Rytmi, mikä rytmi?

Fine. Minä luovutan. Kyllä minäkin taivun ennen kuin katkean, vaikka hieman vastaan panenkin.

Ja siis älkää nyt väärin ymmärtäkö. Olen yrittänyt taipua jo useampaan otteeseen, mutta kun on ollut selvää, ettei yhdet päiväunet vaan kertakaikkiaan riitä Inkalle. Ainakaan joka päivä. Ja siinä kai se avain onkin. On turha kuvitella, että joka ikinen päivä on samanlainen. On mentävä sen mukaan, mitä kukin päivä tuo. Harmillista, kun Inka on saanut äidikseen ihmisen, jonka täytyy suunnitella spontaaniuskin. No ei nyt sentään joka asiassa, mutta näemmä näissä tärkeissä... 

Niin, nämä rytminmuutokset ovat tosiaankin vaikeampia minulle kuin Inkalle.

Enkä vieläkään tiedä, miten saan kaiken järjestymään, kun menen töihin. Optimisti sanoisi, että kyllä nämä rytmiasiat sitten järjestyy itsestään, mutta kun se nyt ei vaan riitä. On kurjaa, jos Inka heräilee ennen aikojaan vain siksi, että minulla on herätyskello soimassa. Menee kai siinä pienen rytmit ihan sekaisin.

No, tänään sitten sipattiin ensimmäisille päiväunille ennätyksellisen lyhyessä ajassa ja jo yhdeksältä, aikaisen aamuheräämisen ansiosta. Otetaan asiasta ilo irti ja väkerretään hääkutsut valmiiksi, eikös niin?