Joulu meni ja vei äänen mennessään

kommentteja: 029.12.2008 10:10 Tangerine

Olipa joulu. Inkalla 40-asteen kuume, minulla ja miehellä kurkkukipu joka johti siihen, että tänään en kyllä vastaile töissä puhelimeen. Nyt sentään saan hieman ääntä aikaiseksi, vaikka se ei kaunista kuunneltavaa olekaan; lauantaina sain aikaiseksi vain kuiskauksia. Reissu Inkan mummun luo jäi välistä, mikä harmittaa vietävästi. Olisi ollut niin kiva taas katsella lapsia leikkimässä yhdessä.

Mutta tuli ainakin vietettyä rauhallinen joulu.

Ja niin, lävitys on ja pysyy. Katsotaan siitä luopumista taas sitten, kun uusi tappi menee rikki.

tagit: aiheeton

Nuoruus ohi?

kommentteja: 118.12.2008 10:55 Tangerine

Aamulla kun heräsin, huomasin, että lävistyskorustani on pudonnut pallo. En löytänyt sitä mistään, joten kiireessä etsin toisen pallon. Kun yritin laittaa sitä paikoilleen, tajusin, että tapista on mennyt kierteet. Minulla on toinenkin tappi, mutta sitä en kiireessä enää ehtinyt etsiä.

Tuntuu todella oudolta olla ilman lävistyskorua, mutta kumma kyllä kukaan työkavereistani ei ole vielä maininnut sen puuttumista.

Ja sitten tietenkin se väistämätön ajatus: pitäisikö siitä nyt sitten vihdoin luopua? Yrittääkö maailma sanoa minulle, sopivasti heti viimeisen kakkosella alkavan ikävuoden pyörähtäessä käyntiin, että nyt olisi korkea aika aikuistua ja luopua moisista teinikapinasymboleista?

Mutta en tiedä olenko valmis siihen. Olen monta kertaa miettinyt, kuinka vanhaksi aion sitä pitää, enkä nyt välttämättä osaa kuvitella sitä itselläni enää viisikymppisenä, mutta kyllä sentään kolmekymppisenä?

Vai joko kuitenkin olisi aika?

tagit: aiheeton

Vanhempainpalaveri

kommentteja: 017.12.2008 11:56 Tangerine

Kutsun viimeistään viikonloppuna koolle ensimmäisen Inkaa koskevan vanhempainpalaverin. En todellakaan ajatellut, että se pidettäisiin jo neidin ollessa puolitoistavuotias, mutta uhmaiän nostaessa uhkaavasti päätään on aiheellista sopia yhteisistä toimintatavoista ja siitä, miten käyttää uhkailua, lahjontaa ja kiristystä mahdollisimman tehokkaasti tuon ikäisen kanssa.

tagit: Inka

Lumen taju

kommentteja: 011.12.2008 13:15 Tangerine

Luen tällä hetkellä Peter Höegin Lumen tajua. Olen sivulla 179 (kyllä, jätin luvun kesken, koska voileipäni loppui ja minun oli tultava kirjoittamaan tämä merkintä), ja joka kerta kirjaa lukiessani hämmästyn uudestaan siitä, kuinka kiehtova ja upea se on. Ja samalla jotenkin konstailematon. Se on kuin päähenkilönsä, karkeasti puhuva mutta hienoihin turkiksiin pukeutuva Smilla.

Pasi Jääskeläinen pohdiskeli vähän aikaa sitten kirjojen lukemisen aiheuttamaa pakoa todellisesta elämästä. Pakko myöntää, että tämän lyhyehkön perhe-elämäni aikana sama ajatus on juolahtanut minunkin mieleeni. Ja sitten luen jotain näin upeaa, ja tiedän, että nämä erakkohetket ovat minulle elintärkeitä. Niin että uskaltakaapa polttaa minun kirjani! Edes ne, jotka ovat olleet hyllyssä vuosia lukemattomina...

(Olen kotona flunssaisen pikkuneidin kanssa, siksi ehdin hieman lukeakin.) 

tagit: kirjallisuus

Puhelahjoja

kommentteja: 008.12.2008 10:59 Tangerine

Inkan puhe on kehittynyt huimasti viimeisen parin viikon aikana. Kun tähän asti sanoista on tullut useimmiten vain ensimmäinen tavu, ja tietyt sanat yksinkertaisia tavuja yhdistelemällä lähes kokonaan, on neidin puheessa nyt huomattavissa paljon enemmän erilaisia tavuja ja muita variaatioita. Myös parin, kolmen sanan lauseet alkavat olla ihan tavallisia, ja perjantaina sain kuunnella puolisen tuntia kun tyttö hoki innoissaan "isi ja jere tujee" (r-kirjain tietenkin murtaen, mutta selvästi erotettavissa). Myös fammu sai viikonloppuna ihastua neidin puhetaitoon, kun fammu-sana erosi jo selkeästi mummu-sanasta.

Uusi puhetaito on tietenkin tuonut jo mukanaan käskyttämisen. Käsi, inka sanoo tiukasti ja ojentaa oman kätensä, kun tarvitsee tukea vaikkapa laittaessaan kenkiä jalkaansa. Ja fammu totteli ihastuneena kun neiti sanoi "peipää, mammu!". 

Miehen kanssa olemme koko viikonlopun ihastelleet tytön puhumista. Viikonloppuna saimme myös tietää, mistä on periytynyt Inkan tarve saada kuulla tietyt selitykset uudestaan ja uudestaan. Kun yläkerran käytävästä paloi lamppu, ja tutti putosi pimeässä eikä äiti meinannut löytää sitä, tyttö muisti mainita asiasta joka kerta, kun menimme yläkertaan. Ja joka kerta kerroin tytölle pariinkin otteeseen, että "niin, lamppu on rikki eikä äiti meinannut pimeässä löytää tuttia". Ja kun isi vaihtoi lampun, Inka muisti joka kerta yläkertaan mennessä mainita, että isi korjasi lampun. 

Näitä esimerkkejä on pilvin pimein. Se, kun isi vei omenapuussa olleen keinun kellariin. Läheisen kerrostalon pihassa ollut kaatunut liukumäki. Kaikki pipit ja niihin laitetut laastarit. Eilen fammun ja äijän kanssa jutellessa kävi ilmi, että Inkan täti on ollut lapsena aivan samanlainen.

Ja kuulema kun täti kerran oppi puhumisen jalon taidon, ei hän enää vaiennut. Samaa on havaittavissa meidänkin neidissä.

tagit: Inka

Projekteja

kommentteja: 026.11.2008 11:46 Tangerine

Muokkailin eilen illalla hieman valokuvia, siis ihan kuvausliikkeen nettisivujen ohjeiden mukaan. En tosiaankaan osaa kummoisia tehdä, ja nekin muutokset tein ihan vain iPhoton perussäädöillä. Mutta silti tuli hyvä mieli, kun sai kivoista kuvista vielä paremman näköisiä pienellä viilauksella. Jaksaisipa saman tehdä kaikille kuville.

tagit: projektit

Kirjoittamisesta

kommentteja: 024.11.2008 14:56 Tangerine

Aina silloin tällöin kirjoittaminen nousee taas siksi ykkösjutuksi, jota haluaisi tehdä. Yleensä näin käy silloin, kun lukee jotain todella kiehtovasti kirjoitettua tekstiä. Se on sekä inspiroivaa että lamauttavaa. Sitä alkaa miettiä, että hei, minullakin on tämä ajatus, ja minä haluan kirjoittaa sen auki! Mutta samalla sitä miettii, että miksi ihmeessä, kun enhän minä siitä näin hienoa saa aikaiseksi.

