Kirjoittamisesta

Aina silloin tällöin kirjoittaminen nousee taas siksi ykkösjutuksi, jota haluaisi tehdä. Yleensä näin käy silloin, kun lukee jotain todella kiehtovasti kirjoitettua tekstiä. Se on sekä inspiroivaa että lamauttavaa. Sitä alkaa miettiä, että hei, minullakin on tämä ajatus, ja minä haluan kirjoittaa sen auki! Mutta samalla sitä miettii, että miksi ihmeessä, kun enhän minä siitä näin hienoa saa aikaiseksi.

Jossain vaiheessa minä päätin, että nyt minä vain yksinkertaisesti kirjoitan sen kirja, jotenkin. Ei mitään väliä tuleeko siitä julkaisukelpoista vai ei, tai lähetänkö sitä edes minnekään. Kunhan vain kirjoitan. Että voin ainakin sanoa kirjoittaneeni.

Mutta onko siinäkään järkeä? Mitä itua on käyttää monta vuotta siihen, että saa jonkun typerän tarinanpoikasen paperille, ja sitten huomaa, ettei siitä ole mihinkään? Mitä järkeä sellaiseen on tuhlata aikaa, tekisin edes jotain hyödyllistä tällä vähällä vapaa-ajallani.

Ja taas käy niin, että muutaman kirjoitetun rivin jälkeen luovutan. Itsesensuuri, väsymys, kyynisyys, tukos -- jokin tappaa sen inspiraation, jokin kuluttaa loppuun sen innostuksen, joka kirjoittamista kohtaan oli taas kuin ihmeen kaupalla syntynyt.

Onko se sitten parempi? Ettei koskaan kunnolla yrittänytkään?