Äidin kielletyt tunteet

Olen lukenut vasta parikymmentä sivua tuota Äidin kielletyt tunteet -kirjaa, ja jo on oltu jos jonkinlaisen tunnekuohun vallassa.

Voisin kirjoittaa kirjan tuon kirjan lukemisesta.

Äitiys ei ole ollut minullekaan pelkkää tissimaidon tuoksuista onnea. Kulunut vuosi on ollut minulle vähintään yhtä rankka ja vuoristoinen kasvuprosessi kuin Inkallekin -- ja minusta tuntuu että Inka on oppinut sen aikana paljon enemmän.

Ehkä minäkin olen kuitenkin jotain oppinut -- muutakin kuin sen, etten olekaan niin kärsivällinen äiti kuin toivoin, ja ettei äitiys tosiaankaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää. Tai ehkä kuukautiskierron palauduttua aivotoimintakin on hieman normalisoitunut, enkä elä enää jossain omituisessa hormonipilvessä.

Minullakin on ollut synkkiä hetkiä tämän äitiyteni kanssa, jos sellaista saa tunnustaa. Ehkä olen huono äiti, mene ja tiedä. Mutta silti tuo vaunuissa tuhiseva touhotin on minulle tärkeintä maailmassa.