Jossain vaiheessa minä päätin, että nyt minä vain yksinkertaisesti kirjoitan sen kirja, jotenkin. Ei mitään väliä tuleeko siitä julkaisukelpoista vai ei, tai lähetänkö sitä edes minnekään. Kunhan vain kirjoitan. Että voin ainakin sanoa kirjoittaneeni.

Mutta onko siinäkään järkeä? Mitä itua on käyttää monta vuotta siihen, että saa jonkun typerän tarinanpoikasen paperille, ja sitten huomaa, ettei siitä ole mihinkään? Mitä järkeä sellaiseen on tuhlata aikaa, tekisin edes jotain hyödyllistä tällä vähällä vapaa-ajallani.

Ja taas käy niin, että muutaman kirjoitetun rivin jälkeen luovutan. Itsesensuuri, väsymys, kyynisyys, tukos -- jokin tappaa sen inspiraation, jokin kuluttaa loppuun sen innostuksen, joka kirjoittamista kohtaan oli taas kuin ihmeen kaupalla syntynyt.

Onko se sitten parempi? Ettei koskaan kunnolla yrittänytkään?

tagit: kirjoittaminen

Näin täällä Turun seudulla

kommentteja: 024.11.2008 08:42 Tangerine

"EFFin kannalta näin huono tunnettuus jossain Suomen syrjäseuduilla on toki harmillista."

tagit: aiheeton

Kuinkas siinä sitten sattuikaan?

kommentteja: 021.11.2008 13:49 Tangerine

Taisi se mennä pieleen.
tagit: politiikka, sensuuri, lapset, hysteria

Itseironiaa

kommentteja: 021.11.2008 09:07 Tangerine

Now this is what I call self-irony
tagit: aiheeton

Eriäviä mielipiteitä

kommentteja: 020.11.2008 10:17 Tangerine

Viime postauksessani ei kuulema tullut kunnolla esille se, mitä mieltä itse olen muslimimiehistä. Tämä oli osittain tahallista: en millään jaksaisi edes keskustella siitä typerästä stereotyypittämisestä, jonka mukaan kaikki nejane ovat sitäjatätä. Tämä on vähän sama juttu kuin se, kun Viivi kysyi Wagnerilta pitääkö tämä lapsista. Absurdi kysymys. Kaikki muslimit eivät ole samanlaisia sen enempää kuin kaikki miehet ovat samanlaisia tai kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Tämän vuoksi koko kysymyksenasettelu samoin kuin Halla-ahon suorittama tasapäistäminen on vastenmielistä. Kyllä niinkin henkilökohtaisessa asiassa kuin raiskaus tulee keskittyä yksilöihin eikä uskontoon, ja niinkin monimutkaisessa asiassa kuin maahanmuutto muuhunkin kuin raiskauksiin. Otetaan nyt ensimmäiseksi vaikka huomioon se, että läheskään kaikki maahanmuuttajat eivät ole muslimimiehiä, ja kokeillaan sitten hysterian sijaan ajatella ja keskustella järkevästi (vaikkakin kriittisesti).

====

Ja sitten eriäviä mielipiteitä ihan muista asioista.

tagit: politiikka, uskonnot, hysteria

Z:lle siellä kattokruunussa

kommentteja: 019.11.2008 14:07 Tangerine

Viime päivinä olen seurannut mielenkiinnolla mm. Pasi Ilmari Jääskeläisen virittämää maahanmuuttokeskustelua Vihreästä Langasta ja Jääskeläisen blogista. Olenkin asiassa hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin Jääskeläinen. Päädyin myös lukemaan Hesarissakin tänään mainitun Jussi Halla-ahon parin vuoden takaisen blogimerkinnän.

Vihreiden naisten jättämästä tutkintapyynnöstä en sano mitään, mutta Halla-ahon kirjoitusta on pakko kommentoida.

Halla-aho on ilmeisen raivoissaan muslimimiehille, jotka hänen mielestään pitävät oikeutenaan raiskata paljastavasti pukeutuneita, vääräuskoisia naisia, ja vielä syyttävät asiasta naisia, koska nämä "viettelevät" miehet raiskaamaan. Mutta mitä Halla-aho itse tekee? Ensinnäkin, hän syyttää naisia siitä, että nämä muslimit pääsevät Suomeen tekemään rikoksiaan ("Ongelma ratkeaa vain poistamalla barbaarivalloittaja. Miesten enemmistö olisi tehnyt tämän jo kauan sitten, ellei harhautunutta hoivaviettiään hyväilevä eurooppalainen nainen, à la Mervi Virtanen, Eva Biaudet ja Tarja Filatov, seisoisi järkähtämättä barbaarivalloittajan suojakilpenä.")

Toiseksi, Halla-aho tuntee "houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät". Eli koska naiset päästävät muslimit Suomeen, he kerjäävät tulla raiskatuksi. Valehtelevatko korvani, vai kuulostaako tämä aika samantapaiselta ajattelulta kuin se, että koska nainen pukeutuu paljastavasti, hän kerjää tulla raiskatuksi?

No, Halla-aho kuitenkin yrittää vastustaa tätä houkutusta. Mutta, "[r]aiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä." Anteeksi kuinka? Antoiko Halla-aho juuri luvan raiskata vääräuskoisia, anteeksi, siis väärin ajattelevia?

Minä ymmärrän kyllä, että Halla-aho on kiukkuinen. Minäkin olen. Ja minä ymmärrän senkin, että tällä provosoivalla kirjoituksella on kaikesta huolimatta perimmäisenä ajatuksena yrittää estää raiskaukset, ja jos se ei onnistu, niin ainakin rikosten tulisi kohdistua niihin, jotka Halla-ahon mielestä edistävät näitä rikoksia (tämä nyt vain osoituksena luetun ymmärtämisestä). Samaan hengenvetoon myönnän, että raiskaus on aiheena minulle erittäin vaikea, ilman minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. Nämä seikat huomioon ottaen kommentoin Halla-ahon lauantaista blogimerkintää.

Halla-ahohan on siis tuo kattokruunussa roikkuva, sekä X:n että Y:n hyvinvointia toivova henkilö Z. Siellä muitten yläpuolella on varmasti mukava roikkua, kun hän missään vaiheessa ei kehota X:ää ja Y:tä kipuamaan myös kattokruunuun, vaikkapa krokotiilin vapauttamisen jälkeen. Ai niin, sehän on fyysisesti mahdotonta, koska vain miehet voivat roikkua siellä kattokruunussa. Naiset ovat tuomittuja pysymään lattialla krokotiilin uhattavana.

