Lumen taju

kommentteja: 011.12.2008 13:15 Tangerine

Luen tällä hetkellä Peter Höegin Lumen tajua. Olen sivulla 179 (kyllä, jätin luvun kesken, koska voileipäni loppui ja minun oli tultava kirjoittamaan tämä merkintä), ja joka kerta kirjaa lukiessani hämmästyn uudestaan siitä, kuinka kiehtova ja upea se on. Ja samalla jotenkin konstailematon. Se on kuin päähenkilönsä, karkeasti puhuva mutta hienoihin turkiksiin pukeutuva Smilla.

Pasi Jääskeläinen pohdiskeli vähän aikaa sitten kirjojen lukemisen aiheuttamaa pakoa todellisesta elämästä. Pakko myöntää, että tämän lyhyehkön perhe-elämäni aikana sama ajatus on juolahtanut minunkin mieleeni. Ja sitten luen jotain näin upeaa, ja tiedän, että nämä erakkohetket ovat minulle elintärkeitä. Niin että uskaltakaapa polttaa minun kirjani! Edes ne, jotka ovat olleet hyllyssä vuosia lukemattomina...

(Olen kotona flunssaisen pikkuneidin kanssa, siksi ehdin hieman lukeakin.) 

tagit: kirjallisuus

Itseironiaa

kommentteja: 021.11.2008 09:07 Tangerine

Now this is what I call self-irony
tagit: aiheeton

Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden fani

kommentteja: 030.10.2008 14:46 Tangerine

Olen laiminlyönyt tuota kirjat-osiota niin pahasti, etten ole kehdannut mainita täällä kirjoja enää ollenkaan. Nyt on kuitenkin jo pakko, kun eksyin Pasi Ilmari Jääskeläisen blogiin eilen (onnittelut vain perheenlisäyksestä tätäkin kautta!).

Luin sen Lumikko ja yhdeksän muuta tuossa vähän aikaa sitten. Luettuani muutaman sivun totesin miehelleni, että tekisi kovasti mieli hehkuttaa sitä jo, mutta toisaalta sellaista ei kannata tehdä ennen kuin olen lukenut koko kirjan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun viimeistään loppu pilaa koko lukunautinnon. Ja sitä paitsi, miksi sen pitää käyttää itsestään myös toista nimeä?

Puolessa välissä olin jo ihan fani, ja innoissani sijoittelin kirjaa arvoasteikossa jonnekin Donna Tartin esikoisen ja Karamazovin veljesten välimaastoon. Hillitsin kuitenkin itseni, etten lopussa pettyisi -- ja sitä paitsi, takasivun kuvahan on kuin joku Neil Gaiman -kopio.

Viimeisen sivun jälkeen olin ihmeissäni. Sehän onnistui jopa lopettamaan hyvin! Mutta oikeesti, miksi laittaa blogilleen nimi omasta romaanista, ei kai Jääskeläinen halua vain siihen leimautua?

Mistäs tässä nyt on kyse? Pitäisikö Pasi Ilmari Jääskeläisen pysyä nöyrän hiljaisena ja huomaamattomana, koska sellaisia meidän suomalaisten nyt vain tulee olla? Ei saisi käyttää samoja keinoja kuin muutkin, koska sellainen ei meille sovi? Vai olenko kenties vain kateellinen, kun joku suomalainen pystyy sellaiseen, mikä on helpompi varata vain niille isoille, hienoille kirjailijoille sellaisissa maissa, joissa kirjoittamisella elää?

Noh, jotain voi ehkä päätellä siitä, että pari viime iltaa olen taas kirjoitellut ahkerasti. Se on vaikeaa, kun joka toisen lauseen kohdalla miettii, että mitä järkeä tässä on kun kirjoittaa sellaista sontaa, mutta sitä on vain pakotettava itsensä, tai muuten ei kirjoita mitään. Ja pakko kai sitä on edes yrittää. Syystä jota en ala tässä sen enempää analysoimaan, tai tuo kahden illan aikana kirjoitettu teksti löytää itsensä pian samalta virtuaaliselta kaatopaikalta kuin aikaisemmatkin tekstit.

Ja sitten vielä tuo blogi. Tyyppihän vaikuttaa kaiken lisäksi ajattelevalta ja ymmärtävältä olennolta, sen lisäksi että osaa kirjoittaa. Ja blogitekstit ovat lähes yhtä koukuttavaa luettavaa kuin juuri luettu romaanikin. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin juuri tällaista stimulaatiotahan tässä on kaivattukin.

