:58 Tangerine

Ihanaa, kun hiukset saivat uuden ilmeen. Olo on kevyempi ja kauniimpi, kun pää on kunnossa edes ulkoapäin.

Sisällä taas myllertää. Aika käy vähiin. Eikä asiaa auta ollenkaan se, että Inka on ollut viime päivinä tavallista itkuisempi ja kärttyisämpi, vaikkakin yleisesti ottaen suht iloinen. Mutta vähän väliä tyttö käy paidan alla hakemassa hetkellistä lohtua, eikä suostuisi olemaan hetkeäkään yksin. En tiedä vaistoaako hän jotain, vai onko kyse vain siitä, että neiti tekee yläetuhampaiden seuraksi jo uusia hampaita. Joka tapauksessa ajoitus tuntuu mahdollisimman huonolta.  Muutama päivä sitten mulla oli jo melkein rauhallinen olo töihinpaluun suhteen, olin jo tyytyä kohtalooni. Nyt olen taas ihan huolissani siitä, miten tämä tulee sujumaan.
loput merkinnästä »
tagit:

Rakkaudelle terveisiä

kommentteja: 112.05.2008 12:13 Tangerine

Tänään kaupan kassalla eräs mukava vanha rouva tuli juttelemaan minun ja Inkan kanssa. "Katselin tuossa jonossa", rouva sanoi hyväntuulisesti kumartuen vähän puoleeni ettei koko kauppa kuulisi, "että tuossa on varmasti perheen lastenhoitaja, ei voi olla oma." Rouvan tyyli oli niin herttainen, että minä vain naurahdin. "Kyllä hän on ihan oma."

Hetken aikaa Inkaa ihasteltuaan rouva sanoi vielä lähtiessään: "Kovin nuorena ne nykyään aloittavat," tarkoittaen siis lapsentekoa. Juupa, näin nuorena sitä on todennäköisesti lastenhoitaja eikä äiti, nääs. "Minä olen kyllä melkein 30 jo", oli pakko sanoa. "Niinkö? No sitten sinun pitää sanoa rakkaudelle terveisiä, että on pitänyt aarteensa kunnossa!" rouva huudahti iloisena.

Joten tässä tulevat terveiset rakkaalle miehelleni! Vielä ei tarvita ryppyvoiteita, kiitos sinun *pusu

tagit:

Meidän näköinen äitienpäivä

kommentteja: 012.05.2008 07:41 Tangerine

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä ohi. Vuosi sitten äitienpäivänä oli Inkan laskettu aika, ja muistan hämärästi olleeni aika pettynyt, ettei Inka näyttänyt mitään merkkejä ulos tulemisesta. Nyt tuolla pettymyksellä ei ole enää mitään merkitystä, aivan kuten viisaammat tuolloin yrittivät sanoa.

Rakas mieheni nousi eilen Inkan kanssa aamutoimille jotta minä saisin äitienpäivän kunniaksi nukkua hieman pidempään, mutta koska yksi kissoista kävi herättämässä koko perheen, en saanut enää unta. Melkein sen arvasinkin, koska olen niin huono nukkumaan ilman Inkaa... Mutta oli kuitenkin luksusta, että sai hoitaa omat aamutoimensa ihan omassa rauhassa, ja syödä vielä aamupalankin. Parempaa kun pitkään nukkuminen!

Yhdeksän jälkeen lähdettiinkin sitten jo kukkakaupan kautta miehen vanhempien luo, missä juhlittiin äitienpäivää neljän sukupolven voimin. Sää helli, ja äiti aloitti hamekauden. Inkakin kokeili kävellä nurmikolla ihan paljain varpain, tosi hassu näky! Ihan kuin neiti ei olisi ikinä ennen kävellyt :D
loput merkinnästä »
tagit:

Heräteostoksia

kommentteja: 007.05.2008 20:37 Tangerine

Nähtiin lehdessä tarjous, ja käytiin ostamassa minulle polkupyörä. Ihan sellainen Tunturin peruspyörä, mutta pitäisi olla kuitenkin hyvä. Olen puhunut jo viikkoja, että haluaisin alkaa käydä pyörällä töissä, ja näin hyvissä ajoin se tuli sitten ostettua. Ehdin varmaan pari kertaa totuttaa takapuoltani moiseen vekottimeen ennen tositoimia.

