Novelliko?
20.01.2010 09:07 TangerineEdellisiltana olin juuri kömpinyt sänkyyn ja meinasin nukahtaa, kun muutama hassu sana tuli mieleen. Kokeilin niihin jatkoa, ja sekin kuulosti kivalta. Eihän siinä auttanut kuin ottaa muistikirja esille ja kirjoittaa ne muistiin. Mutta sanat eivät loppuneetkaan siihen. Kirjoitin 6 A5:tä, käsi tietysti hajosi jo toisella, minun käteni ei ole kestänyt käsin kirjoittamista enää vuosikausiin. Eilen illalla kun jatkoin tarinaa käsi oli jo valmiiksi kipeä, ja kirjoitinkin vain mahdollisimman lyhyesti muistiin sen, mikä oli Inkaa nukuttaessa mieleen tullut. Jos vain ehdin, alan tänään kirjoittaa sitä puhtaaksi, ja katson saako siitä mitään kunnollista aikaiseksi.
Oudosti samankaltainen tarina kuin Rooibosilla. Mikä lie sama kipinä lennähtänyt meidän molempien luokse. Tarttukaa kynään ihmiset, sitä on nyt liikkeellä!
kategoriat:
Kommentit
Sanopa muuta, samaa mietin minäkin! Tai ehkä kyse oli vain siitä, että sain inspiraatiota kun luin että sanoja oli sinullekin tullut niin helposti :)
Varmasti kyse oli monen asian summasta. Vesirokkoisen lapsen kanssa kotona ei tarvitse miettiä työasioita, ja nukkuakin saa hieman enemmän kuin tavallisesti. Pää kirjoittamiseen oli saatu auki, ja onnistuin välttämään sen tavallisen sudenkuoppani, eli en alkanut liikaa miettimään sanoja jotka tulivat paperille vaan annoin niiden vain tulla.
Ja niin, kiitos :) Onnea myös sinulle, sinulla alkaakin olla paljon kreikkalaisia kasassa :) Tällaisten hetkien voimalla sitä tosiaan jaksaa hieman vähemmän sujuvinakin aikoina...
Ei sitä ilmassa ole, tai ainakin minä teen poikkeuksen. Tää on niin tätä, kun jumittaa.. jumittaa... jumittaa.
:)
Ah, mä siis varastin sun kirjoittamisvireen, pahoittelut! :P Jospa maailmassa onkin vain tietty määrä kirjoittamisvirettä...
Jospa tuuli käy huonosta suunnasta sinne, missä Hippiehurrey asuu, ja siksi sitä kirjoitusvirettä ei ole ilmassa teilläpäin? Jospa tuuli kääntyisi!
Kyllä se vielä kääntyy... Saisi vain kääntyä niin että virettä riittäisi meille kaikille ja vielä muutamalle muullekin!
Hämmentävästi sama tilanne kuin minulle kävi! Jännittävää... ja onnea! Tuollaisten tulvahdusten voimalla minä jaksan taas vääntää ja väsätä ja hioa ja muokata, kun muistaa, millaista se on parhaimmillaan.
Mutta hämmentävä ajoitus meillä... Pistää miettimään, että onko sitä ilmassa, vai mistä tuo nyt noin.