Mahtaa olla hienoa miehenä kommentoida asiaa. Tai ei tietenkään ole, kun "jokaisen joukkoraiskauksen ja muun naisiin kohdistuvan väkivallanteon jälkeen tiedostava naisväki syyllistää minua, suomalaista miestä, siitä, että suomalaiset naiset tuntevat turvattomuutta" (Halla-aho 20.12.2006). No anteeksi kauheasti.

Tällainen raiskauksella mässäily on mautonta, mutta siihenhän Halla-aho varmasti pyrkikin. Hän provosoi, ja moni provosoitui, minä mukaan lukien. Ei pitäisi provosoitua kun joku provosoi, sanotaan -- mutta jos provosoi, niin ei pidä ihmetellä jos joku provosoituu.

Ja nyt kun olen hieman saanut vedettyä henkeä, on sanottava, että keskustelu maahanmuutosta on mielenkiintoinen. Ja olen tyytyväinen, että tästä asiasta keskustellaan, vaikkakaan en ole varma ulottuuko tämä keskustelu edelleenkään tarpeeksi laajalle kansan ja varsinkin kansan edustajiston keskuudessa. Kaiken kaikkiaan toivoisin hieman sivistyneempää keskustelua, vaikka Halla-aholla onkin täysi oikeus tähän (omasta mielestäni alhaiseen) mielipiteeseensä.

Mutta hei Halla-aho, kyllä suomalaisista miehistäkin löytyy niitä, jotka kannattavat sitä, mitä kutsut "hallitsemattomaksi maahanmuutoksi sellaisista kulttuureista, joissa naisen raiskaaminen on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin Suomessa". Mitäs niille sitten tehdään? 

tagit: maailma, politiikka, uskonnot, vitutus

I'm saying nothing

kommentteja: 018.11.2008 08:30 Tangerine

but I'm saying nothing with feel

Porcupine Tree 'Anesthetize'

tagit: aiheeton

Lisää lapsellista?

kommentteja: 011.11.2008 12:00 Tangerine

Aamut on tosi kurjia nykyisin. Joutuupa Inkan herättämään tai hän herää itse, hän pyytää päästä takaisin nukkumaan, tai nunnuu, kuten hän sanoo. Ei tunnu kivalta joutua sanomaan lapselle, että äitin täytyy lähteä töihin, ei äiti voi jäädä sinun kanssa nunnumaan.

Ei Inka silti onneksi ikinä kiukuttele heräämistä. Leikkien lopettaminen ja ulkovaatteiden pukeminen ovat ilmeisesti ne kiukuttavimmat asiat aamuisin, mutta siinä vaiheessa minä olen yleensä jo matkalla töihin...

Jotenkin tällä hetkellä on taas hyvin vahvana tunne, etten halua lisää lapsia. Okei, myönnän, että katselen ihastuneena varsinkin kaksosvauvoja (en tiedä mikä niissä on niin hirmuisen söpöä, se tuplavaiva?), ja kaikki tutut lapset ovat tosi ihania. Ja Inka nyt on ihan omaa luokkaansa. Joka päivä ihmettelen hänen osaamistaan ja muistiaan, ja naureskelen niitä hassuja juttuja joita hän keksii. Mutta silti -- ja osittain siitä syystä. Haluaisin edelleen keskittyä Inkaan. Varsinkin nyt kun olen töissä, ja näen Inkaa niin vähän, haluan antaa hänelle niin paljon huomiota kuin suinkin ehdin. Ja se rakkauden tunne tuota lasta kohtaan on niin suuri. Voiko minusta muka riittää toiselle lapselle? Ainakin alkuun Inka jäisi väistämättä vähemmälle huomiolle. Eikä uutta lastakaan ehtisi huomioda samalla tavalla kuin Inkaa vauvana, koska kuitenkin Inkaakin täytyisi huomioida. 

Tuo on kyllä huonoin mahdollinen syy, koska oikeastaan kysymys toisen lapsen hankinnasta on minulle tällä hetkellä niin hankala juuri siksi, että Inkan vuoksi haluaisin enemmän lapsia. Mielestäni Inka ansaitsee sisaruksia, jos ei muusta syystä niin vaikka siksi, että hänellä olisi aikuisena joku jonka kanssa valittaa äidistä, joka on traumatisoinut heidät omien neuroosiensa takia.
loput merkinnästä »
tagit: Inka, äitiys

Missä olemme nyt

kommentteja: 010.11.2008 15:19 Tangerine

Kävin lauantaina ensimmäisen kerran reiluun kahteen vuoteen rentoutumassa perinteisellä suomalaisella tavalla. Nyt väsyttää. Valvominen ja alkoholi eivät kyllä enää sovi minulle.

Oli silti todella mukavaa. Yli vuoden tauon jälkeen pääsin juttelemaan hyvän ystäväni kanssa. Ja vaikka keskustelu olikin enimmäkseen surkuhupaista ihmettelyä siitä, miten emme ole ollenkaan sellaisia kuin viisi vuotta sitten kuvittelimme, niin jostain syystä minusta tuntui, että puhuimme vapautuneemmin kuin koskaan aikaisemmin. Mikä lie meidät vapautti; tauko, tottumaton alkoholinkäyttö, vai ne surkuhupaisat tosiasiat. Molemmilla yllään korkeakorkoiset saappaat ja villakangastakki, ja lompakossa S-etukortti. Molemmilla mies, lapsi, omakotitalo ja oma auto. Molemmilla vakituinen työpaikka, ja varaa kulkea baarireissut taksilla. Emmekä kyllä silloin olisi harkinnetkaan Börsiä, mutta emme taida oikein enää olla Dynamon kohderyhmää. Tähänkö me tähdättiin?

Ei tähdätty, mutta ei tähdätty mihinkään muuhunkaan. Ei meillä ollut mitään sen kummempia suunnitelmia, ei hänellä sen enempää kuin minullakaan, kuten jo aikaisemmin kirjotin. Se oli sitä aikaa, kun me puhuimme paljon, ajattelimme liikaa, ja teimme paljon sellaista mitä ei enää tänä päivänä tulisi tehtyä. Ei meillä ollut resursseja tehdä tulevaisuudensuunnitelmia, kun emme tienneet miten selviämme viikosta.
loput merkinnästä »
tagit: oma aika, tulevaisuus, ystävät

Onnittelut Obamalle

kommentteja: 005.11.2008 08:31 Tangerine

Se onnistui. Jotkut eivät siihen uskoneet, mutta kyllä, USA:n presidenttinä on nyt tosiaankin mies, jonka ihonväriä tai nimeä monet eivät sulata.

Minä henkilökohtaisesti olisin kyllä ollut todella yllättynyt, jos McCain olisi voittanut, mutta onhan sitä toisaalta hullumpaakin tapahtunut, varsinkin Amerikan ihmeellisessä maassa.

Nyt jää nähtäväksi, onko tästä valinnasta lopulta mitään konkreettista hyötyä. Saako Obama selvitettyä Bushilta perinnöksi saamiaan ongelmia, tai edes parannettua maansa imagoa ulkomailla. Tai käykö niin, että Obama epäonnistuu yrityksessään ratkoa liian suuriksi paisuneita ongelmia ja neljän vuoden päästä republikaanit voittavat jälleen. Tai pahimmillaan, onko Obaman kauniit puheet pelkkää sananhelinää.

Mutta kyllä minäkin Obamaa onnittelen, en tiedä olisinko onnitellut McCainia. Joten optimisti taidan olla minäkin.

 

tagit: politiikka

Paniikkipolitiikkaa ja vihreää sanavapautta

kommentteja: 004.11.2008 14:17 Tangerine

Kuntavaalien jälkeen on ollut mielenkiintoista seurata politiikkaa. Mikä lie paniikkireaktio iskenyt yhteen jos toiseen, kun perussuomalaiset veivät vaalivoiton, vaikka sama tendenssi kai tuntuu olevan vallalla muuallakin Euroopassa (kansallismielisten puoluiden nousu siis, ei perussuomalaisten...).

Itse lähinnä viherrän, mutta vaalien jälkeisen keskustelun ansiosta olen kyllä iloinen, ettei tällä kertaa tullut äänestettyä. Lähinnä viittaan tässä siihen, kun vihreä oikeusministerimme kaipailee tuntuvia rajoituksia sananvapauteen, vaikka väittääkin tulleensa väärinymmärretyksi. Mutta eivät vihreät ole saavutuksillaan tai edes mielipiteillään tähänkään asti mitenkään loistaneet. Jo jonkin aikaa minua on ärsyttänyt suunnattomasti se monikulttuurisuus- ja moniarvoisuusasioissa vallitseva kaksinapaisuus, jossa vihreät tuntuvat olevan mestareita. Kaikki pyhitetään kulttuurilla, eikä vieraita kulttuureita saa millään tavalla arvostella, tai heti leimataan rasistiksi. Kyseessä on se sama me vs. muut -retoriikka, jota käytetään ns. terrorismin vastaisessa sodassa, ja joka tappaa keskustelun ennen kuin se alkaakaan. Niinhän se demokratia toimii, eikös.

Kannattaa lukea tämän artikkelin keskustelua, jos aihe kiinnostaa. Ja samalla voi vilkaista Pasi Ilmarin blogiin, koska jostain syystä siellä vaan osataan sanoa asiat paremmin kuin täällä ajattomuudessa.

Varovaisesti toivon, että monikultturisuuden synnyttämistä arvokonflikteista uskallettaisiin vihdoin ja viimein keskustella avoimesti ja tarpeen vaatiessa kriittisestikin, ilman että kenellekään tatuoidaan leimoja otsaan. Ja koska vihreiden pitäisi olla puolueista se, joka kannattaa sekä sananvapautta että suvaitsevaisuutta, kuka olisi parempi aloittamaan tämän keskustelun kuin vihreät. Kunhan pääsisivät eroon siitä ylenpalttisesta poliittisesta korrektiudesta.

tagit: politiikka, sananvapaus

Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden fani

kommentteja: 030.10.2008 14:46 Tangerine

Olen laiminlyönyt tuota kirjat-osiota niin pahasti, etten ole kehdannut mainita täällä kirjoja enää ollenkaan. Nyt on kuitenkin jo pakko, kun eksyin Pasi Ilmari Jääskeläisen blogiin eilen (onnittelut vain perheenlisäyksestä tätäkin kautta!).

Luin sen Lumikko ja yhdeksän muuta tuossa vähän aikaa sitten. Luettuani muutaman sivun totesin miehelleni, että tekisi kovasti mieli hehkuttaa sitä jo, mutta toisaalta sellaista ei kannata tehdä ennen kuin olen lukenut koko kirjan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun viimeistään loppu pilaa koko lukunautinnon. Ja sitä paitsi, miksi sen pitää käyttää itsestään myös toista nimeä?

Puolessa välissä olin jo ihan fani, ja innoissani sijoittelin kirjaa arvoasteikossa jonnekin Donna Tartin esikoisen ja Karamazovin veljesten välimaastoon. Hillitsin kuitenkin itseni, etten lopussa pettyisi -- ja sitä paitsi, takasivun kuvahan on kuin joku Neil Gaiman -kopio.

Viimeisen sivun jälkeen olin ihmeissäni. Sehän onnistui jopa lopettamaan hyvin! Mutta oikeesti, miksi laittaa blogilleen nimi omasta romaanista, ei kai Jääskeläinen halua vain siihen leimautua?

Mistäs tässä nyt on kyse? Pitäisikö Pasi Ilmari Jääskeläisen pysyä nöyrän hiljaisena ja huomaamattomana, koska sellaisia meidän suomalaisten nyt vain tulee olla? Ei saisi käyttää samoja keinoja kuin muutkin, koska sellainen ei meille sovi? Vai olenko kenties vain kateellinen, kun joku suomalainen pystyy sellaiseen, mikä on helpompi varata vain niille isoille, hienoille kirjailijoille sellaisissa maissa, joissa kirjoittamisella elää?

Noh, jotain voi ehkä päätellä siitä, että pari viime iltaa olen taas kirjoitellut ahkerasti. Se on vaikeaa, kun joka toisen lauseen kohdalla miettii, että mitä järkeä tässä on kun kirjoittaa sellaista sontaa, mutta sitä on vain pakotettava itsensä, tai muuten ei kirjoita mitään. Ja pakko kai sitä on edes yrittää. Syystä jota en ala tässä sen enempää analysoimaan, tai tuo kahden illan aikana kirjoitettu teksti löytää itsensä pian samalta virtuaaliselta kaatopaikalta kuin aikaisemmatkin tekstit.

Ja sitten vielä tuo blogi. Tyyppihän vaikuttaa kaiken lisäksi ajattelevalta ja ymmärtävältä olennolta, sen lisäksi että osaa kirjoittaa. Ja blogitekstit ovat lähes yhtä koukuttavaa luettavaa kuin juuri luettu romaanikin. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin juuri tällaista stimulaatiotahan tässä on kaivattukin.

Nostan siis hattua Jääskeläiselle, ja heti kun on aikaa uppoudun taas ihanaan järjestykseen laitettujen kirjainten sekaan. Ja heti kun äitini palauttaa Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan, laitan sen kirjahyllyssä Donna Tartin ja Dostojevskin väliin.

tagit: kirjallisuus, blogit

Minä kaipaan

kommentteja: 027.10.2008 12:46 Tangerine

Tiedätkö sen tunteen, kun joku ihminen koskettaa tosi syvästi? Entä tiedätkö sen tunteen, kun se ihminen oletkin sinä itse?

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä tunnetta. Sitä, että minä -- ihan tavallinen tylsä minä -- voisi jonkun mielestä olla niin kiinnostava, että tekisin toiseen erityisen vaikutuksen. Niitä, jotka ovat minua koskettaneet, ei ole montaa. Niitä, joita minä olen koskettanut, on varmasti vielä vähemmän. Niiden ihmisten menettämistä on vaikea hyväksyä.

Minä kaipaan jotain, mutten edes tiedä mitä. Jonkinlaista mindjobia kai. Kaipaan sitä, että joku tai jokin räjäyttäisi tajuntani, tekisi niin syvän vaikutuksen että sen voimalla leijuisin pilvissä muutaman päivän.

Ja niin, tietysti kaipaan myös sitä, että saisin vähän sohia jonkun toisen aivosolukkoa niin että tuntuu. Olisihan se egobuusti. Mutta eniten kaipaan lähinnä jotain uutta merkitystä, jotain mikä hetkellisesti tuntuisi elämää suuremmalta. Sellainen minä olen. Ajoittainen henkinen orgasmi tekee vähintään yhtä hyvää kuin fyysinenkin.

Ja minä tiedän, että teen väärin, kun välillä kaipaan asioita, joita ei ole olemassakaan, ja toisinaan kaipaan jotain, mitä minusta piti tulla, mitä minun piti olla. Mutta ei se tarkoita, että olisin tyytymätön elämääni. Minä rakastan miestäni ja lastani, enkä todellakaan haluaisi enää elää ilman heitä. Mutta eikös minusta pitänyt tulla jotain suurta ja merkittävää? Eikös minun pitänyt tehdä jotain, minkä kaikki huomaavat?

Mutta turha sitä on valittaa, ettei unelmat ole toteutuneet, jollei niitä ole koskaan uskaltanut sen tarkemmin määritellä. En kai minä vielä niin vanha ole, etten voisi tehdä uusia suunnitelmia ja toteuttaa ne. Enhän?

Minä kaipaan sitä, että elämä olisi elämää suurempaa, enkä sitä, että istun päivät pitkät toimistosihteerin sijaisena ja iltaisin yritän väsyneenä miettiä että mitä sitä pitikään elämällään tehdä. Enkä minä todellakaan kaipaa sitä, että kesken järkyttävien elämäntotuuksien tajuamisen ja suurien pohdintojen vastaan iloisena keskuspuhelimeen: "pieni hetki, yhdistän!"

tagit: aiheeton

Käy kakkosvaihe - check!

kommentteja: 023.10.2008 08:34 Tangerine

Nyt se on tehty. Lykkäsin sitä käytännöllisesti katsoen niin pitkälle kuin mahdollista, mutta nyt autokoulun kakkosvaihe on käyty. Pian saan ihan oikean, aikuisten ajokortin.
tagit: aiheeton

She rocks

kommentteja: 020.10.2008 10:57 Tangerine

We’re All Laila: Stockholm Syndrome

tagit: blogit, maailma

Subbiskateus

kommentteja: 006.10.2008 10:47 Tangerine

Minähän pidän autostani. Siis siitä pienestä, vanhasta Puntosta, jossa ei ole edes ohjaustehostinta. Minä pidän siitä, ihan oikeasti. Mutta viikonloppuna pääsin ajelemaan Subaru Legacy Spec.B:llä. En väitä tietäväni juurikaan autoista, enkä väitä että minulla on autoista paljoakaan kokemusta, mutta kuulkaa, tämä auto _lähtee_ kun vähän polkaisee.

Yritin ehdottaa vaihtokauppaa, vaikka vain väliaikaista. Jostain syystä ehdotukseeni ei tartuttu. Kaiken kukkuraksi näin seuraavana yönä asiasta untakin. Siinä ajoin ensin tuota samaista Subbista, mutta sitten minun piti vaihtaa omaan Puntooni. Ensin olin iloinen saadessani oman autoni takaisin, mutta sitten Subaru vilahti ohitseni niin jyrkässä ylämäessä, että en uskonut Punton edes selviävän siitä. Näin punaista ja tunsin pistävää subbiskauteutta.

Huoh. Seuraavan kerran kun toimin kännikuskina pakotan kyyditettävät Punton takapenkille, eikä minua kiinnosta vaikka autossa ei ole takaovia, kuskin penkin kääntömekanismi on rikki ja toisella etupenkillä on turvaistuin. Nih.

tagit: aiheeton

Väsynyt

kommentteja: 002.10.2008 12:13 Tangerine

Väsymys saa näkemään asioista vain ne huonot puolet, ja murehtimaan juttuja joille ei voi mitään. Olen kärttyinen, stressaantunut, huolestunut ja ruokahaluton. Päässä soi hiljainen biisi, joka tuntuu syövän aivokapasiteetin kaikelta muulta ajatustoiminnalta. Iltaisin tekisi mieli vain käpertyä peiton alle sohvannurkkaan hyvän kirjan ja teekupposen kanssa, mutta tekemistä riittää, eikä ylienerginen puolitoistavuotias vielä ymmärrä moisten yleellisyyksien päälle.

Mutta ehkä jo viikonloppuna saan nukuttua univelat pois.

tagit: aiheeton

Arkea

kommentteja: 026.09.2008 11:48 Tangerine

Inka joutui jo kohtaamaan ihmisten petollisuuden, kun hänen poikaystävänsä kömpi päiväkodissa toisen tytön sänkyyn päiväunilla. Epäilin eilen tämän järkytyksen olleen syynä Inkan huonotuulisuuteen, mutta ei, korvatulehdushan se oli.
tagit: Inka

Mistä muustakaan

kommentteja: 024.09.2008 09:59 Tangerine

Voisiko tänään kirjoittaa blogimerkintää viittaamatta Kauhajoen tapahtumiin? Voisinko odottaa viikon ja olla sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut? Voisin tietenkin. Mutta kyllä se välttelyltä tuntuisi. Joten parempi kirjoittaa nyt saman tien, niin saa sen pois alta.

Sen kummemmin varsinaisiin tapahtumiin puuttumatta (mitä muuta voisinkaan sanoa kuin itsestäänselvyyksiä), tässä kohtaa -- aivan kuten vajaa vuosi sitten -- mieleen tulee väkisinkin kaksi asiaa. Toisaalta mietin, miltä tuon pojan vanhemmista mahtaa tuntua. Miltä tuon pojan äidistä mahtaa tuntua. Miltä itsestäni tuntuisi, jos noin tekisi oma lapseni, jonka ensimmäisestä hymystä, ensimmäisistä askelista, ensimmäisistä pottaoivalluksista olisin iloinnut kuten olen iloinnut Inkan kanssa. Rikkihän sellaisesta menisi. 

Toisena asiana mielessä on tuo paljon puhuttu nuorison pahoinvointi. Ja tässä aiheessa olen pakosti kyyninen. Voiko nuoriso huonommin kuin ennen? Mieheni sanoi, ettei hänen lähipiirissään voitu niin huonosti kuin nuoret nyt tuntuvat voivan. Minä taas olen ollut jo muutaman vuoden sitä mieltä, että jokaiselle, joka selviää nuoruudesta tappamatta itseään (ja lisätään tähän nyt sitten "ja/tai muita") tulisi antaa jonkinlainen mitali tai muu tunnustus. (Ja silti mieheni tietää enemmän ihmisiä, jotka ovat riistäneen oman henkensä, kuin minä.)
loput merkinnästä »
tagit:

Eroja

kommentteja: 023.09.2008 11:08 Tangerine

Taas joku eroaa. Tällä kertaa tuo joku on työkaverini, joka vain muutamia viikkoja sitten kertoi innoissaan erikoista tarinaansa siitä, kuinka tapasi vaimonsa kanssa, ja kuinka hän sai naimakaupassa kaupanpäällisiksi neljä ihanaa tytärtä.