Sen lisäksi tein taas pitkästä aikaa askarteluheräteostoksia. Näin Paperia ja liimaa -blogissa aivan ihanan kortin, joka oli pakko ostaa Inkalle synttärikortiksi. Koska blogin pitäjä Laura myy ylimääräisiä askartelutarvikkeitaan huuto.netissä, olisi ollut järjetöntä olla ostamatta muutakin samaan pakettiin, kun kerran Australiasta asti lähtee jotain tilaamaan. Eli kartutin taas skräppäystarvikevarastoani muutamilla tarroilla ja siirtokuvilla. Varasto alkaa pikkuhiljaa olla siinä kuosissa, että voin alkaa oikeasti skräppäämään.

tagit:

Tangerine reads

kommentteja: 006.05.2008 13:13 Tangerine

Kirjat-osio sai jälleen sisältöä, kun sain loppuun Roberto Savianon kirjan Gomorra - Mafian valtakunta. Käsittämätöntä, että jossain päin maailmaa joillekin elämä on tuollaista. Ei sitä voi tämän vauva-arjen keskellä ymmärtää.

Seuraava kirja liittyykin sitten enemmän siihen vauva-arkeen. Ajattelin lukea Väestöliiton julkaisun Äidin kielletyt tunteet, joka käsittelee äitien kokemia kielteisiä tunteita. Saa katsoa, miten rankkaa sen lukeminen tulee olemaan. 

tagit:

Aprillia?

kommentteja: 405.05.2008 12:28 Tangerine

Minä luulin, että aprillipäivä meni jo? Tietysti aprillipila on tehokkaampi, jos sen tekee muulloin kuin aprillipäivänä.

Oli miten oli, tätä uutista lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

tagit:

Pääskysellä ei päivääkään

kommentteja: 004.05.2008 08:37 Tangerine

Kesä on täällä. Nähtiin eilen Inkan isovanhempien luona kissan suussa pääskynen. This is it.
tagit:

Vähiin käy

kommentteja: 002.05.2008 12:45 Tangerine

Enää pari viikkoa armonaikaa. Päässä pyörii jatkuvasti töihinpaluu.

Vielä pari-kolme kuukautta sitten ajattelin, että saattaa olla vain hyvä palata töihin. Olin niin väsynyt ja stressaantunut, että ajattelin työn hieman tuovan vaihtelua. Nyt on mieli taas muuttunut. Voisin elää ikuisesti tätä hetkeä. Inkan kanssa on ihanaa olla kotona, ja tuntuu tosi pahalta kun joutuu vaihtamaan sen työelämään. 8 tuntia toimistolla plus työmatkat. 3-4 tuntia Inkan kanssa illalla, ennen kuin tyttö menee nukkumaan. Törkeää, järkyttävää ja surullista.

Asiaa ei auta ollenkaan naapurien tai tuttavien utelut töihinpaluusta. "Ai nyt jo? Meinaatko oikeasti raaskia jättää Inkan?" No en tietenkään raaski! Mutta aina ei voi voittaa, elämä on, ja niin pois päin. 

Kaipaisinkin nyt täysin varauksetonta tukea. "Ai, laitat syksyllä reilun vuoden ikäisen tyttösi päiväkotiin? Hienoa!" "Ai, palaat konttorirotaksi? Mahtavaa!" "Ai, äitisi tulee asumaan luoksenne koko kesäksi? Kuulostaa todella hauskalta!" Tiedättehän, tuohon tyyliin.

Äh, ketä mä huijaan. Tämä on syvältä, eikä muuksi muutu. 

tagit:

Kotikutoinen hullujenhuone

kommentteja: 025.04.2008 10:26 Tangerine

Pitkästä aikaa tosi huono aamu. Mä olen taas niin kyllästynyt tähän helvetin sekasortoon ja kaaokseen. Eikö edes joskus voisi olla rauhaa ja järjestystä.

Mutta tietty se on pään sisällä, jos on. Mun pään sisällä on pelkkää sotkua.

Ja sitten tulee tietenkin se huono äiti -olo. Siis mä luulin oikeasti että musta tulisi hyvä ja hieno ja kärsivällinen äiti. Kuka tahansa minut hyvin tunteva olisi nauranut ääneen varsinkin viimeiselle, jos olisin sen kehdannut jollekin aikanaan esittää. Jo ensimmäinen puoli vuotta Inkan kanssa osoitti minullekin, että metsään meni.

Blaaah. Pitäisi mennä taas tekemään niitä hääkutsuja. Joku oli tyrinyt kirkon puolelta, ja nyt täytyy tehdä osa kutsuista uusiksi, koska vihkimispaikka on väärin. Nehän olisikin muuten olleet valmiita. Eihän sellainen sovi. 

tagit:

Kahta en vaihda

kommentteja: 024.04.2008 10:58 Tangerine

Aaah, yli 8 kuukauden tauon jälkeen soitin taas kampaajalle aikaa. Ja kävi ilmi, että luottokampaajani on tässä välissä taas vaihtanut kampaamoa! No, ei se mitään, minä menen kiltisti perässä. Kun kerran olen hyvän kampaajan löytänyt, en sitä helpolla vaihda.

Uudistetusta kuontalosta pääsen kuitenkin nauttimaan vasta kolmen viikon päästä, juuri ennen töihin paluuta. Mutta onpahan jotain mukavaankin odotettavaa samoihin aikoihin.

tagit:

Rytmihäiriöitä ja perimmäisiä syitä

kommentteja: 123.04.2008 12:15 Tangerine

Minusta tulee hieman kiukkuinen, kun rytmini menevät sekaisin. Siksi osasin odottaa ongelmia, kun Inka heräsi tänään tunnin myöhemmin kuin tavallista. Siis kuinka niin se on vähästä kiinni?

Luulen, että tuossa on perimmäinen syy myös siihen, miksi tämä vauva-arki on tuntunut välillä niin vaikealta. Lapsella kun ei välttämättä ole joka päivä nälkä ja uni kellontarkasti, vaikka minä haluaisinkin elää niin.

Onneksi Inka kuitenkin on sellainen ilopilleri ja suloisuus, ettei äitikään voi olla kiukkuinen kauaa. Ainakaan Inkalle, jota ei moisista rytmihäiriöistä voi syyttää.

Saimme muuten tiedon, että Inka pääsee syksyllä siihen päiväkotiin, jonka valitsimme hänelle ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Tavallaan mukavaa. Minulla alkaa työt jo alle neljän viikon päästä. Siinä taitaa olla perimmäinen syy epätyypilliselle energialataukselleni. Yritän ajatella kaikkea muuta kuin töihin palaamista, ja saada aikaiseksi mahdollisimman paljon ennen kuin työ syö kaiken aikani. Mistä tulikin mieleeni, että on aika palata hääkutsujen pariin, ettei siskon tarvitse siirtää häitä vuodella eteenpäin.

tagit:

Jatkoa tynkäpostaukseen

kommentteja: 122.04.2008 15:06 Tangerine

Mä olen ollut ihmeen hyvällä tuulella viimeiset muutaman päivän, ja silloin sitä tulee yleensä tehtyä jotain typerää, tai oma käytös alkaa muuten vain ärsyttämään. Silloin pitäisi välttää sanomasta mitään ylimääräistä tai tekemästä mitään erikoista, mutta tietenkin silloin sitä on energiaa pistää lusikkansa joka soppaan. Olisi parempi vain olla pahalla tuulella, ja epäluuloinen kaikkea ja kaikkia kohtaan. Kun suojat on ylhäällä, tarvitsee harvoin katua.

Viime viesti jäi kuitenkin niin epämääräiseksi (oma syyni, kun aloitin kirjoittamaan juuri, kun Inkan päiväuniaika alkoi olla lopuillaan), että lisätään siihen vielä jotain, vaikka tuntuu, että olen jo kirjoittanut liikaa.
loput merkinnästä »
tagit:

Ystäväni, tuttavani

kommentteja: 022.04.2008 11:08 Tangerine

Vanhoja ystäviä, menneitä tuttavuuksia. On ihmeellistä, miten jotkut ihmiset jäävät asustelemaan jonnekin mielen perukoille ja putkahtelevat esiin silloin tällöin, varoittamatta. Vaikka heidät olisi tuntenut vain vähän aikaa kauan sitten, jotenkin he ovat onnistuneet tekemään sellaisen vaikutuksen, etteivät he enää koskaan katoa elämästäni, vaikken enää ikinä heitä näkisi.

Ehkä se on oma ominaisuuteni, kuten rakastaminenkin. Terapeutin kanssa tuli aikoinaan juteltua paljon siitä, mitä rakkaus on, minä kun en sitä edelleenkään käsitä. Hän sanoi, että se on rakastajan ominaisuus, ei rakastettavan. Rakkaus toista kohtaan ei kumpua rakastettavasta, vaan rakastajasta. Niin kai se on, vaikkakin sitä on hyvin vaikea sulattaa. Se kyllä selittää hyvin sen, miksi toiset vain rakastavat rakastamistaan ihmistä, joka ei sitä ansaitse.

Ja samalla tavalla on minun ominaisuuteni, että jotkut ihmiset ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen, olen lahjoittanut heille osan itsestäni. Jotkut ovat käyttäneet sitä väärin, toiset osaavat edelleen, vuosien jälkeen, tehdä minut siitä iloiseksi. Kiitokset siitä, ystävät, rakkaat ja vanhat tuttavat.

tagit:

Sukkalaatikko kutsuu

kommentteja: 218.04.2008 10:49 Tangerine

Tiedättekö sen tunteen, kun sellaiset asiat kuten sukkalaatikon järjestäminen tuntuvat huipputärkeiltä? Silloin on yleensä deadline umpeutumassa. Viime kerrasta onkin aikaa. Tällä kertaa kysessä on siskon hääkutsut, jotka olen tapani mukaan jättänyt viime tinkaan. Siis oikeasti, voiko jotain muka tehdä muuten, kuin viime tinkaan? Ei se ainakaan järkevää ole, nih.

Inka muuten järjestää mun sukkalaatikon joka päivä uusiksi. Sillä taitaa olla jatkuvasti jokin aikataulu umpeutumassa.

tagit:

On siis kevät

kommentteja: 015.04.2008 09:53 Tangerine

Olen aina ollut syksyihminen. Kevät on lähinnä pelottanut pitkän, pimeän ja hiljaisen talven jälkeen, kun ihmiset alkavat hymyilemään ja katsomaan silmiin kadulla talven synkistelyn jälkeen. Kesä on tuntunut naurettavalta joukkohahalta, johon kaikki ovat uskoneet, vaikka se ei koskaan tule. Ja sitten, kerta kerran jälkeen sitä on täytynyt itse todeta olevansa väärässä, kun kesä on kuitenkin tullut. Pitkä, kuuma kesä ilman koulua tai kursseja tai säännöllistä rytmiä. Syksy on aina ollut minulle ikään kuin vuoden alku, kun koulu tai kurssit ovat alkaneet, ja kaikki on aloitettu alusta.

Sekin kaikki on nyt toisin. Alan kai normalisoitua, miten tylsää. Aurinko ja lämpö piristävät, odotan innolla kesää ja kevyempiä vaatteita (nii-in, niitä hameita!). Inka voi juoksennella vapaasti pihalla, eikä pelkälle postinhakureissulle tarvitse topata tyttöä ulkovaatteisiin. Neidillä ei tarvitse olla hanskoja ulkona, vaan tyttö voi napsia mielin määrin roskia ja ökkömönkiäisiä suuhunsa.

Välillä kaipaan entistä elämääni. Tuota pientä, ahdistavaa elämää jota elin vielä viisi vuotta sitten. Olihan se yksinäistä, kaikista ihmiskontakteista huolimatta, kun en päästänyt ketään niin lähelle, että he olisivat oppineet kuka oikeasti olen. Mutta oman päänsä sisällä eläminen on omalla tavallaan turvallisempaakin, kun ei ole vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen.

Mutta kaikki muuttui kun annoin dmun kiskoa itseni ulos tuosta pienestä, pään sisäisestä elämästä. Sitten tuli työelämä, talo, ja lapsi. Ja kevät. Ihana, aurinkoinen, lämmin kevät. Krookuksia hoitamattomassa kukkapenkissä ja sinivuokkoja ruskeiden lehtien peittämässä ojassa. Selkeä pää, ajoittaisista synkkyyshetkistä huolimatta. Kuka olisi uskonut. En minä ainakaan.

tagit:

Onks sul käteistä?

kommentteja: 012.04.2008 21:54 Tangerine

Ei. Minulla ei ole koskaan käteistä. Paitsi nyt.

