Paljon onnea vaan

kommentteja: 028.05.2009 22:23 Tangerine

Inka täytti tänään 2 vuotta. Tasan kaksi vuotta sitten taisin olla jo osastolla, kuolemanväsyneenä, melko tuskaisena ja todella hämmentyneenä ja sekaisin siitä, mitä sitä olikaan tullut tehtyä. Kainalossa tuhisi upouusi ihmisolento, joka kuului sinne kuin olisi aina ollut, ja silti se oli minulle vielä täysin vieras.

Nyt tuo sama tyttölapsi tuhisee omassa sängyssään, nukahti sinne kainalooni melkein kuin kaksi vuotta sitten. Kohta menen viereensä tuijottelemaan häntä hetkeksi ja toivottavasti nukahdan ilman suurempia ongelmia.

=== 

Tein tänään tarkan havainnon. Tyytymättömyydestäni, ja siitä miksi olen ollut jo jokusen viikon todella pahalla tuulella. Pääsin yksin lounaalle, ihanaan omaan rauhaan, ja istuessani pöytään sen vain tuli, kuin joku ilmestys, vaikkei siinä ollut mitään ihmeellistä. Tajusin olevani aika hukassa. Ja se tuntui hyvältä. Koska vaikka en edelleenkään tee mitä haluan, tiedän kuitenkin mitä haluaisin tehdä, ja se on jo hiivatin paljon. Eihän tässä nyt tarvitse enää kuin keksiä miten ne asiat toteutetaan, joita haluan tehdä. Kuinka vaikeaa se voisi olla?

No jaa, ilmestys ei ollut kummoinen, eikä edes uusi. Pääasia on, että sen jälkeen olen ollut paljon paremmalla tuulella, ja jopa vähemmän stressaantunut, vaikka töissä on edelleen kireää ja epävakaata, Inka sairastelee ja mies tekee (minun mielestäni) liikaa töitä. 

Nyt aion kuitenkin tuijotella hieman puiden lehtiä ja omenankukkien nuppuja. Sitten kömmin Inkan viereen. Hyvää yötä. 

tagit: Inka, oma aika, tulevaisuus, kesä

Ei voi valittaa

kommentteja: 026.05.2009 10:39 Tangerine

Järjettömyys poliisin lapsipornoestolistan suhteen vain lisääntyy. Mm. Hesari uutisoi Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä, ettei sensuurilistalle joutumisesta voi valittaa -- vaikka, kuten muistamme, sensuurilista sisältää hyvin vähän sellaista, mitä väittää sensuroivansa (ks. Effin Nettisensuuri-FAQ). Toisin sanoen, sensuuria kritisoivalla Matti Nikillä ei ole valitusoikeutta joutumisestaan sensuurilistalle.

Tuntuu kuin toistaisin itseäni, mutta eivätkö ne tajua miltä tämä kuulostaa??

Effi älähti, samoin Jyrki J. Kasvi. Kasvia lainaten: "Olemme siis luoneet ennakkosensuurimekanismin, jolla ei ole minkäänlaista laillisuusvalvontaa tai valitusmekanismia." Ja jos joku kuvittelee, että tarina päättyy tähän, niin älkää unta nähkö. Sopimattomia ehdotuksia sensuurin laajentamisesta on jo tehty Suomessakin (mm. uhkapelisivustot ja tietysti se kuuluisa tekijänoikeus). Mutta eiköhän näillä kaikilla ole vain meidän kansalaisten hyvinvointi mielessä.

Lastensuojelu on upea keppihevonen, jolla on saatu loistavia tuloksia, paitsi jos sattuu tykkäämään sananvapaudesta.

tagit: sananvapaus, sensuuri

Kuka hallitsee menneisyyttä...

kommentteja: 022.05.2009 14:22 Tangerine

...hallitsee tulevaisuutta: kuka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä, sanoi Orwell. Dystopia-tarinoiden keksimiseen ei tarvita juurikaan mielikuvitusta. Sen kun vilkaisee vaikkapa mitä Venäjälle kuuluu. Presidentti Dmitri Medvedev perusti alkuviikosta historiakomission, joka päättää Venäjän virallisesta historiasta, ja jos kehtaa väittää vastaan, voi edessä olla viisikin vuotta linnaa. Koskee myös muita kuin Venäjän kansalaisia.

