Onks sul käteistä?

Ei. Minulla ei ole koskaan käteistä. Paitsi nyt.

Moottoripyörän myynnin synnyttämää harvinaislaatuista käteiskassaa on käyty pienentämässä tällä viikolla useampaankin otteeseen. Minä toimin maksumiehenä kahteen kertaan. Ensin kävimme aiemmin tällä viikolla Myllyssä ostamassa minulle ja miehelle hieman uusia vaatteita. Kassalla pyöritin kädessäni paria seteliä kuin en olisi ikinä ennen sellaisia pidellyt. Minulla oli sellainen olo kuin olisin tekemässä jotain luvatonta. Teki mieleni selittää. "Maksetaan nyt käteisellä, kun sitä kerrankin on..." "Onpas outoa maksaa käteisellä, yleensä maksan aina kortilla..." Sain kuitenkin pidettyä suuni kiinni. Silti tuntui, kuin olisi rikollinen, joka ei halua jättää peräänsä paperivanaa.

Tänään kävimme toistamiseen Myllyssä, tällä kertaa olimme ostamassa Inkalle ensikenkiä. Minä onnistuin kehittämään jonkinlaisen stressin ensikengistä, enkä huolinut merkkiä, jota en tunnistanut. Päädyimme siis ostamaan Eccon ensikengät Prismasta, jollainen olisi ihan tässä kodinkin vieressä. No, hinta oli sentään 10 euroa halvempi kuin mitä K-Kenkä omilla sivuillaan mainosti. Tosin olisin kyllä ollut valmis maksamaan sen saadakseni jonkinlaista apua kenkien valitsemiseen. No, eivätköhän nuo ole ihan sopivat neidille. Kassalla olin jo hieman rennompi, enää en kuvitellut olevani ryöstörahoja levittelevä pikkurikollinen. Annoin setelin kassalla, ja muistin sitten, että summahan ylitti 50 euroa, pitää näyttää paperit. Ai niin, mutta enhän minä maksanut kortilla. Kassaneiti antoi kuitin, ja minä meinasin tarttua kynään. Ai niin, mutta enhän minä maksanut kortilla!

Samalla shoppailureissulla miehelle tarttui mukaan hänen kauan haikailemansa GuitarHeroIII. Minä en ole sitä vielä tohtinut kokeilla, mutta uskallan silti väittää, että pelissä vaikeinta on samojen "rock-klassikoiden" kuunteleminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... No, onneksi pelin mukana sentään tulee kitara. Kitarathan ovat niin seksikkäitä!