Ilta-aurinko

Illat ovat ihania. Kun Inka on mennyt nukkumaan, on ihanaa mennä ilta-aurinkoon ripustamaan pyykkejä ja häärimään puutarhaan kun on vielä lämmin muttei enää tukahduttavan kuuma. Voisinpa kirjoittaa tuolla ulkona, mutta en voi. Jäisin vain tuijottamaan lintuja ja ötököitä, kuuntelemaan tiellä ajavia mopoja ja kuvittelemaan mitä naapuritalojen ikkunoiden takana tapahtuu. Nytkin verhot ovat kiinni etten näe ulos, mutta ikkuna on raollaan ja haistan viilenevän illan. Se tuoksuu ihanalta.

Nukuin viime yönä todella huonosti. Heräsin monta kertaa, pirteänä ja levottomana. Näin omituisia unia, kuten hirvittävästä kännäämisestä, mikä on outoa, koska en ole harrastanut moista aikoihin. Vihdoin vaihdoin lakanan, sillä epäilin lintukirppujen kutittelevan, sen jälkeen nukuin hieman paremmin. Ja sitten oli jo aamu.

Kohta pitää kömpiä sänkyyn rakkaiden viereen, ja sitten on taas seuraava aamu. Niin se on mennyt jo vuosikausia: mitä tahansa sitä tekee, aina hetken päästä on seuraava aamu.