Wannabe-kirjailijana otan tuon lähinnä yllytyksenä (jolloin historiakomissio ja viime kädessä itse presidentti Medvedev pitäisi kai tuomita yllytyksestä rikokseen?). Minun on kuitenkin liian helppoa innostua kehittelemään pirullisia juonia lain testaamiseksi. Mutta entäs ne, joille siitä voi oikeasti koitua harmia? Ymmärrettävistä syistä varsinkin entisissä neuvostotasavalloissa kuten Virossa ollaan asiasta ihan oikeasti huolissaan.

Niin kuin monen muunkin vastaavan asian kanssa, ensimmäiseksi mieleen nousee kysymys eivätkö tällaisia hankkeita ajavat ihmiset tosiaan tajua, miltä se kuulostaa? Vai eivätkö välitä? Ollaanko menty takapakkia vai luulemmeko vain, että mitään kehitystä on tapahtunutkaan?

tagit: sananvapaus

Argh

kommentteja: 020.05.2009 15:30 Tangerine

Alkuun ihan vain tilitystä.

Olen kuulema aika hankala ihminen. Okei, pinna menee helposti, mutta mielestäni minun kanssani oppii aika helposti kommunikoimaan jos vain haluaa. En minä mikään avaruusalus ole, eikä minun ymmärtämiseni mitään kvanttifysiikan tuntemusta vaadi. Itse pyrin opettelemaan kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, niitä pikku vivahteita ja nyansseja jotka ovat kunkin ihmisen kanssa tärkeitä -- vaikka en väitäkään että jaksaisin ihan aina ottaa ne huomioon. Useimmiten keskustelu, varsinkin negatiivissävytteinen, on kuitenkin hedelmällisempää, kun tietää mikä toista ärsyttää (siis että sitä voi halutessaan välttää..) ja mikä edistää keskustelua.

On todella vaikea uskoa, että noita samoja asioita ei voisi oppia minusta. Että vuosien jälkeenkään ei voi tietää, miten minä haluan, että minulle kerrotaan asioita, miten minulta pyydetään palveluksia, miten minun kanssani on hedelmällisintä keskustella. Rehellinen, kiertelemätön puhe tehoaa minuun. Ystävällinen sävy ilman liiallista dramatiikkaa tai nöyristelyä on parasta. Tarinat ovat asia erikseen, niihin saa sirotella niin paljon tulikiven katkuista pippuria kuin haluaa, mutta tavallisessa, joka päiväisessä kanssakäymisessä toivon, että asiat esitettäisiin niinkuin ne ovat, ja myös antamani vastaus otettaisiin vastaan suurinpiirtein samalla kiihkolla kuin se annetaan. Ja jos alan väittelemään, niin väittelyyn vastattaisiin suurinpiirtein noudattamalla väittelyn sääntöjä ottamatta hernettä nenään.

Hankalaa? Olenko mahdoton?

Vai kuvittelenko vain, että noudatan itse omia sääntöjäni? Entä jos minulla pelkkiä vastakarvoja, eikä minua edes voi silittää myötäkarvaan?

Myönnän olevani joskus hieman hyökkäävä, vaikka tarkoitukseni ei olekaan hyökätä ihmistä vaan korkeintaan asiaa tai asian esittämistapaa vastaan. On ehkä asiatonta olettaa, että keskustelukumppani olisi aina automaattisesti samassa vireessä kuin minä, eikä loukkaantuisi kärkkäästä esittämistavastani. Jotenkin vain toivoisi välillä toistenkin edes yrittävän. Tai jotain.

===

No, tästä vuodatuksestahan ei ole tietenkään mitään hyötyä, ellen nyt sitten jonkinlaista pientä itsetutkimustakin joutunut harjoittamaan. Kommentoidaan jotain muuta. Kasvi kertoo taas tärkeästä asiasta, lasten ja nuorten pahoinvoinnista. En ehdi sen kummemmin nyt kommentoida, mutta lukekaa ja antakaa aivojen raksuttaa. Ja jos Pirate Bay -oikeudenkäynti ei ole mielestäsi vielä täyttänyt farssin tunnusmerkkejä, kelpaisiko viimeiseksi pisaraksi jääviyttä tutkimaan astetetun tuomarin toteaminen jääviksi?

Ja sitten. Mietiskelin joskus lukiossa toimittajaksi kouluttautumista, mutta en nyt tarkkaan muista sitä ajatusketjua, joka johti minut päätymään asiassa kielteiselle kannalle. Joka tapauksessa, nyt ei huvittaisi olla toimittaja. Ihan kuin toimittajien asemaa ei oltaisi muutenkin jo heikentämässä (vrt. tapaus Sanoma News), Aamulehti ja Hesari uutisoivat esitutkintalain uudistamista pohtivan työryhmän esittäneen heikennyksiä toimittajien lähdesuojaan. Ja vain hetki sitten Suomen EN-valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Tuulikki Ukkola teki Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle aloitteen toimittajien lähdesuojan parantamisesta järjestön jäsenmaissa. Huoh.
tagit: vitutus, lapset, piratismi, politiikka, tekijänoikeudet

Elämän tarkoitus ja muuta olennaista

kommentteja: 019.05.2009 13:05 Tangerine

Oli pakko vähän testata uutta hakukonetta (tai miksi sitä nyt sanoisi) Wolfram Alphaa. Se tietää mikä on elämän tarkoitus, mutta ei vastausta siihen kuka hallitsee maailmaa, ja se antaa hienon vertailun IBM:stä ja Applesta, mutta ei tunnista tuotenimikkeitä joiden kanssa olen päivätöissäni tekemisissä.

On kuitenkin hauska tietää, että olen nyt 10 726 päivää vanha, ja että syntymäpäivänäni päivän pituus Turussa (missä en kylläkään ole syntynyt) oli 5 tuntia 46 minuuttia. Ja että syntymäkaupungissani on tällä hetkellä 10 astetta lämmintä, ja se sijaitsee 123 metriä korkeammalla merenpinnasta kuin nykyinen asuinkaupunkini. Olisi kai nämä asiat googlettamallakin saanut tietää, mutta ei lähellekään näin nopeasti. Ja nämä ovat sentään olennaisia asioita.

tagit: internet

Kirjoittamisesta #3

kommentteja: 018.05.2009 10:24 Tangerine

Jotenkin tästä tuli tosi hyvä mieli. Samaan tapaan etenee tällä hetkellä minunkin prosessini. Yksi askel eteen ja kaksi taakse.

Ja tästäkin tuli hyvä mieli, vaikka se ei kokonaan syyllistämistä poistanutkaan. Minä olen itsensä syyllistämisen mestari, eikä kukaan mielellään lopeta sellaista, missä on hyvä. Joka tapauksessa on hyvä aina välillä saada muistutus siitä, ettei ihan koko ajan tarvitse kirjoittaa, ja silti on kirjoittava ihminen. Jollain tapaa.

Meinasin kirjoittaa loppukaneetiksi, että puoliksi suunniteltu on hyvin tehty, sitten tajusin ajatusvirheen ja olin korjata sen. Mutta jääköön noin ;)

tagit: kirjoittaminen

Haukkuu muttei pure

kommentteja: 013.05.2009 11:11 Tangerine

Päivän polttavana puheenaiheena on tietenkin koirien ja ihmisten, eikun siis ihmisten ja ihmisten väliset avioliitot. Eikun siis kyseessähän olikin adoptio-oikeudet. Ääh, tässä menee ihan sekaisin.

Joka tapauksessa, eduskunnassa käsiteltiin eilen homopariskuntien adoptio-oikeutta. Kuten kaikki jo tietävät, perussuomalainen Pentti Oinonen otti esiin koira-kortin, ja kysyi pitäisikö kohta jo sallia ihmisen ja eläimenkin avioliitot, kun tällaisia asioita oikein eduskuntatasolla käsitellään. Oli siitä asiasta mitä mieltä tahansa, niin kommentti meni hieman aiheen ohi. Ei tässä ole kyse siitä, kenen kanssa kukakin saa mennä naimisiin. Vaan siitä, onko lapsella oikeus esimerkiksi periä molemmat vanhempansa, olivat nämä mitä sukupuolta tahansa. Toisin sanoen, näitä perheitä on jo. Nyt on kyse siitä, millaisia oikeuksia näiden perheiden lapsilla on. Ja myös siitä, millaisia oikeuksia näillä vanhemmilla on lapsiinsa muun yhteiskunnan silmissä.

Totta kai lapsella tulisi olla kaksi vanhempaa, tai miksei vaikka neljä. Ehkä lapsilla oli asiat paremmin, kun vielä monta sukupolvea asutti samaa huushollia? (Tai no, tehkää toki vielä rakentavampia johtopäätöksiä tuosta neljästä vanhemmasta..) Tärkeintä on, että lasta rakastetaan ja hoivataan, että lapsi kasvaa turvallisessa ja ymmärtäväisessä ympäristössä. Se, onko vanhempia yksi tai kaksi, ja mitä sukupuolta he ovat, tuskin juurikaan asiaan vaikuttaa, mutta entä jos vaikuttaa? Pitäisikö sitten kieltää yksinhuoltajuuskin? Entä jos toinen vanhemmista kuolee? Lapsi äkkiä sellaiseen perheeseen, jossa on äiti, isä, koira (ei avioliitossa kummankaan vanhemman kanssa), omakotitalo ja Volvo?

Entisenä koulukiusattuna tunnen tietysti suurta houkutusta kommentoida myös tuota Oinosen esille ottamaa kiusaamisasiaa, vaikka sekin kortti oli kyllä aika typerä veto. Epäilen pienessä mielessäni, että lapsen kehitykseen kuuluu erilaisuuden vierastaminen, mikä voi joissain tapauksissa johtaa kiusaamiseen. Ja uskon, että kiusaamiseen vaikuttaa suuresti henkilökemiat. (Minua esimerkiksi ei kiusattu niin kauan kuin olin luokan suosituimman tytön paras kaveri, vaikka sitä ennen ja sen jälkeen olin aivan sama rillipäinen, hieman ylipainoinen lapsi kuin kaveruuden aikanakin.) Ja sitten on niitä kiusaajia, jotka kiusaavat mistä syystä tahansa, ihan vain kiusaamisen ilosta. Ja sitten on se tosiasia, että me aikuiset määrittelemme hyvin pitkälle sen, mikä yhteiskunnassa katsotaan erilaisuudeksi, joten pallo on meillä. Mikään näistä asioista ei tarkoita, että lapselta pitäisi kieltää oikeus omiin vanhempiinsa.

On hienoa, että lapsen hyvinvoinnista keskustellaan. Tuntuu kuitenkin lapset jäävän tässäkin keskustelussa aikuisten ennakkoluulojen ja fobioiden jalkoihin. Vihertävä Kasvi kirjoitti tästäkin hyvän puheen. Kannattaa kurkata myös Paholaisen asianajajan postaus aiheesta.

Tässä myös Kasvin vastine Homma-foorumin kehittelemiin vihreisiin vaalimainoksiin. Noin niinkuin loppukevennykseksi.

tagit: politiikka, ihmisoikeudet, uutiset, lapset

Kirjoitussopessa

kommentteja: 012.05.2009 22:03 Tangerine

Ensimmäinen ilta omassa kirjoitussopessa. Tämä on vielä karu ja sekaisin, mutta rauhallinen ja yksinäinen. Tämä on ehkä talon hiljaisin huone. Juuri sopiva kirjoittamiseen. Täällä ei kaipaa edes musiikkia.

Olen saanut vähän kirjoitettua. Muutaman illan kypsyttelin taas paria ajatusta päässäni, ja tänään olen sitten kirjoitellut niitä ylös. Kevätväsymys (tai mikä lie) painaa edelleen päälle, mutta ihme ja kumma kirjoittaminen sujuu kuitenkin, kun vain saa itsestään irti tulla koneelle.

Aloittaminen, tuo kirjoittamisen vihollinen numero yksi. 

tagit: kirjoittaminen

Hyvää eilistä äitienpäivää

kommentteja: 211.05.2009 15:25 Tangerine

Eilisen äitienpäivän kunniaksi hieman äitiydestä.

Juuri juttelin parin työkaverin kanssa siitä, miten kaikki pitäisi kirjoittaa ylös, tai muuten niitä ei enää parin vuoden päästä muista. Sitä, milloin lapsi nousi seisomaan, lähti kävelemään, alkoi puhumaan, sanoi ensimmäisen kerran "Inka on äiskän oma muru". Niinpä niin. Ei niitä muista enää muutaman kuukauden jälkeenkään, saatika sitten vuosien.

Nyt tuntuu siltä kuin Inka olisi aina puhunut yhtä paljon kuin nyt. Lauserakenteet ovat vielä hieman yodamaisia, mutta isänsä ja minä olimme silti hurjan ylpeitä, kun neiti osasi sanoa niinkin monimutkaisen asian kuin: "Inka äitiltä kysymässä käy, lisää voita tähän saa". Kyllä sai lisää voita leivälle. Ja kyllä pääsi kylpyyn kun jostain syystä riisui lauantaina itsensä nakuksi olohuoneessa, ja isänsä kysyi että onko hän nyt menossa kylpyyn. Inka juoksi innoissaan vessaan, ja kun minä menin perässä tyttö istui potalla ja sanoi iso hymy naamalla: "Minä tulin pissalle". Pottailua on harrastettu kauan, mutta omatoimisuudesta palkitaan aina.

Niin, jotenkin huomaamatta Inkasta on tullut melkein kuivakin. En muista milloin päiväkodista olisi tullut viimeksi märkiä vaippoja kotiin, ja kotonakin pissat tehdään pottaan öitä ja muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Joskus, kuten tänä aamuna, on yövaipatkin kuivia.

Vapputivolissa Inka meni laitteissa kuin vanha tekijä. Karusellit ja pomppulinna olivat tytön mieleen, mutta päällimäiseksi mieleen taisi jäädä maailmanpyörä. Sillä mentiin tooosi ylös taivaalle. Meidät unohdettiin sinne ylimääräiseksi kierrokseksi, mutta toivottavasti Inkalle tai hänen muutamaan kuukautta vanhemmalle kaverilleen ei siitä traumoja jäänyt -- me vanhemmat taidetaan kyllä seuraavalla kerralla miettiä kahdesti mennäänkö!

Inkan äitinä oleminen on tällä hetkellä yhtä ihmettelyä ja ylpistelyä. Okei, oman väsymyksen takia tulee välillä turhauduttua, ja kyllähän tuo tyttö osaa jo ihan kiusaakin tehdä. Mutta enimmäkseen sitä miettii, että missä välissä tyttö ehti noin isoksi ja osaavaiseksi. (Ja että joko hän tarvitsisi pikkuhiljaa pikkusiskon tai -veljen.)

