Loppu, kauppaan!

kommentteja: 022.01.2009 13:01 Tangerine

Inka on sisäistänyt hyvin mistä tavarat tulevat. Kun jokin loppuu, neiti levittää kätensä ja sanoo "loppu, kauppaan!"

Neidin rakas kissatutti on kadoksissa, joten hänen mielestään pitäisi mennä kauppaan ostamaan lisää. Houkuttelin hänet pois suihkusta edellisiltana sanomalla, että lämmin vesi loppui. Kauppaan. Lelulaatikkonsa tyhjennettyään hän totesi, että kaupasta saisi lisää leluja.

Kaupassa neiti sitten viskookin ostoskärryihin kaiken mahdollisen minkä irti saa, jos hänelle vain antaa tilaisuuden.

Huoh tätä kulutusyhteiskuntaa ;)

tagit: Inka

Into

kommentteja: 021.01.2009 13:56 Tangerine

Toivon, ettei tämä ole pelkkä ohimenevä innostus. Tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu paremmalta kuin vuosiin. Olen innoissani. En voi väittää tekstiä syntyvän mitenkään hurjaa vauhtia, mutta ihan kuin olisin jonkun pienen vaihteen saanut päälle. Ehkä kakkosen. Tuskin sen isompaa. Tämä on vielä haparoivaa, kokeilen varovasti mitä kaikkea uskallan tehdä. Mutta tämä tuntuu hyvältä. Joten sama se, vaikka tämä aika menisikin taas hukkaan.
tagit: kirjoittaminen

Suunnitelmia

kommentteja: 020.01.2009 11:04 Tangerine

Mielenkiintoisia ideoita, mahdollisesti kehittämiskelpoisia. Väsyneenä on vaikea pysyä optimistisena, että ne joskus realisoituvat paperille tai edes tietokoneen näytölle, mutta yritän kuitenkin.

Miehelläkin on mielenkiintoisia suunnitelmia. Toivottavasti nekin realisoituvat. Hän kyllä ansaitsisi sen.

tagit: kirjoittaminen, tulevaisuus, d-mu

Internetin vaaroista

kommentteja: 015.01.2009 15:45 Tangerine

Ei sittenkään niin paha paikka?

Alkuperäinen uutinen.

Raportti.

tagit: netti, lapset, sensuuri, hysteria

Tähän joku otsikko

kommentteja: 014.01.2009 08:41 Tangerine

Kampaajalla unohdan aina teepussin kuppiin lillumaan, kun luen lehteä. Eilen juutuin lukemaan Veli -lehteä. Aika mainio. Mieleen jäi varsinkin Batman -kolumni. Koko illan mietin Batmanin tappamaa Heath Ledgeriä.

Yritin ottaa kampaajalla käynnin kirjoituslomana, mutta jotenkin tuntuu kuin aivotoimintani lakkaisi kampaajalla. Juutuin pohtimaan suunnittelemaani loppukohtausta, josta en ole varma. Mitään en keksinyt tilallekaan, joten annoin asian olla.

Illalla en saanut kirjoitettua. Mikä siinä on, että pääsen jotenkin alkuun, mutta jatkaminen on aina niin pirun vaikeaa. Alku tuntuu vielä jotenkin spontaanilta, mutta jatko liian väkisin väännetyltä, kun on pakko keksiä miten edellisellä kerralla kirjoitettu tarina jatkuisi. Miten sen saisi sujuvammaksi?

Ehkä ongelma on siinä, että en uskalla jättäytyä kokonaan tarinan varaan, en anna itseni uppoutua siihen täysin. En voi kokonaan syyttää edes olosuhteita siitä, että mietin samalla kymmentä muuta asiaa. Jos haluaisin, voisin kyllä sulkeutua toiseen huoneeseen omaan rauhaani. Jokin estää. Sanon, että se on halu olla miehen kanssa, halu rentoutua työpäivän jälkeen, väsymys. Mutta ehkä en vain uskalla ottaa kirjoittamista vakavasti, koska ajattelen, ettei siitä kuitenkaan mitään tule.

En edelleenkään tiedä, kannattaako minun tuhlata aikaa kirjoittamiseen. Ja niin kauan kun en tiedä, ei siitä taida tulla mitään.

tagit: oma aika, kirjoittaminen

Tapetilla

kommentteja: 013.01.2009 15:33 Tangerine

Kirjoitin pitkät pätkät tässä yksi päivä, sitten painoin väärää nappia ja kaikki katosi. Ei ollut aikaa aloittaa alusta.

Kirjoittaminen on ollut tapetilla viime päivinä. Yritystä löytyy taas. Yritän pysyä optimistisena sen suhteen, että syntyisi tulostakin.

Myös laulaminen on ollut tapetilla. Mies heitti taas ilmaan laulutunnit, joista olen haaveillut vuosia. Ensi kuun etelänmatkan jälkeen voisi katsoa rahatilannetta. Se ei ole nyt parhaimmillaan, eikä etelänmatka siinä mielessä ole järkevin idea, mutta irtiotto tekee varmasti hyvää ennen kaikkea rakkaalle miehelleni, eli on sen arvoista.

Nyt on jotenkin tosi paljon suunnitelmia. Ei oikeastaan mitään uusia, vanhojen päivitystä lähinnä. Niillä on hyviä ja huonoja vaikutuksia. Työhön keskittyminen kärsii, kun mietiskelee kaikkea muuta, mutta on hienoa olla taas vaihteeksi innostunut jostain.

Ja olin todella iloisesti yllättynyt, kun mies pyysi saada lukea jotain kirjoittamaani, muutakin kuin laulunsanoja siis. Nyt täytyy saada muutama sivu kunnon tekstiä aikaiseksi, ja sitten uskallettava antaa se miehelle luettavaksi.

Ei se ota jos ei annakaan, right?

tagit: kirjoittaminen, d-mu, laulaminen