Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden fani
30.10.2008 14:46 TangerineOlen laiminlyönyt tuota kirjat-osiota niin pahasti, etten ole kehdannut mainita täällä kirjoja enää ollenkaan. Nyt on kuitenkin jo pakko, kun eksyin Pasi Ilmari Jääskeläisen blogiin eilen (onnittelut vain perheenlisäyksestä tätäkin kautta!).
Luin sen Lumikko ja yhdeksän muuta tuossa vähän aikaa sitten. Luettuani muutaman sivun totesin miehelleni, että tekisi kovasti mieli hehkuttaa sitä jo, mutta toisaalta sellaista ei kannata tehdä ennen kuin olen lukenut koko kirjan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun viimeistään loppu pilaa koko lukunautinnon. Ja sitä paitsi, miksi sen pitää käyttää itsestään myös toista nimeä?
Puolessa välissä olin jo ihan fani, ja innoissani sijoittelin kirjaa arvoasteikossa jonnekin Donna Tartin esikoisen ja Karamazovin veljesten välimaastoon. Hillitsin kuitenkin itseni, etten lopussa pettyisi -- ja sitä paitsi, takasivun kuvahan on kuin joku Neil Gaiman -kopio.
Viimeisen sivun jälkeen olin ihmeissäni. Sehän onnistui jopa lopettamaan hyvin! Mutta oikeesti, miksi laittaa blogilleen nimi omasta romaanista, ei kai Jääskeläinen halua vain siihen leimautua?
Mistäs tässä nyt on kyse? Pitäisikö Pasi Ilmari Jääskeläisen pysyä nöyrän hiljaisena ja huomaamattomana, koska sellaisia meidän suomalaisten nyt vain tulee olla? Ei saisi käyttää samoja keinoja kuin muutkin, koska sellainen ei meille sovi? Vai olenko kenties vain kateellinen, kun joku suomalainen pystyy sellaiseen, mikä on helpompi varata vain niille isoille, hienoille kirjailijoille sellaisissa maissa, joissa kirjoittamisella elää?
Noh, jotain voi ehkä päätellä siitä, että pari viime iltaa olen taas kirjoitellut ahkerasti. Se on vaikeaa, kun joka toisen lauseen kohdalla miettii, että mitä järkeä tässä on kun kirjoittaa sellaista sontaa, mutta sitä on vain pakotettava itsensä, tai muuten ei kirjoita mitään. Ja pakko kai sitä on edes yrittää. Syystä jota en ala tässä sen enempää analysoimaan, tai tuo kahden illan aikana kirjoitettu teksti löytää itsensä pian samalta virtuaaliselta kaatopaikalta kuin aikaisemmatkin tekstit.
Ja sitten vielä tuo blogi. Tyyppihän vaikuttaa kaiken lisäksi ajattelevalta ja ymmärtävältä olennolta, sen lisäksi että osaa kirjoittaa. Ja blogitekstit ovat lähes yhtä koukuttavaa luettavaa kuin juuri luettu romaanikin. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin juuri tällaista stimulaatiotahan tässä on kaivattukin.
Nostan siis hattua Jääskeläiselle, ja heti kun on aikaa uppoudun taas ihanaan järjestykseen laitettujen kirjainten sekaan. Ja heti kun äitini palauttaa Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan, laitan sen kirjahyllyssä Donna Tartin ja Dostojevskin väliin.
kategoriat: Kirjallisuus