Nostan siis hattua Jääskeläiselle, ja heti kun on aikaa uppoudun taas ihanaan järjestykseen laitettujen kirjainten sekaan. Ja heti kun äitini palauttaa Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan, laitan sen kirjahyllyssä Donna Tartin ja Dostojevskin väliin.

tagit: kirjallisuus, blogit

Kirja: Troikka

kommentteja: 008.09.2008 12:54 Tangerine

Luen tällä hetkellä Stepan Chapmanin Troikkaa. Takakansi kehuu sitä surrealistisen fantasiakirjallisuuden mestariteokseksi, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että kirja on joko surkea tai nerokas.

Ensimmäisten sivujen jälkeen olin lievästi sanottuna hämmentynyt, vaikka totesinkin, ettei tätä kyllä surkeaksi voi kutsua. Muutaman kymmenen sivua luettuani totesin miehelleni, että pidän tästä  kirjasta, vaikka en edelleenkään tajua siitä mitään. Siinä on ihmisiä, jotka eivät ole ihmisiä, vaan esimerkiksi kaloja tai jeeppejä tai brontosauruksia. On siellä kyllä myös ihminen joka on ihminen, vaikkakaan ei koko aikaa, sillä välillä hän on jeeppi tai brontosaurus, ja aikaisemmin hän saattoi olla ihminen joka on kala, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Asiaa ei auta se, että kirjan henkilöt ovat seinähulluja ja puhuvat välillä mitä sattuu tai suorastaan valehtelevat, eli heidän kertomuksiinsa ei juurikaan voi luottaa.

Olen nyt puolessa välissä kirjaa, ja täysin koukussa. Ainoa, mikä kirjasta puuttuu, on jonkinlainen syvällinen näkemys johonkin asiaan, mutta totuus on, ettei sellaista aina tarvitse olla. Katsoimme viikonloppuna miehen kanssa Jumper -elokuvan. Jälkeenpäin juttelimme, että elokuva olisi voinut olla mahtava, jos sen tarina olisi ollut hieman syvällisempi. Sillä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, nyt se oli "vain" hieno ja viihdyttävä elokuva. Mutta eihän se ole huono asia. Ei jokaisen elokuvan tarvitse olla Matrix (1).

Mutta kuka tietää, ehkä Troikasta vielä löytyy joku syvällinen näkemys. Ja jos ei, niin on se silti ollut pirun hyvä lukukokemus.
tagit:

Kirjahimon tyydyttämistä

kommentteja: 029.08.2008 09:40 Tangerine

Rakas mieheni yllätti eilen, ja sanoi että haluaa kirjakauppaan shoppailemaan. Ja tämä samainen mies on ennen meidän suhteemme alkua lukenut vain pari hassua kirjaa! En silti ota tästä kunniaa -- tai ehkä ihan pikkuisen ;)

Mukaamme tarttui tällä kertaa seuraavat kirjat: Peter Høegin Lumen taju, Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta ja David Baldaccin Kunnian vartijat. Kaksi ensimmäistä olen halunnut lukea jo jonkun aikaa, viimeisen mies otti hyllystä summamutikassa.

Mikä tällä shoppailukerralla oli erityisen hämmentävää oli se, että nämä kaikki kirjat olivat kirjakaupan jännityspokkari-osastolla! Taisin juuri päästä sanomasta, etten mitenkään erityisesti pidä jännityskirjallisuudesta.

Eilen töissä lounaalla tuli puhetta kirjojen ostamisesta ja lainaamisesta. Häpeäkseni tunnustan, etten edes muista milloin olen viimeksi käynyt kirjastossa, vaikka opiskeluaikana siellä tuli käytyä helposti useamman kerran viikossa. Minulla ei siis ole mitään kirjastoja vastaan, ja minulla on vakaa aikomus hyödyntää niitä tulevaisuudessakin, vaikka tällä hetkellä kirjoja tuleekin ostettua enemmän kuin lainattua. Myönnän kuitenkin myös täysin rehellisesti, että rakastan kirjoja myös fyysisinä objekteina, ja minusta on ihanaa omistaa niitä. Varsinkin kauniita, kovakantisia kirjoja, joita en useinkaan raaski ostaa. Seuraava ostos on kuitenkin ehdottomasti Rajaa Alsanean Riadin tytöt -- tosin se oli ostoslistalla jo ennen kuin näin sen upean kannen, jolle tämä kuva ei todellakaan tee oikeutta!

tagit:

Kirjahimo

kommentteja: 025.08.2008 15:45 Tangerine

Nolottaa, kun tuo kirjat -osio on jäänyt päivittämättä. Sieltä puuttuu ainakin kolme (vai neljä?) viimeksi lukemaani kirjaa, ja pian olen lukenut jo Dan Brownin Murtumattoman linnakkeenkin loppuun.

Siinäpä muuten mielenkiintoinen tapaus. Siirtymä Ray Lorigasta Dan Browniin oli kuin tyly pudotus maan pinnalle, sen lisäksi etten ole koskaan ollut suuri jännityskirjallisuuden ystävä. Jatkuvat henkilöhahmojen ulkonäön ja muiden määreiden kuvailu on turhuudessaan rasittavaa, ja muutenkin kirjailija selittää välillä asioita hieman liian rautalangasta vääntäen. Yllättävän koukkuun nopeatempoinen juoni kuitenkin onnistuu saamaan, kun eilen luin kirjaa vielä illalla sängyssäkin.

Kärsinkin jonkinasteisesta kirjahimosta. Lueskelen lukupiirejä ja kirjallisuusaiheisia blogeja, ja toivon, että minulla olisi aikaa lukea vielä enemmän -- ja ehkä ennen kaikkea kirjoittaa ja osallistua keskusteluihin lukemastani.

Taidan haluta hieman liikaa. Pitäisi ehkä keskittyä vain yhteen asiaan: joko askarteluun, kirjoittamiseen tai lukemiseen (ja sitä musiikkiakin olisi mukava taas tehdä). Mutta en halua luopua yhdestäkään, joten tällä hetkellä teen vain vähän kaikkea enkä kunnolla mitään.

tagit:

Seuraava kirja

kommentteja: 021.07.2008 08:51 Tangerine

Nyt on Fight Clubkin luettu. Vuorossa on Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää. Tiedän ainakin yhden ihmisen, joka ei ikinä usko etten ole lukenut sitä aikaisemmin.

Vaikuttaa kyllä hyvältä. Upeaa tajunnanvirtaa. Jos niin voi sanoa luettuaan vain ensimmäiset kymmenen sivua. Mutta minä olenkin niitä ihmisiä, joihin kolahtaa tällainen. Vaelteleva juttelutyyli, joihin on vaikea päästä sisälle. En ikinä uskalla itse kirjoittaa sellaista. Tai ehkä en vain osaa.

Tuo Fight Club täytyy kyllä vuokrata leffana taas. En muistanut, että se on rakkaustarina.

tagit:

Fight Club

kommentteja: 017.07.2008 10:20 Tangerine

Olen taas laiskotellut noiden kirjamerkintöjen kanssa. Olen jo lukenut tuon Ben Eltonin kirjankin, ja nyt on vuorossa Palahniukin Fight Club.

Se on mielipuolinen kirja, ja siitä tulee mielipuolinen olo. Sitä luettuaan ei tosiaankaan tee mieli askarrella söpöjä kortteja tai kauniita skräppisivuja rakkaista sukulaisistaan. Seuraavan B5-jakson katsominen tuntuu myös hieman turhalta. Töihin lähteminen vaikuttaa suorastaan naurettavalta. Sitä on vähän sekaisin.

Ja mietityttää, että jos ei olisi koskaan nähnyt elokuvaa, niin missä vaiheessa sitä keksisi totuuden Tylerista. Jotenkin tuntuu, että kirja viljelee enemmän vihjeitä, mutta jos tarina olisi tuntematon, niin tajuaisiko sitä kuitenkaan?

Ei voi tietää.

 

tagit:

Päiväuniaika

kommentteja: 012.06.2008 11:27 Tangerine

Inka nukahti taas ihan hassuun aikaan päiväunille, en tiedä mikä neitiä nyt niin väsyttää. Eilenkin nukkui kaksi ja puoli tuntia päiväunia, kun tähän mennessä puolitoista on riittänyt. No, se on kuitenkin tullut nyt tälle mammallekin selväksi, ettei Inka ole niin herkkä metelille nukkuessaan kuin olen kuvitellut. Kattoremontin aikanakin tyttö koisii tyytyväisenä sisällä. Loistavaa!

Eilen ei jaksettu tehdä ruokaa, joten lähdettiin syömään ja shoppailemaan Myllyyn. Jotenkin onnistuttiin käymään kirjakaupassa niin, että miehelle ostettiin kaksi kirjaa, Inkalle yksi, ja minulle ei mitään! Olen suorastaan tyrmistynyt. Asia on pakko korjata jossain nettikirjakaupassa.

Toinen tyrmistystä aiheuttava asia on se, etten ole vieläkään hommannut käsiini Gaimanin Fragile Things -novellikokoelmaa. Eilinen kirjakauppafiasko olisikin hyvä korjata juuri tällä kirjalla. On muuten jännä lukea muiden lukijoiden kirja-arvosteluja. Luin arvostelun tästä Gaimanin kirjasta muun muassa Kisun kirjablogista ja HS:n lukupiiristä (jossa kyllä alunperin käsiteltiin ihan toista kirjaa). Fragile Things on ilmeisesti aika epätasainen kirja, toiset novellit loistavia ja toiset todella tylsiä, mutta niinhän on myös Smoke and Mirrorsin laita, ja silti sekin on yksi lemppareistani.

En muuten yleensä lue mitään arvosteluja ennen kirjan lukemista (tai elokuvan näkemistä), koska en halua, että ne vaikuttavat liikaa omaan lukukokemukseeni. Mutta toisaalta näitä kirjablogeja sun muita on kiva lukea siksi, että saa uusia ideoita lukemiseen. Välillä on siis otettava se riski, että ennakkotiedot värittävät omaa kokemusta kirjasta.

Niin, Muodonmuutoskin on jo luettu, pitäisi kirjoittaa siitä jotain tuonne Kirjat-osioon. Tällä hetkellä luen Ben Eltonin This Other Eden -kirjaa, jonka olen ostanut joskus varmaan 10 vuotta sitten Ruotsista matkalukemiseksi. Se oli mielestäni tosi hauska, mutta nyt kiinnitän kirjan huumoriin aivan liiaksi huomiota. Huumori on todella hankala laji, ja kirjallisuudessa ehkä vielä hankalampi kuin TV:ssä tai elokuvissa. Mutta hyvältä kirja edelleenkin vaikuttaa, ja edelleen maailmanlopun aihe kiinnostaa tällaista pientä wannabe-maailmanparantajaa.

tagit:

Äiti on vähän vihainen

kommentteja: 014.05.2008 13:19 Tangerine

Kirjat-osiossa on nyt arvio Äidin kielletyt tunteet -kirjasta. Onneksi loppukirjan lukeminen ei ollut samanlaista herkistelyä kuin sen aloittaminen, vaikka se herättikin monenlaisia tunteita.

Seuraava kirja on vielä mietinnän alla. Yleensä en päästä sellaista tapahtumaan, etten olisi päättänyt seuraavaa kirjaa kun edellinen loppuu -- kamala tilanne, että esimerkiksi iltapalalla ei olisikaan kirjaa valmiina. Ei kuitenkaan hätää, minulla on tässä pari vaihtoehtoa. Ei tästä maailmasta kirjat kesken lopu. 

tagit:

Tangerine reads

kommentteja: 006.05.2008 13:13 Tangerine

Kirjat-osio sai jälleen sisältöä, kun sain loppuun Roberto Savianon kirjan Gomorra - Mafian valtakunta. Käsittämätöntä, että jossain päin maailmaa joillekin elämä on tuollaista. Ei sitä voi tämän vauva-arjen keskellä ymmärtää.

Seuraava kirja liittyykin sitten enemmän siihen vauva-arkeen. Ajattelin lukea Väestöliiton julkaisun Äidin kielletyt tunteet, joka käsittelee äitien kokemia kielteisiä tunteita. Saa katsoa, miten rankkaa sen lukeminen tulee olemaan. 

tagit:

Lisää kirjoja, kirjoja lisää...

kommentteja: 006.04.2008 11:18 Tangerine

Kirjat-osio on saanut lisää sisältöä. Tulipa mieleeni hieman yrittää selventää tuon osion funktiota. Kysehän ei missään nimessä ole kirja-arvosteluista, eikä edes kirjaesittelyistä, vaikka jossain määrin siinä sivussa teen niitäkin. Kyse on kuitenkin lähinnä kirjan lukemisen synnyttämästä ajatuksenvirrasta. Siitä, mitä mietteitä kirjan lukeminen on minussa synnyttänyt. Jos joku saa niistä kimmokkeen kirjan lukemiseen, hienoa. Joku toinen kirjan lukeneena voi taas vilkaista, mitä mieltä Tangerine on opuksesta ollut.

Muuten, myös Kirjat-osioon voi jättää kommentteja. Pahoittelut edelleen ennakkosensuurista. Pari päivää sitten spämmihirmu vihdoin iski ja moderointi osoitti hyödyllisyytensä, kun deletoin jonosta 14 spämmikommenttia. Muuten onkin näyttänyt hieman tyhjältä tuo moderointijono...

tagit:

Ensimmäinen kirjaesittely

kommentteja: 004.04.2008 21:21 Tangerine

Kirjat-osio on vihdoin saanut sisältöä. Ensimmäisenä esittelen hieman viimeksi lukemaani kirjaa, Anna Politkovskajan Putinin Venäjää. Minä luen lähinnä silloin, kun syön aamu- tai iltapalaa, juuri muulloin minulla ei ole aikaa lukea. Pariinkin otteeseen meinasin jättää lukematta, etten olisi menettänyt ruokahaluani. Ja silti en voi kuin suositella tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat pysyä ajan tasalla siinä, mitä maailmassa, mitä ihan meidän naapurissamme, tällä hetkellä tapahtuu.

Nyt lukuvuorossa on Chuck Palahniukin Eloonjäänyt (tällä kertaa ihan suomeksi). Ostin sen jokin aika sitten miehelleni, joka on lukenut vain vähän romaaneja. Olen lukenut sen muutamia vuosia sitten, ja ajattelin mieheni pitävän siitä. Olin unohtanut lähes kaiken kirjasta, muistin vain pitäneeni siitä. Nyt kirjaa lukiessani olen naureskellut miehelleni, että aika sairasta kirjaa hänelle suosittelin, mutta ilmeisesti mies siitä piti. Minä ainakin pidän, toisellakin lukukerralla. Ihanan sekopäistä tekstiä.

tagit:

Gaimanko töpeksinyt?

kommentteja: 002.04.2008 10:57 Tangerine

Huomasin tänään hesarin nettisivuilla otsikon Arvio: Neil Gaimanin Neverwhere ei onnistu täysin kolmannellakaan kerralla (HS 1.4.2008). Artikkelissa Jussi Ahlroth arvioi, ettei edes kolmas yritys pelasta Neverwhereä. Se ei toiminut alkuperäisenä kuunnelmana, ei siitä kirjoitetulla kirjalla, eikä pari vuotta sitten tehtynä sarjakuvaversiona, jonka tuottamisessa Gaiman ei itse ollut mukana. Gaimanin esikoisromaaniksi muodostuneen kirjaversion Ahlroth katsoo olevan "taas yksi näyte, miten sarjakuvien ja novellien taitaja töpeksii romaanin taiteen kanssa".

Noinko on? Minä ihastuin Gaimaniin Sandmanin kautta, mutta Neverwhere ei koskaan harmikseni kolahtanut. Mutta onkohan Ahlroth tutustunut Gaimanin myöhempään romaanituotantoon, kun uskaltaa väittää Gaimanin töpeksivän romaanin taiteen kanssa? American Gods ja Anansi Boys ovat nimittäin loistavia, suorastaan nerokkaita romaaneja. Myös Gaimanin lastenkirjat on mahtavia, en tosin tiedä missä vaiheessa uskallan alkaa niitä Inkalle lukea. Onneksi ovat omassa kirjahyllyssäni englanniksi ;)

Tietysti Ahlroth voi tarkoittaa vain Neverwhereä puhuessaan töpeksimisestä, mutta rehellisyyden nimissä olisi pitänyt mainita kirjailijan kirjoittaneen muitakin romaaneja.

Gaiman on mahdollisesti lempikirjailijani, mutta Neverwheren lukemisesta ei ehkä kannata hänen tuotantoonsa tutustumista aloittaa (vaikka se on ehkä helpoin). Neilin sivuilta löytyy hänen tuotantonsa, sieltä vaan etsimään sitä omaa taiteenlajia, jonka kautta herraan voisi tutustua. Valinnanvaraa riittää :)

tagit: