Virheistä ja niiden tekemisestä
20.08.2008 11:01 TangerineOlen mietiskellyt, miksi toiset ihmiset tuntevat niin suurta häpeää ja ottavat virheensä niin vakavasti, kun taas toisten asenne on se, että kaatuminen opettaa nousemaan pystyyn ja ihminen joka ei tee virheitä ei yleensä tee mitään muutakaan.
Inkaa katsellessa on myös pakko myöntää, että asioiden opettelu, vaikka ihan alusta saakka, on kannattavaa. On ylimielistä ajatella, että kaiken voisi osata heti, mutta mikä ihme siinä silti on, että kaikki pitäisi osata täydellisesti jo parin kerran kokeilun jälkeen?
Hyvänä esimerkkinä autoilu. Minulla on ollut ajokortti jo puolitoista vuotta, mutta koska ajaminen tuntuu niin hankalalta, olen mieluummin ajamatta. Järkevää, tosiaankin. No, siihenkin on tulossa muutos, kun olemme hankkimassa minulle vanhaa rouskua harjoitteluautoksi. Aamu- ja iltapäiväruuhkissa työmatkojen ajamisen luulisi opettavan hieman paremmin kuin sunnuntaireissut Inkan isovanhempien luo puolen tunnin ajomatkan päähän, aina samaa reittiä.
Ja siltikään, en halua tehdä virheitä. En halua opetella ajamaan, vaan haluan osata jo. Paniikki iskee heti, kun ensimmäisen kerran sammutan auton liikennevaloissa, ja koko ajokerta on pilalla.
Mistä tällainen asenne tulee? Onko siitä mahdollista päästä eroon? Miten olla välittämättä tätä asennetta eteenpäin lapsilleen?
Luulen, että on ainakin parasta kannustaa menemään autokouluun hieman nuorempana.
kategoriat: Yleinen