Ja vielä: Sain rakkaalta mieheltäni äitienpäivälahjaksi Rajaa Alsanean Riadin tytöt (ja korvakorut!). Miten kaunis kirja! Miten kiinnostava aihe! Kyllä minua hemmotellaan :)

---

Loppuun on mainittava, että olen lueskellut Usvan satunumeroa (2/2008), ja ai että tykkään. Sadut ovat aina kiehtoneet, varsinkin kun niitä tulkitaan uusilla tavoilla, tai kirjoitetaan hieman erilaisista näkökulmista. Marika Riikosen kirjoittama Kokoelman helmi on hulvaton versio Tuhkimosta prinssin näkökulmasta (voi prinsessa-parka :D), ja Christine Thorelin Pyryharakka seisautti täysin. Katriina Laslon Miskupuuskun toive olisi ollut vuosi, puolitoista sitten vielä osuvampi, mutta kyllä sieltä tunnisti itsensä edelleen. Pienen lapsen kotiäidin.
tagit: äitiys, Inka, kirjallisuus

Oma tila

kommentteja: 008.05.2009 09:50 Tangerine

Täällä haaveillaan omasta kirjoittamissopesta. Tilaa ei meidän talossa liikoja ole, mutta vanhaan alkoviin (joka toimii nykyisin käytävänä, kun sen päähän puhkaistiin sisäänkäynti makuuhuoneeseen) voisi saada jonkinlaisen pienen kirjoitustilan. Se olisi ihan omassa rauhassa, ja sen saisi pienellä vaivalla sisustettua kivaksi. Ainoa huono puoli on se, että siellä ei ole ikkunaa -- mikä sekään ei ole kovin huono puoli kun ottaa huomioon, että olen tuhlannut monen monituista kirjoittamisminuuttia tuijottamalla pihalammessa kylpeviä lintuja (että ne on kiinnostavia!).

Edellisiltana tein Write Anything -blogin Fiction Friday -haasteen, jossa henkilö pääsee palaamaan ajassa taaksepäin muuttamaan yhden asian elämässään. En kuitenkaan postaa sitä tänne, koska otin tämänkin haasteen aiheeksi työn alla olevan tarinan. Se edisti taas mukavasti kirjoittamista. Tällä hetkellä on hämmästyttävän hyvä olo kirjoittamisesta, vaikka olenkin ollut niin väsynyt, että on tullut kirjoitettua aika vähän.

---

Inkan päiväkodissa oli tänään äideille aamupala. Oli kyllä ihanaa viettää taas hieman aikaa siellä. Syksyllähän olin pari viikkoa hyvinkin tiiviisti Inkan kanssa totuttelemassa päiväkotiarkeen. On hyvä tietää, millaisessa paikassa tyttö viettää päivänsä ja mitä puuhaten. Noin suurinpiirtein.
tagit: kirjoittaminen, Inka

Usko, tai no, mieluummin älä

kommentteja: 004.05.2009 12:40 Tangerine

Vuokrattiin viikonloppuna miehen kanssa Religulous - Uskomatonta (katso traileri). Huumoridokkari, ja kyllä nauratti. Vaikka tavoitteena olikin vain saada haastateltavat puhumaan itsensä pussiin ja taivastella heidän epärationaalisuuttaan. Välillä jäin kyllä suu auki tuijottamaan ruutua, kun kommentit lensivät sellaisella tajunnan tasolla jota en ihan onnistu ymmärtämään. Kuten siinä kohtaa kun Bill Maher haastatteli jotain senaattoria, ja ilmaisi huolensa siitä, että Yhdysvaltoja johtaa ihmiset, jotka uskovat puhuviin käärmeisiin. Tähän senaattori naurahti, ettei senaattoriksi pääsemiseen tarvitse läpäistä älykkyystestiä. Niin. Just.

CNN muuten uutisoi, että mitä ahkerammin amerikkalainen käy kirkossa, sitä hanakammin hän kannattaa terrorismiepäiltyjen kidutusta. Ne, jotka ilmoittivat etteivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, kannattivat kidutusta vähiten. Voisin vääntää tähän jonkun vitsin ateistien väitetystä moraalittomuudesta, mutta eiköhän se paista läpi muutenkin.
tagit: uskonnot, politiikka, huumori