"EFFin kannalta näin huono tunnettuus jossain Suomen syrjäseuduilla on toki harmillista."

Kuntavaalien jälkeen on ollut mielenkiintoista seurata politiikkaa. Mikä lie paniikkireaktio iskenyt yhteen jos toiseen, kun perussuomalaiset veivät vaalivoiton, vaikka sama tendenssi kai tuntuu olevan vallalla muuallakin Euroopassa (kansallismielisten puoluiden nousu siis, ei perussuomalaisten...).

Itse lähinnä viherrän, mutta vaalien jälkeisen keskustelun ansiosta olen kyllä iloinen, ettei tällä kertaa tullut äänestettyä. Lähinnä viittaan tässä siihen, kun vihreä oikeusministerimme kaipailee tuntuvia rajoituksia sananvapauteen, vaikka väittääkin tulleensa väärinymmärretyksi. Mutta eivät vihreät ole saavutuksillaan tai edes mielipiteillään tähänkään asti mitenkään loistaneet. Jo jonkin aikaa minua on ärsyttänyt suunnattomasti se monikulttuurisuus- ja moniarvoisuusasioissa vallitseva kaksinapaisuus, jossa vihreät tuntuvat olevan mestareita. Kaikki pyhitetään kulttuurilla, eikä vieraita kulttuureita saa millään tavalla arvostella, tai heti leimataan rasistiksi. Kyseessä on se sama me vs. muut -retoriikka, jota käytetään ns. terrorismin vastaisessa sodassa, ja joka tappaa keskustelun ennen kuin se alkaakaan. Niinhän se demokratia toimii, eikös.

Kannattaa lukea tämän artikkelin keskustelua, jos aihe kiinnostaa. Ja samalla voi vilkaista Pasi Ilmarin blogiin, koska jostain syystä siellä vaan osataan sanoa asiat paremmin kuin täällä ajattomuudessa.

Varovaisesti toivon, että monikultturisuuden synnyttämistä arvokonflikteista uskallettaisiin vihdoin ja viimein keskustella avoimesti ja tarpeen vaatiessa kriittisestikin, ilman että kenellekään tatuoidaan leimoja otsaan. Ja koska vihreiden pitäisi olla puolueista se, joka kannattaa sekä sananvapautta että suvaitsevaisuutta, kuka olisi parempi aloittamaan tämän keskustelun kuin vihreät. Kunhan pääsisivät eroon siitä ylenpalttisesta poliittisesta korrektiudesta.

We’re All Laila: Stockholm Syndrome

Yhdysvaltalaisen Freedom House -instituutin mukaan lehdistönvapaus kaventui selvästi lähes joka puolella maailmaa viime vuonna. Näin siis sekä diktatuurisissa valtioissa, että demokratioissa. Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa tilanne on jonkin verran parantunut, mutta jokaista edistysaskelta kohti on otettu kaksi askelta taakse, lehdistötiedotteessa sanotaan.

Länsi-Euroopassa on edelleen maailman paras lehdistönvapaustilanne, huolimatta siitä, että tilanne on huonontunut Portugalissa, Maltalla ja Turkissa. Silti tiedotteessa ollaan huolissaan nimenomaan länsimaiden lehdistönvapaudesta.

Suomen Journalistiliitto järjesti 29.4.2008 "Horjuuko sananvapaus? Sensuuria ja sananvapautta Suomessa ja Kiinassa" -keskustelutilaisuuden yhdessä mm. Amnestyn Suomen osaston kanssa. Täältä rajaseudulta en tietenkään päässyt tilaisuuteen, enkä pikaetsinnällä löytänyt ainakaan vielä keskustelun tuloksia. Ohjelmassa kuitenkin kysyttiin muun muassa seuraavaa: "Journalismikeskustelu käy Suomessa kuumana. Neuvoja journalisteille satelee joka puolelta; tuomioistuimista, poliitikoilta, talouselämästä, urheilujohtajilta. Pitääkö kuvaajan poistua kun poliisi käskee? Entä jos ministeri käskee? Kuka saa määrätä mitä internetistä Suomessa sensuroidaan?"
loput merkinnästä »
tagit: