Nuoruus ohi?

Aamulla kun heräsin, huomasin, että lävistyskorustani on pudonnut pallo. En löytänyt sitä mistään, joten kiireessä etsin toisen pallon. Kun yritin laittaa sitä paikoilleen, tajusin, että tapista on mennyt kierteet. Minulla on toinenkin tappi, mutta sitä en kiireessä enää ehtinyt etsiä.

Tuntuu todella oudolta olla ilman lävistyskorua, mutta kumma kyllä kukaan työkavereistani ei ole vielä maininnut sen puuttumista.

Ja sitten tietenkin se väistämätön ajatus: pitäisikö siitä nyt sitten vihdoin luopua? Yrittääkö maailma sanoa minulle, sopivasti heti viimeisen kakkosella alkavan ikävuoden pyörähtäessä käyntiin, että nyt olisi korkea aika aikuistua ja luopua moisista teinikapinasymboleista?

Mutta en tiedä olenko valmis siihen. Olen monta kertaa miettinyt, kuinka vanhaksi aion sitä pitää, enkä nyt välttämättä osaa kuvitella sitä itselläni enää viisikymppisenä, mutta kyllä sentään kolmekymppisenä?

Vai joko kuitenkin olisi aika?