Moottoripyörän myynnin synnyttämää harvinaislaatuista käteiskassaa on käyty pienentämässä tällä viikolla useampaankin otteeseen. Minä toimin maksumiehenä kahteen kertaan. Ensin kävimme aiemmin tällä viikolla Myllyssä ostamassa minulle ja miehelle hieman uusia vaatteita. Kassalla pyöritin kädessäni paria seteliä kuin en olisi ikinä ennen sellaisia pidellyt. Minulla oli sellainen olo kuin olisin tekemässä jotain luvatonta. Teki mieleni selittää. "Maksetaan nyt käteisellä, kun sitä kerrankin on..." "Onpas outoa maksaa käteisellä, yleensä maksan aina kortilla..." Sain kuitenkin pidettyä suuni kiinni. Silti tuntui, kuin olisi rikollinen, joka ei halua jättää peräänsä paperivanaa.

Tänään kävimme toistamiseen Myllyssä, tällä kertaa olimme ostamassa Inkalle ensikenkiä. Minä onnistuin kehittämään jonkinlaisen stressin ensikengistä, enkä huolinut merkkiä, jota en tunnistanut. Päädyimme siis ostamaan Eccon ensikengät Prismasta, jollainen olisi ihan tässä kodinkin vieressä. No, hinta oli sentään 10 euroa halvempi kuin mitä K-Kenkä omilla sivuillaan mainosti. Tosin olisin kyllä ollut valmis maksamaan sen saadakseni jonkinlaista apua kenkien valitsemiseen. No, eivätköhän nuo ole ihan sopivat neidille. Kassalla olin jo hieman rennompi, enää en kuvitellut olevani ryöstörahoja levittelevä pikkurikollinen. Annoin setelin kassalla, ja muistin sitten, että summahan ylitti 50 euroa, pitää näyttää paperit. Ai niin, mutta enhän minä maksanut kortilla. Kassaneiti antoi kuitin, ja minä meinasin tarttua kynään. Ai niin, mutta enhän minä maksanut kortilla!

Samalla shoppailureissulla miehelle tarttui mukaan hänen kauan haikailemansa GuitarHeroIII. Minä en ole sitä vielä tohtinut kokeilla, mutta uskallan silti väittää, että pelissä vaikeinta on samojen "rock-klassikoiden" kuunteleminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... No, onneksi pelin mukana sentään tulee kitara. Kitarathan ovat niin seksikkäitä!

tagit:

Keittiöunelmia

kommentteja: 009.04.2008 15:33 Tangerine

Yleensä on täysin vaaratonta ehdotella minulle suuria hankkeita, koska tyrmään ne vedoten rahanpuutteeseen. Toisinaan sitten taas juutun noihin puolileikillään heitettyihin ehdotuksiin, ja innostun niistä niin, että vedän miehen samaan suohon. Näin kävi eilen, kun mies ehdotti keittiöremonttia moottoripyörän myymisen ansiosta säästyvillä senteillä. Mietin asiaa koko päivän pienessä mielessäni, ja illalla suunnittelimme yhdessä, saisiko pienestä kopperostamme jotenkin toimivan.

Tällaisiin suunnitelmiin (lue: haaveisiin) saa kulumaan niin paljon aikaa. Ensin sitä surffaa kaikki mahdolliset sivut netistä, jotka sivuavat aihetta, ja sitten alkaa piirtelemään paperille suunnitelmia, mittailee ja pähkäilee. Ja sitten, monen monituisen asian parissa vietetyn illan jälkeen sitä tulee siihen tulokseen, ettei koko juttu kannata, ja se joko haudataan kokonaan tai se kutistuu pieneksi haamuksi alkuperäisestä.

Mutta vielä ei olla siinä vaiheessa! Vielä tällä hetkellä keittiöunelma elää ja voi hyvin. Ehkäpä, jos kaiken repisi irti ja alkaisi vielä pienentämään ikkunaakin, se voisi onnistua. Ehkäpä, jos tuon oven peittäisi, ryöstäisi pankin, ja suostuisi siihen, että keittiö on viikko-, mahdollisesti jopa kuukausikaupalla käyttökelvoton. Ehkäpä, jos hellan siirtäisi tuohon, vesipisteen tänne, ja jääkaapin johonkin toiseen huoneeseen.

No, joka tapauksessa keittiötilanteelle on jotain tehtävä. Tällaisenaan siellä on aivan liian vähän lasku- ja säilytystilaa. Saa nähdä, miten asia aikanaan ratkaistaan.

Ja se moottoripyörä. Koko viime kesän se oli käytännössä tarpeeton ja sitä yritettiin muutamaan otteeseen turhaan myydä. Nyt ehdin juuri iloita, että mahdun varmasti taas ajohousuihin, kun ostaja vihdoin löytyi. Näin se menee. 

tagit:

Minäminäminä

kommentteja: 408.04.2008 10:55 Tangerine

Minä-osioon on nyt saatu jotain sisältöä. Se on vielä tynkä, mutta eiköhän se siitä kehity.

Tuon osion kirjoittaminen herätti paljon mietteitä. Jossain vaiheessa Inkan ollessa pienempi tuskastelin määreitäni. Sitä, että olen ensin äiti, sitten vaimo, sitten siivooja, sitten sisko... Että missä ihmeen vaiheessa MINÄ tulen?? Mutta sitten tajusin, että siellähän minä olen, sitähän minä olen: äiti, vaimo, siivooja ja sisko. Ja kasa muita määreitä.

Siitä tuli mieleeni eräs meditaatio, jonka tein Intiassa budhhalaisella meditaatiokurssilla taannoin. Siinä käytiin kehoa läpi osa osalta, pala kerrallaan mielessä irroitettiin ruumiinosia, ja pohdittiin hävisikö minä sen mukana. Se oli todella vapauttava meditaatio, muistan, että sen jälkeen oli harvinaisen hyvä olo. Se, mitä me kutsutaan minäksi, ei ole kuin kasa määreitä, eikä se häviä vaikka ne kaikki määreet häviäisi ja muuttuisi toisiksi.

tagit:

Maanantai, taas saapui aivan liian aikaisin kai...

kommentteja: 007.04.2008 10:09 Tangerine

Tykkään näistä harmaista päivistä. Saan nukutettua Inkan työntelemällä vaunuja edestakaisin pihatiellä murehtimatta sitä, että aurinko paistaisi vaunuihin. 

Minä-osio on nyt työn alla. Leikin niin kompleksista ja monitahoista persoonaa, että se hieman kestää. Omanapaisuuden ansiosta märehdin kuitenkin asiaa niin tiiviisti, että eiköhän sinne pian sisältöä saada.

Meidän sekasorto on sellainen, että varavuodevaatteet on säilössä rakkaan mieheni dmun työhuoneen sohvalla. Inka on päivänä muutamana käynyt nappaamassa sieltä tyynyn ja mennyt sen päälle kellimään ollessaan väsynyt. On muuten suloinen ilmestys.

Mummu oli ja meni, harmittaa etten saanut enempää aikaiseksi vierailun aikana. Tämä jatkuva bloggaaminen ei tietenkään auta asiaa, mutta minkäs teet. Laiska mikä laiska. 

tagit:

IRL

kommentteja: 006.04.2008 11:42 Tangerine

Kävinpä tuossa taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, mitä kuuluu vanhalle tutulle (nuori se on, monta tuntia mua nuorempi!). Ei tuo ole mihinkään muuttunut, hamekausi lähestyy ;)

Villen blogimerkinnän iloitessa keväästä minä katselen ulos harmauteen ja odottelen milloin Inka heräilee ulkona. Neiti on nukkunut jo puolitoista tuntia, se on aika lähellä nykyistä päiväunien keston maksimia. Tulipa siinä sitten mieleeni, että mitäs kaikkea mä olenkaan nyt tämän lyhyen blogikauteni aikana tänne kirjoitellut. Että missä mä elän: kirjoissa, Inkassa, hesarin uutisissa ja vieraiden blogeissa. Että mitä sitä on tullut viimeksi tehtyä ihan In Real Life.

No jaa, ehkä mä vähän liioittelen. Kävinhän mä juuri viikko sitten miehen kaverin tupareissa, ja vanhuksiakin näkee joka viikko. Inka on nyt mun elämäni, eikä se harmita mua pätkääkään. Ihan liian pian koittaa taas työelämä, ja sitten menee taas elämä mullinmallin.

Mutta ehkä pitäisi nähdä noita vanhoja ja nuoria tuttuja joskus ihan IRL. Vaikka vaan nostalgiasyistä ;)

tagit:

Lisää kirjoja, kirjoja lisää...

kommentteja: 006.04.2008 11:18 Tangerine

Kirjat-osio on saanut lisää sisältöä. Tulipa mieleeni hieman yrittää selventää tuon osion funktiota. Kysehän ei missään nimessä ole kirja-arvosteluista, eikä edes kirjaesittelyistä, vaikka jossain määrin siinä sivussa teen niitäkin. Kyse on kuitenkin lähinnä kirjan lukemisen synnyttämästä ajatuksenvirrasta. Siitä, mitä mietteitä kirjan lukeminen on minussa synnyttänyt. Jos joku saa niistä kimmokkeen kirjan lukemiseen, hienoa. Joku toinen kirjan lukeneena voi taas vilkaista, mitä mieltä Tangerine on opuksesta ollut.

Muuten, myös Kirjat-osioon voi jättää kommentteja. Pahoittelut edelleen ennakkosensuurista. Pari päivää sitten spämmihirmu vihdoin iski ja moderointi osoitti hyödyllisyytensä, kun deletoin jonosta 14 spämmikommenttia. Muuten onkin näyttänyt hieman tyhjältä tuo moderointijono...

tagit:

Ensimmäinen kirjaesittely

kommentteja: 004.04.2008 21:21 Tangerine

Kirjat-osio on vihdoin saanut sisältöä. Ensimmäisenä esittelen hieman viimeksi lukemaani kirjaa, Anna Politkovskajan Putinin Venäjää. Minä luen lähinnä silloin, kun syön aamu- tai iltapalaa, juuri muulloin minulla ei ole aikaa lukea. Pariinkin otteeseen meinasin jättää lukematta, etten olisi menettänyt ruokahaluani. Ja silti en voi kuin suositella tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat pysyä ajan tasalla siinä, mitä maailmassa, mitä ihan meidän naapurissamme, tällä hetkellä tapahtuu.

Nyt lukuvuorossa on Chuck Palahniukin Eloonjäänyt (tällä kertaa ihan suomeksi). Ostin sen jokin aika sitten miehelleni, joka on lukenut vain vähän romaaneja. Olen lukenut sen muutamia vuosia sitten, ja ajattelin mieheni pitävän siitä. Olin unohtanut lähes kaiken kirjasta, muistin vain pitäneeni siitä. Nyt kirjaa lukiessani olen naureskellut miehelleni, että aika sairasta kirjaa hänelle suosittelin, mutta ilmeisesti mies siitä piti. Minä ainakin pidän, toisellakin lukukerralla. Ihanan sekopäistä tekstiä.

tagit:

Kyllä, herra ministeri

kommentteja: 001.04.2008 11:13 Tangerine

Vaunuja keinutellessa on hyvää aikaa miettiä syntyjä syviä. Useimmiten aika kuluu niin, että päässä soi sama lastenlaulun pätkä uudestaan ja uudestaan, mutta tänään mietiskelin Suomen ministereitä. Aamulla miehen kanssa käydyn keskustelun tuloksena totesin, ettei minulla ole kovin hyvin Suomen tämän hetkiset ministerit muistissa, joten joutessani yritin muistaa mahdollisimman monta ministeriä.

Vanhanen tietenkin, ja Katainen. Kanerva vielä tähän aamuun asti. Brax, Pekkarinen, Väyrynen. Lindén (Karpela ei onneksi enää olekaan). Kahdesta viimeisestä ajatukset vievät muille teille. Tuli mieleeni, kuinka joku ottaa heti ministerin sukupuolen esille, kun naisministeri töppää tai laukoo typeryyksiä, mutta miesministerien kohdalla kyse on järjen puutteesta eikä jalkojen välissä olevasta killuttimesta (poikkeuksena tietenkin Kanerva, jonka kohdalla oli kyse nimenomaan tästä killuttimesta, yhdistettynä täydelliseen harkinnan puutteeseen).
loput merkinnästä »
tagit:

Kun ei toimi niin ei toimi

kommentteja: 031.03.2008 16:31 Tangerine

Helkkari mikä ketutus. Ikävä kyllä olen Sampo Pankin asiakas. Jos olisin isompi asiakas ja erollani olisi merkitystä, olisin entinen Sampo Pankin asiakas.

Olin mielestäni erittäin kärsivällinen. En edes yrittänyt mennä heti pääsiäisen jälkeen maksamaan laskuja, vaan yritin olla ymmärtäväinen teknisten häiriöiden suhteen. Sen verran tein, että päivitin Javan (jeejee), ja kävin tarkistamassa tilini. Tänään oli sitten pakko jo mennä maksamaan laskuja, mutta miten kävi. Sisäänkirjautuminen onnistui, mutta turvaluvun antaminen ei. Onneksi olen myös Nordean asiakas, joten säätämisen minimoimiseksi maksoin laskut sieltä. (Mies epäili, että ongelma on Firefox. IE:llä saattaisi kuulema toimia, mutta on se nyt kumma jos ei sivuja saa Firefoxilla toimimaan.) Jollei Inka olisi herännyt juuri silloin, olisin mahdollisesti myös antanut Sammolle hieman palautetta, mutta toisaalta, eivätköhän he ole saaneet palautetta jo ihan riittämiin.

Eipä olisi koskaan pitänyt ottaa opintolainaa Postipankista, vai olikos se Leonia jo silloin. Ei voi muistaa. Sama p*ska eri nimellä.

tagit:

Luksusta

kommentteja: 223.03.2008 21:48 Tangerine

Päätimme vihdoin ja viimein keskellä pääsiäistä käydä ostamassa uuden jääkaapin ja hellan. En tiedä miksi kuvittelin sen olevan niin yksinkertaista: mennään kauppaan, kamat kainaloon, laitetaan paikalleen. Kauppa-osuus oli helppo. Hellaksi valittiin toinen vaihtoehto, jääkaapin kohdalla mieli muuttui neljästi. Tavarat olivat kuitenkin kotipihassa vajaassa tunnissa. Siihen loppui helppo osuus.

Ensimmäinen haaste oli saada jääkaappi sisälle, apuvoimia kun ei maltettu odottaa. Miehen onneksi hänen vaimonsa on treenannut 10 kuukautta vauvaa kantamalla. Hella oli niin kevyt, että tuli sisälle heittämällä. Sitten mies joutui vaihtamaan jääkaapin ovien suunnan, mikä onnistui vain kerran lähes alusta aloittamalla. Sitten minä ajattelin aloittaa jääkaapin pesemisen, ja vilkaisin ohjekirjasta, mitä se sanoo asiasta. "Käytä pesemiseen ainoastaan ruokasoodaa, 2 rkl 2 litraan vettä." No arvatkaa oliko meillä ruokasoodaa. Myös hellan puhdistamisen kanssa ilmeni ongelmia, ei kun siis haasteita. Mukana olisi pitänyt tulla näytepullo puhdistusainetta, mutta ilmeisesti myyjä oli unohtanut asian, emmekä mekään tietenkään muistaneet sitä kaupassa enää siinä vaiheessa, kun varsinaisia kauppoja tehtiin, vaikka se katseluvaiheessa kävikin mielessä. Noh, kello oli vasta neljä, kaupat olivat vielä pari tuntia auki, joten mies lähti metsästämään puhdistusaineita.
loput merkinnästä »
tagit:

Poks!

kommentteja: 918.03.2008 21:55 Tangerine

Blogi korkattu! Tervetuloa, ystävä, tuttu tai satunnainen surffaaja.

Nämä sivut ovat vielä työn alla, mutta pian tulet löytämään täältä sekalaisen kokoelman Tangerinen ajatuksia, pohdintoja ja päähänpinttymiä. Inka-tyttäreni ja vanhemmuus yleensä tulevat olemaan kestoaiheina, mutta aion kirjoittaa myös muista mieltäni askarruttavista asioista. Joitakin aihepiirejä on jo listattu oikealla näkyvään palkkiin, ja uusia tulee varmasti.

Kommentointi on sallittua, ja jopa toivottavaa. Toistaiseksi kommenttien moderointi tapahtuu vielä käsin, joten älä huolestu jos kommenttisi ei tule heti näkyviin, tarkistan niitä mahdollisuuksien mukaan.

Suuri kiitos rakkaalle miehelleni, joka nämä sivut koodasi kasaan. Olet ihana.
tagit: