Novellinraakileesta
22.01.2010 13:55 TangerineSain aloitettua novellinraakileen puhtaaksikirjoittamisen eilen, mutta kesken se jäi kun uni vei voiton. Mies jo kyselee sen perään. Minä pohdiskelen palautteen antamisen ja vastaanottamisen vaikeutta. Toki annan miehen lukea tekstin heti kun se on luettavassa kunnossa, mutta palautteen antamisen täytyy olla niin läheiselle ihmiselle vaikeaa. Entä jos teksti on hänen mielestään huono? Sen sanomiseen ei liene mitään hyvää tapaa.
Olisikin ihanaa, jos olisi joku sellainen, jolla ei olisi mitään motiivia arvostella tekstiä suuntaan eikä toiseen. Joka voisi keskittyä tekstiin ja palautteen antamiseen mahdollisimman neutraalilla tavalla. Ja jolta voisi ottaa palautetta ilman, että siihen sotkeutuisi muita tunteita. Loukkaantumista, tai epäilystä että kehut eivät ole aitoja.
No, palautteeseenkin täytyy vain tottua. Liian vähän kokemusta, mitä ilmeisimmin.
Kovasti haaveilen edelleen kirjoittajaseurasta. Mihin on kaikki kirjoittavat kaverit kadonneet, vai oliko niitä edes?
Sitten vähän muustakin aiheesta: Juttelin Inkalle kun luimme karttakirjaa, että kävin Intiassa ennen kuin minä ja isänsä teimme hänet. Inka totesi siihen, että eikun hän ja isi tekivät minut. Ja niinhän se on. En ollut äiti ennen sitä. Tekivät minut kuulema kuin lumiukon. Hassut on jutut neidillä :D
kategoriat:
Kommentit
Tuo on ihan totta, että kirjoituskursseilla saa varmasti parasta palautetta. Harmi vaan että tällä hetkellä ei taida rahkeet riittää mihinkään kurssiin.
Minäkin olen miehelle sanonut, että mitään ei tekstistä tarvitse sanoa, mutta kyllä sitä kuitenkin sitten miettii että no, mitä mieltä toinen siitä oli... Ja kun sitä palautetta saa niin vähän, niin kyllä sitä sitten toivoo saavansa vaikka niiltä läheisiltä ;)
Mä lukisin mielelläni tuon sun novellisi,
Sami: toki saat se luettavaksi, siinäpä syy kirjoittaa se pian mahdollisimman valmiiksikin. Mutta viitaten yllä keskusteltuun, palautetta ei tarvitse antaa... :) Ellei sitten ihan välttämättä halua!
Tähän mennessä minä olen saanut paljainta palautetta rahalla. Eli joillain kirjoituskursseilla joille olen osallistunut. Ja nimenomaan kurssin opettajalta. Hän saa rahansa joka tapauksessa, eli hänellä ei ole markkaakaan kiinni antamassaan palautteessa. Toki tässä on se vaihtoehto, että ei uskalleta antaa negatiivista palautetta, ettei maksava asiakas pahastu, mutta uskon, että minulla on ollut ihan rehellisiä palautteenantajia. Positiivinen palaute piti vain oppia ottamaan vastaan ensin ;), mutta kyllä sitä negatiivistakin on saatu.
Paras tilanne on mielestäni se, kun palautteenantaja toimii kirjallisena personal trainerina. Eli kehuu kun on aihetta, toruu kun on aihetta, eikä hyväksy "ihan hyvää" suoritusta, vaan sanoo suoraan, että "teksti on ihan ok, mutta sinusta on parempaankin". Buustausta ja potkintaa sopivassa suhteessa.
Läheisten ihmisten palaute on minulle usein vähän ongelmallinen juttu juuri noiden mainitsemiesi asioiden takia. Nyt olenkin ottanut sen linjan, että jos joku läheinen saa tekstejäni luettavakseen, sanon etukäteen, etten kaipaa palautetta, kaipaan vain lukijaa. Lukija saa mielellään sanoa, mistä tekstistä hän tykkäsi tai ei tykännyt, mutta ei tarvitse yrittää analysoida ja keksiä parannusehdotuksia.