Sensuurista (sisäisestä)
28.04.2009 22:06 TangerineKäytiin lauantaina katsomassa Slummien miljonääri. Mahtava leffa, siitäkin huolimatta, että slummikohtauksien aikana ja lapsia katsellessa tuli pistävä ikävä Inkaa. Mutta tavallaan myös Intiaa. No, ei ehkä slummikohtauksista, mutta muuten.
Vaikka juoni oli tiivis ja tarina mukaansatempaava, ehdin (tietenkin) ajatella siellä myös kirjoittamista. Mikä lie ajatus tullut päähän, kun aloin pohtia, onko kirjoittaminen minulle syy ajatella asioita, joita en muuten ehkä antaisi itseni ajatella? Rivoja asioita, törkeitä asioita? Alhaisia, itsekkäitä, vihaisia ja kateellisia asioita?
Kirjoittamisessa on tärkeää antaa itsensä ajatella niitäkin asioita. Ja se on vapauttavaa. Yrittää päästä eroon sisäisestä sensuurista. Mutta ei se kovin helppoa ole. Ainakaan minulle.
Viikonloppuna ei syntynyt tekstiä läheskään niin paljon kuin oli tarkoitus, mutta tänään on syntynyt vähän. Sain aamulla työmatkalla suorastaan näynomaisen idean yhdestä kohtauksesta. Käyttökelpoisuudesta en tiedä, mutta sitä oli hauska kirjoittaa. Ja viikonloppuna tein pari kirjoitusharjoitusta, ne on aika hauska uusi lisä tähän kirjoittamiseen.
Päässä liikkuu tällä hetkellä aika vähän muuhun kuin kirjoittamiseen liittyviä asioita. Jotenkin suurin osa asioista tuntuu palautuvan kirjoittamiseen. Ainakin niin voisi näistä blogimerkinnöistä päätellä.
kategoriat:
Kommentit
Näinhän se on. Välillä vaan tottumatonta hirvittää, kun incubus ryömii aviovuoteeseen jonka vieressä tuhisee pieni lapsi. Vaikka sitä aamulla tunnistaisikin itsensä peilistä paremmin kuin aikaisemmin.
Itsensä tunteminen ei välttämättä ole hyvä asia. Sanotaan, että psykoterapia voi olla haitallista pikemmin kuin hyödyllistä. Kirjoittaminen muistuttaa psykoterapiaa sikäli, että siinä on pakko katsoa sisälleen, aika syvälle, kuiluun asti, ja sieltä sitten kömpii esille kaikenlaisia juttuja, joiden näkeminen ei edistä onnellisuutta.
Kuten olen kirjoittanut,kirjallisuus on vain painokoneiden läpi ajettua hulluutta.
;-)
Sekin vielä... ;-)
Kirjailijan pitää syleillä sisäistä pimeyttään, vastata sänkyynsä ryömivän incubuksen/succubuksen likaiseen suudelmaan ja kuunnella sen korvaan kuiskimat totuudet. Ne manaavat paratiisin nurmet täyteen käärmeitä, mutta vitsi piilee siinä, että incubus/succubus antaa myös huilun, jolla lumota nuo käärmeet.