Luksusta

Päätimme vihdoin ja viimein keskellä pääsiäistä käydä ostamassa uuden jääkaapin ja hellan. En tiedä miksi kuvittelin sen olevan niin yksinkertaista: mennään kauppaan, kamat kainaloon, laitetaan paikalleen. Kauppa-osuus oli helppo. Hellaksi valittiin toinen vaihtoehto, jääkaapin kohdalla mieli muuttui neljästi. Tavarat olivat kuitenkin kotipihassa vajaassa tunnissa. Siihen loppui helppo osuus.

Ensimmäinen haaste oli saada jääkaappi sisälle, apuvoimia kun ei maltettu odottaa. Miehen onneksi hänen vaimonsa on treenannut 10 kuukautta vauvaa kantamalla. Hella oli niin kevyt, että tuli sisälle heittämällä. Sitten mies joutui vaihtamaan jääkaapin ovien suunnan, mikä onnistui vain kerran lähes alusta aloittamalla. Sitten minä ajattelin aloittaa jääkaapin pesemisen, ja vilkaisin ohjekirjasta, mitä se sanoo asiasta. "Käytä pesemiseen ainoastaan ruokasoodaa, 2 rkl 2 litraan vettä." No arvatkaa oliko meillä ruokasoodaa. Myös hellan puhdistamisen kanssa ilmeni ongelmia, ei kun siis haasteita. Mukana olisi pitänyt tulla näytepullo puhdistusainetta, mutta ilmeisesti myyjä oli unohtanut asian, emmekä mekään tietenkään muistaneet sitä kaupassa enää siinä vaiheessa, kun varsinaisia kauppoja tehtiin, vaikka se katseluvaiheessa kävikin mielessä. Noh, kello oli vasta neljä, kaupat olivat vielä pari tuntia auki, joten mies lähti metsästämään puhdistusaineita.

Seuraavana oli ohjelmassa hellan vaihtaminen vanhan paikalle, mutta koska vanha hella oli 50cm leveä ja uusi 60cm, piti uuden tieltä poistaa pöytätason jatkopala ja sahata pätkä lattialistaa. Lattian peseminen hellan alta jäi luonnollisesti minun tehtäväkseni. Hieman säätämistä sähköverkkoon liittämisen kanssa, ja hella oli -- ihme ja kumma -- paikallaan.

Ennen hellan käyttöönottoa, uunista täytyy polttaa pois karstat. Kello lähestyi kuutta, emmekä me olleet vielä syöneet. Koska mies oli kieltäytynyt tekemästä ruokaa enää vanhalla hellalla, suunnitelma oli polttaa karstoja määrätty tunti, pestä uuni ja alkaa laittaa ruokaa. Mutta juuri tällaisina päivinä soittavat sellaiset kaverit, joita näkee todella harvoin, että he ovat maisemissa. Loppujen lopuksi ruokaa alettiin tekemään iltayhdeksältä.

Jääkaapin kanssa jatkettiin seuraavana aamuna neidin mentyä ensimmäisille päiväunille. Kaappi saatiin pestyä, nyt kun pesuaineet oli ostettu. Vanha jääkaappi siirrettiin sivuun, ja uutta alettiin ujuttaa sen tilalle. Mutta sepä ei mahtunutkaan. Jääkaapille varattu tila oli alareunasta aivan liian ahdas. Mies alkoi osoittaa harmistumisen merkkejä, jolloin huomautin hänelle asian hyvästä puolesta: saisin tästä hyvän tarinan blogiini. Mies ei arvostanut huumoriani. Kiukulla kaappi ahdettiin koloonsa. Kun kaappia oli saatu sisään noin 10cm, minä mietin ääneen sähköpistoketta ja sen seinään laittamista. Pistoke on jääkaapin yläosassa, joten mies kokeili laittaa sitä siirtämättä kaappia, mutta hänen kätensä oli liian paksu viiden sentin väliin. Minun käteni oli liian lyhyt, en yltänyt laittamaan pistoketta seinään. Ei muuta kuin ottamaan kaappi takaisin ulos.

Ja loppujen lopuksi jääkaappi jäi ulkonevaksi, koska se on syvempi kuin vanha kaappi. Mutta ah! mitä luksusta, kun jääkaapin kaikki ovihyllyt ovat ehjiä! Ja siellä on tilaa! Ja hellan kaikki levyt toimivat, uuniluukun läpi näkee, ja kaikki on niin ihanan uutta. Joka kerta jääkaapilla on pieni ilo, ja ruuanlaitto sujuu kuin tanssi. Arkipäivän luksusta.

Hassua muuten, miten sana luksus on saanut takaisin vanhan merkityksensä. Vietin joitakin vuosia sitten kuusi viikkoa Intiassa, ja siellä sana "luxury" tuli vastaan vähän väliä. Pian opin, että se, mitä mainostettiin luksuksena, ei ainakaan ollut sitä. Sana koki aikamoisen inflaation, mutta on näköjään saanut arvonsa takaisin.