Lehdistönvapaus kaventuu

Yhdysvaltalaisen Freedom House -instituutin mukaan lehdistönvapaus kaventui selvästi lähes joka puolella maailmaa viime vuonna. Näin siis sekä diktatuurisissa valtioissa, että demokratioissa. Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa tilanne on jonkin verran parantunut, mutta jokaista edistysaskelta kohti on otettu kaksi askelta taakse, lehdistötiedotteessa sanotaan.

Länsi-Euroopassa on edelleen maailman paras lehdistönvapaustilanne, huolimatta siitä, että tilanne on huonontunut Portugalissa, Maltalla ja Turkissa. Silti tiedotteessa ollaan huolissaan nimenomaan länsimaiden lehdistönvapaudesta.

Suomen Journalistiliitto järjesti 29.4.2008 "Horjuuko sananvapaus? Sensuuria ja sananvapautta Suomessa ja Kiinassa" -keskustelutilaisuuden yhdessä mm. Amnestyn Suomen osaston kanssa. Täältä rajaseudulta en tietenkään päässyt tilaisuuteen, enkä pikaetsinnällä löytänyt ainakaan vielä keskustelun tuloksia. Ohjelmassa kuitenkin kysyttiin muun muassa seuraavaa: "Journalismikeskustelu käy Suomessa kuumana. Neuvoja journalisteille satelee joka puolelta; tuomioistuimista, poliitikoilta, talouselämästä, urheilujohtajilta. Pitääkö kuvaajan poistua kun poliisi käskee? Entä jos ministeri käskee? Kuka saa määrätä mitä internetistä Suomessa sensuroidaan?"

Nämä aiheet ovat tosiaan olleet kuumina viime aikoina. Suomessakin pyritään koko ajan rajoittamaan sanavapautta jos jonkin keppihevosen avulla. Poliitikot tuntuvat tietävän parhaiten mitä tavallisen kansan tulee tietää ja mihin päästä käsiksi; keskeneräisistä asioista ei puhuta, ja ihmisiä "suojellaan" heiltä itseltään. Tämä saattaa pahimmassa tapauksessa kannustaa lehdistöä itsesensuuriin. Vapaan lehdistön tehtävä on kritisoida, tuoda esiin, paljastaa. Eikä pelkästään sitä, kuka ministeri on sormijumpannut kännykkänsä kanssa jollekin sutturalle.

Kanerva-kohussa oli kyllä mielestäni mielenkiintoisiakin piirteitä. Nimittäin se keskustelu, jonka aiheesta syntynyt keskustelu herätti. Onko Suomeenkin tulossa maksettu skandaalilehdistö? Onko tällaisilla yksityisasioilla mitään merkitystä poliittisen uran kannalta?

Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti käsitteli aihetta 13.4. Jutun kirjoittanut Pasi Kivioja valmistelee väitöskirjaa skandaaleista, ja hänen mukaansa aika oli kypsä Suomessakin tämänkaltaiselle skandaalille, joka oli vielä maailmanlaajuisessa mittakaavassa kovin kesy. Kivioja huomauttaa artikkelissaan, että vaikka maksetut paljastukset ovat kovin helppoja tapoja lehdistölle saada jutun juurta, on median edelleen "pidettävä huolta siitä, että joku raaskii ja uskaltaa hankkia yhä myös niitä perinteisempiä, tutkivan journalismin esiin kaivamia ja huolellisesti tutkimia skandaaleja, joissa puututaan todelliseen vallan väärinkäyttöön. Silläkin uhalla, että joku tekee rikosilmoituksen tai kantelee julkisen sanan neuvostoon" (HS 13.4.2008, s, D7).

Lehdistöllä on siis oma vastuunsa, joka sen täytyy kantaa siitä huolimatta, että poliitikot haluavat ratsastaa keppihevosillaan minne milloinkin. Lehdistön on näytettävä valtaapitäville, että keppihevosetkin purevat, eikä kansa ole tyhmää.

Mutta lukijoillakin on vastuunsa. Olla olematta tyhmiä. Jos meitä kiinnostaa enemmän politiikkojen seksielämä kuin vallankäyttö, onko ihme jos ne ovat niitä uutisia joita saamme? Meidän täytyy olla edelleen kiinnostuneita siitä, mitä "meidän valitsemamme" edustajat meidän puolestamme päättävät, sitä suuremmalla syyllä mitä vähemmän vaikutusmahdollisuuksia koemme meillä olevan.

On sentään hyvä, että Suomessa vielä käydään keskustelua siitä, onko tällaisten skandaalien uutisointi myös vakavasti otettavassa mediassa hyväksyttävää. Miten paljon sellaista keskustelua mahtaa olla skandaalien kultaisemmissa maissa?

Samaisessa Hesarissa 13.4. oli myös lyhyt artikkeli "Jäikö Kanerva-kohun jalkoihin uutisia?" (s D6). Artikkelin kirjoittaja Unto Hämäläinen huomauttaa, ettei juuri mikään media pitänyt Kanerva-kohun keskellä uutisarvoisena juttuna sitä, että Matti Vanhanen aikoo jatkaa pääministerinä vuoteen 2015. Uutisen julkistaminen kesti yhdeksän vuorokautta. Vain muutama päivä sitten näin maikkarin Seitsemän uutisissa otsikon, että suomalaisten tyytymättömyys Vanhasen toimintaan on kasvanut. Kuinkakohan paljon se ehtii vielä kasvaa seuraavan seitsemän vuoden aikana?