Nämä on aina yhtä masentavia uutisia. Vaikka kuinka olisi päässyt yli omien vanhempiensa erosta.

tagit:

Tänään

kommentteja: 018.09.2008 08:29 Tangerine

Tänään on jotenkin tosi kurja fiilis tulla töihin ja antaa miehen viedä Inka hoitoon. Saattaa osittain johtua siitä, että olen itse tosi väsynyt; olen nukkunut tällä viikolla todella huonosti. Jos (kun) olen herännyt yöllä, en ole meinannut saada enää unta, ja päässä on pyörinyt typeriä, turhia työasioita.

Joka tapauksessa, viikko tuntuu ihan liian pitkältä ajalta Inkan olla hoidossa, ja 8 tuntia on liian kauan kerrallaan. Iltapäivisin tyttö on niin väsynyt, että vain istuskelee keinussa tai rattaissa, eikä jaksa enää touhuta. Tämä asia muuttuu tietenkin siinä vaiheessa kun päästään kotiin, sitten tytöllä riittää kyllä virtaa taas touhuta seitsemään asti, kunnes syödään iltapala ja mennään nukkumaan.

No, pian Inka on jo vuoden ja neljä kuukautta. Kohta puhutaan jo puolitoistavuotiaasta, ja eihän siitä mene enää kauan kun tyttö on jo kahden. Sitten päiväkotikaan ei ehkä tunnu enää ihan niin rankalta -- Inkasta tai minusta.

Ja onneksi Inka on sentään tuntunut viihtyvän siellä ihan hyvin. Enää ei itkeskele kun isänsä vie hänet sinne, ja päivät menevät hoitajien mukaan hyvin. Tuntuu vain välillä niin hölmöltä tämä oravanpyörä, mihin Inkakin on joutunut mukaan jo näin pienenä. Mikä ihmeen pointti lasten hankkimisessa edes on, jos sitä kuitenkin viettää suuren osan ajastaan töissä eikä lapsen kanssa. Kysyn vaan.

tagit:

Missä olit kun...

kommentteja: 111.09.2008 14:32 Tangerine

7 vuotta sitten olin Intiassa. Muistan sen päivän hyvin, olimme juuri palaamassa majapaikkaamme Jodhpurissa, kun joku nuori intialainen poika tuli kysymään olemmeko amerikkalaisia, siellä on räjähtänyt. Nousimme hotellin portaita, aulassa istui pari länsimaalaista katsellen järkyttyneenä televisiota. Meillä oli huoneessa huonosti toimiva mustavalko-TV, josta näkyi kunnolla ainoastaan joku talouskanava, mutta sielläkin puhuttiin vain WTC:stä.

Ääni kuului huonosti, ja yhä uudestaan näytettävien savuavien rakennusten alla ruudun alareunassa kulki pörssikursseja. Istuimme liian kuuman hotellihuoneen sängyllä yrittäen ymmärtää mitä ihmettä oli tapahtunut (pian kävi ilmi, ettei se ollutkaan räjähdys).

Vain muutama päivä tapahtuneen jälkeen meillä oli lento kotiin. Samassa taksissa meidän kanssamme Delhin lentokentälle tuli nainen, jonka oli pitänyt lentää kotiin Yhdysvaltoihin jo päivää tai paria aikaisemmin, mutta kaikki lennot olivat sekaisin. Turvatoimet lentoasemalla olivat hämmentävän tiukat. Kotona kuulin perheeni olleen huolesta sekaisin, vaikka olin toisella puolella maapalloa kuin telkkarissa pyörivät kauhukuvat. Soitin kuusi viikkoa kestäneeltä reissulta kotiin vain kerran, puolessa välissä matkaa. 

Seitsemän vuotta on pitkä aika. Se on kohdellut minua yhtä rankalla kädellä kuin muutakin maailmaa. Mutta minä olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tästä selvitään. Miten mahtaa olla muun maailman laita?

tagit:

Kirja: Troikka

kommentteja: 008.09.2008 12:54 Tangerine

Luen tällä hetkellä Stepan Chapmanin Troikkaa. Takakansi kehuu sitä surrealistisen fantasiakirjallisuuden mestariteokseksi, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että kirja on joko surkea tai nerokas.

Ensimmäisten sivujen jälkeen olin lievästi sanottuna hämmentynyt, vaikka totesinkin, ettei tätä kyllä surkeaksi voi kutsua. Muutaman kymmenen sivua luettuani totesin miehelleni, että pidän tästä  kirjasta, vaikka en edelleenkään tajua siitä mitään. Siinä on ihmisiä, jotka eivät ole ihmisiä, vaan esimerkiksi kaloja tai jeeppejä tai brontosauruksia. On siellä kyllä myös ihminen joka on ihminen, vaikkakaan ei koko aikaa, sillä välillä hän on jeeppi tai brontosaurus, ja aikaisemmin hän saattoi olla ihminen joka on kala, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Asiaa ei auta se, että kirjan henkilöt ovat seinähulluja ja puhuvat välillä mitä sattuu tai suorastaan valehtelevat, eli heidän kertomuksiinsa ei juurikaan voi luottaa.

Olen nyt puolessa välissä kirjaa, ja täysin koukussa. Ainoa, mikä kirjasta puuttuu, on jonkinlainen syvällinen näkemys johonkin asiaan, mutta totuus on, ettei sellaista aina tarvitse olla. Katsoimme viikonloppuna miehen kanssa Jumper -elokuvan. Jälkeenpäin juttelimme, että elokuva olisi voinut olla mahtava, jos sen tarina olisi ollut hieman syvällisempi. Sillä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, nyt se oli "vain" hieno ja viihdyttävä elokuva. Mutta eihän se ole huono asia. Ei jokaisen elokuvan tarvitse olla Matrix (1).

Mutta kuka tietää, ehkä Troikasta vielä löytyy joku syvällinen näkemys. Ja jos ei, niin on se silti ollut pirun hyvä lukukokemus.
tagit:

Syksy saa

kommentteja: 003.09.2008 12:24 Tangerine

Syksy iskee päälle. Töissä on kiire (ei sentään niin kiire, ettei pientä blogimerkintää ehdi tehdä), ulkona on koleaa, harmaata ja sateista, yöt ovat kylmiä ja pimeitä.

Mutta eihän ihan näin syksy pitäisi vielä olla. Katselin viikonloppuna hääopasteita teiden varsilla, ja mietin omia häitäni pari vuotta sitten. Ne olivat elokuun puolessa välissä, ja silloin oli aivan kesäsää, juuri sopiva ulkojuhlille ja puvulleni. Tänä vuonna olisimme olleet pulassa 80 häävieraan kanssa.

Kun ostin pyörän kesän alussa, sillä oli tarkoitus käydä töissä pitkälle syksyyn. Nyt, kun viikko sitten sain autontapaisen kulkuneuvoni, on pyörä jäänyt pihalle seisomaan. Liikunta jää vähiin, mutta lohduttaudun tiedolla, että ajokokemusta on pakko saada, tai ajokortin hinta on aivan liian korkea.

Ja Inka. Tuntuu kurjalta, kun tyttö ei pääse leikkimään pihalle niin paljon kuin paremmilla säillä pääsisi.

Mutta ollaan hetki positiivisia. Ostin aivan ihanan villakangastakin, joten saisihan sitä tulla jo vähän kylmempääkin.

tagit:

Kirjahimon tyydyttämistä

kommentteja: 029.08.2008 09:40 Tangerine

Rakas mieheni yllätti eilen, ja sanoi että haluaa kirjakauppaan shoppailemaan. Ja tämä samainen mies on ennen meidän suhteemme alkua lukenut vain pari hassua kirjaa! En silti ota tästä kunniaa -- tai ehkä ihan pikkuisen ;)

Mukaamme tarttui tällä kertaa seuraavat kirjat: Peter Høegin Lumen taju, Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta ja David Baldaccin Kunnian vartijat. Kaksi ensimmäistä olen halunnut lukea jo jonkun aikaa, viimeisen mies otti hyllystä summamutikassa.

Mikä tällä shoppailukerralla oli erityisen hämmentävää oli se, että nämä kaikki kirjat olivat kirjakaupan jännityspokkari-osastolla! Taisin juuri päästä sanomasta, etten mitenkään erityisesti pidä jännityskirjallisuudesta.

Eilen töissä lounaalla tuli puhetta kirjojen ostamisesta ja lainaamisesta. Häpeäkseni tunnustan, etten edes muista milloin olen viimeksi käynyt kirjastossa, vaikka opiskeluaikana siellä tuli käytyä helposti useamman kerran viikossa. Minulla ei siis ole mitään kirjastoja vastaan, ja minulla on vakaa aikomus hyödyntää niitä tulevaisuudessakin, vaikka tällä hetkellä kirjoja tuleekin ostettua enemmän kuin lainattua. Myönnän kuitenkin myös täysin rehellisesti, että rakastan kirjoja myös fyysisinä objekteina, ja minusta on ihanaa omistaa niitä. Varsinkin kauniita, kovakantisia kirjoja, joita en useinkaan raaski ostaa. Seuraava ostos on kuitenkin ehdottomasti Rajaa Alsanean Riadin tytöt -- tosin se oli ostoslistalla jo ennen kuin näin sen upean kannen, jolle tämä kuva ei todellakaan tee oikeutta!

tagit:

Hyvä minä! (Suru puserossa)

kommentteja: 028.08.2008 08:48 Tangerine

Kiitos kaatosateen ja miehen huonosti ajoitetun hierojan, sain aikaiseksi tulla tänään autolla töihin!

Ensimmäistä kertaa yksin moottoritiellä kaatosateessa oli hieman pelottavaa, ja liikennevaloissa kirosin ihan takapuskuriin kiinni ajavia (varsinkin ylämäessä, ajatelkaa nyt hei!), mutta kaikki meni oikein hyvin. Tulin juuri sopivasti niin, että parkkipaikallakin oli hyvin tilaa.

Tänään käyn sitten töiden jälkeen hakemassa neidin päiväkodista, kun mies on tosiaan hierojalla juuri siihen aikaan. Inka ei ole nyt oikein mielissään päiväkotiin jäämisestä, sai olla kipeänä taas niin paljon kotona. Toivotaan kuitenkin, että tyttö tottuu taas pian päiväkotiin ja alkaa viihtyä siellä, ettei kaikkien tarvitse viettää päiviään suru puserossa.

tagit:

Brumbrum

kommentteja: 027.08.2008 09:29 Tangerine

Eilen käytiin hakemassa autontapainen ajoneuvoni. Ajomatka kotiin oli muutama sata metriä, mutta totta puhuen se oli vähän pelottavaa. Tähän mennessä en ole ajanut mitään paria vuotta vanhempaa autoa, ja tämä vanha kosla tuntui aivan erilaiselta ajoneuvotyypiltä, johon pitäisi ajaa erillinen ajokortti!

Noh, se kuitenkin sanoo Inkan mukaan brumbrum, joten eiköhän sillä työmatkat kulje :)

tagit:

Kirjahimo

kommentteja: 025.08.2008 15:45 Tangerine

Nolottaa, kun tuo kirjat -osio on jäänyt päivittämättä. Sieltä puuttuu ainakin kolme (vai neljä?) viimeksi lukemaani kirjaa, ja pian olen lukenut jo Dan Brownin Murtumattoman linnakkeenkin loppuun.

Siinäpä muuten mielenkiintoinen tapaus. Siirtymä Ray Lorigasta Dan Browniin oli kuin tyly pudotus maan pinnalle, sen lisäksi etten ole koskaan ollut suuri jännityskirjallisuuden ystävä. Jatkuvat henkilöhahmojen ulkonäön ja muiden määreiden kuvailu on turhuudessaan rasittavaa, ja muutenkin kirjailija selittää välillä asioita hieman liian rautalangasta vääntäen. Yllättävän koukkuun nopeatempoinen juoni kuitenkin onnistuu saamaan, kun eilen luin kirjaa vielä illalla sängyssäkin.

Kärsinkin jonkinasteisesta kirjahimosta. Lueskelen lukupiirejä ja kirjallisuusaiheisia blogeja, ja toivon, että minulla olisi aikaa lukea vielä enemmän -- ja ehkä ennen kaikkea kirjoittaa ja osallistua keskusteluihin lukemastani.

Taidan haluta hieman liikaa. Pitäisi ehkä keskittyä vain yhteen asiaan: joko askarteluun, kirjoittamiseen tai lukemiseen (ja sitä musiikkiakin olisi mukava taas tehdä). Mutta en halua luopua yhdestäkään, joten tällä hetkellä teen vain vähän kaikkea enkä kunnolla mitään.

tagit:

Virheistä ja niiden tekemisestä

kommentteja: 020.08.2008 11:01 Tangerine

Olen mietiskellyt, miksi toiset ihmiset tuntevat niin suurta häpeää ja ottavat virheensä niin vakavasti, kun taas toisten asenne on se, että kaatuminen opettaa nousemaan pystyyn ja ihminen joka ei tee virheitä ei yleensä tee mitään muutakaan.

Inkaa katsellessa on myös pakko myöntää, että asioiden opettelu, vaikka ihan alusta saakka, on kannattavaa. On ylimielistä ajatella, että kaiken voisi osata heti, mutta mikä ihme siinä silti on, että kaikki pitäisi osata täydellisesti jo parin kerran kokeilun jälkeen?

Hyvänä esimerkkinä autoilu. Minulla on ollut ajokortti jo puolitoista vuotta, mutta koska ajaminen tuntuu niin hankalalta, olen mieluummin ajamatta. Järkevää, tosiaankin. No, siihenkin on tulossa muutos, kun olemme hankkimassa minulle vanhaa rouskua harjoitteluautoksi. Aamu- ja iltapäiväruuhkissa työmatkojen ajamisen luulisi opettavan hieman paremmin kuin sunnuntaireissut Inkan isovanhempien luo puolen tunnin ajomatkan päähän, aina samaa reittiä.

Ja siltikään, en halua tehdä virheitä. En halua opetella ajamaan, vaan haluan osata jo. Paniikki iskee heti, kun ensimmäisen kerran sammutan auton liikennevaloissa, ja koko ajokerta on pilalla. 

Mistä tällainen asenne tulee? Onko siitä mahdollista päästä eroon? Miten olla välittämättä tätä asennetta eteenpäin lapsilleen?

Luulen, että on ainakin parasta kannustaa menemään autokouluun hieman nuorempana.

tagit:

The music I've been taking confuses me

kommentteja: 319.08.2008 12:49 Tangerine

Nyt kun Inka on hoidossa, työmatkat tuntuvat tuskastuttavan pitkiltä. Mutta on niissä hyväkin puolensa. Minulla on iPod täynnä Porcupine Treetä, ja välillä tuntuu kuin polkisin jossain toisessa ulottuvuudessa.

Muistan taas, että tarvitsen musiikkia kirjoittamiseen.

tagit:

Vihdoinkin terve?

kommentteja: 016.08.2008 11:50 Tangerine

Keskiviikkoaamuna kun heräsin Inkan kanssa, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Neiti oli täynnä pieniä punaisia näppylöitä.

Epäilin heti vesirokkoa, mutta päivystävän lääkärin valistunut arvaus oli, että näppylät liittyvät siihen, mikä tauti Inkalla oli ollut puolitoista viikkoa sitten. Nyt näppylät ovat kokonaan hävinneet, eikä neidillä ollut missään vaiheessa kuumetta tai mitään muitakaan oireita.

Kysyin lääkäriltä, onko mahdollista, että kyseessä oli kuitenkin vauvarokon näppylät, vaikka ne tulivatkin puolitoista viikkoa korkean kuumeen jälkeen. Lääkäri vastasi, että kaikki on mahdollista. Eli siitä emme tulleet yhtään viisaammiksi, mutta ehkäpä Inka nyt on vihdoinkin terve.

tagit:

Ensimmäiset päiväunet päiväkodissa

kommentteja: 012.08.2008 22:13 Tangerine

Ihan hyvin meni, sanoivat hoitotätit kun menin hakemaan Inkaa. Vähäsen oli tyttö väsähtänyt ulkona ennen lounasta -- mikä ei ole ihme, kun jouduimme herättämään neidin aamulla tuntia aiemmin kuin hän on viime aikoina herännyt, minun kun piti olla yhdeksältä lääkärissä. Ruokaa oli syöty vähän, ja pienen itkeskelyn jälkeen jääty pupu kainalossa nukkumaan. Kun menin hakemaan Inkaa, hän nukkui vielä, mutta heräsi melkein saman tien. Sain erikoisvapauden käydä kurkkaamassa tyttöä kun tämä nukkui, ja oli kyllä hellyyttävää nähdä pikkuinen nukkumassa siellä isompien joukossa.

Pakko myöntää, että tämänpäiväinen oli äidille kova paikka. Mutta eiköhän tämä tästä. Oli mukavaa nähdä eräs toinen tyttö, jonka hoitojakson aloittaminen oli melko itkuinen, olevan  tänään iloinen ja pirteä. Niin ne siihen tottuvat. Onhan aivan normaalia, että se vaatii hieman aikaa, mutta eiköhän Inkakin pian opi luottamaan mukaviin hoitotäteihin, ja päivät menevät paremmin.

Illalla kun menimme nukkumaan, juttelimme taas Inkan kanssa kuluneesta päivästä. Kertasin kaiken päivän aikana tapahtuneen, ja sen jälkeen puhelin hieman päiväkodin hoitajista. Kysyin Inkalta, oliko hänen hoitajansa mukava, ja Inka nyökkäsi. On vaikea sanoa, mitä Inka tässä vaiheessa ymmärtää, mutta hän nyökkäsi. 

Huomenna sitten uudestaan.  

tagit:

Reipas tyttö

kommentteja: 011.08.2008 12:54 Tangerine

Inka ei ollut kuulema moksiskaan, vaikka lähdin. Edes ulkoa sisälle siirtyminen ei ollut harmittanut, ja oli syönyt kuten aina, eli melko vähän. Kun menin hakemaan tyttöä, vastaan tuli iloinen neiti joka vain hymyili minulle ja meni ohitseni jatkamaan leikkejä. Sain aika kauan houkutella ennen kuin suostui tulemaan mukaani kotiin nukkumaan. Niin se on reipas minun tyttöni.

tagit:

Maailma muuttuu kauniimmaksi niin kun se on meidän

kommentteja: 011.08.2008 10:46 Tangerine

Tänään on minun ja rakkaan mieheni 2-vuotis hääpäivä. Juhlistimme sitä viikonloppuna mm. käymällä lauantaina elokuvissa ja ravintolassa, ja illalla korkkasimme tätä hetkeä varten säästämämme Moët-pullon. Teki taas todella hyvää saada kahdenkeskistä aikaa, ja eilisiltaisten keskustelujen jälkeen oli ihana huomata, miten turvallinen olo minulla on tässä suhteessa. Olen löytänyt itsestäni piirteitä, joita en tiennyt minussa olevan, ja olen kiitollinen miehelleni, että hän on kärsivällisesti houkutellut niitä esiin.

Eilen kävimme vielä pitkällä pyörälenkillä koko perhe. Löysimme reitin, jota edes koko ikänsä täällä asunut mieheni ei ollut kolunnut. En tiennytkään asuvani niin kauniilla seudulla, ja niin lähellä skotlantilaisia lehmiä!  

Inka on nyt ensimmäistä kertaa päiväkodissa ilman minua. Kävimme viime viikolla torstaina ja perjantaina oleskelemassa siellä yhdessä sekä aamu- että iltapäivän, vain päiväunien ajaksi tulimme kotiin. Kaikki meni tietenkin hienosti, en kuvitellutkaan siinä olevan mitään ongelmaa niin kauan kuin minä olen taustalla. Eihän Inka minuun juurikaan kiinnittänyt huomiota siellä ollessa, mutta aina silloin tällöin tuntui tarkistavan, että olen paikalla. Saa katsoa miten käy nyt, kun en ole paikalla. Ulkona ollessa tuskin suuremmin kaipailee, mutta kun siirtyvät takaisin sisälle ja Inka alkaa olla väsynyt ja nälkäinen, saattaa ikävä jo iskeä.

Olisipa aikaa kirjoitella enemmän, koska asiaa riittäisi. Nyt täytyy kuitenkin syödä jotain ja täyttää päiväkotipapereita, ennen kuin haen tytön kotiin päiväunille.

tagit:

Vai oliko sittenkään?

kommentteja: 006.08.2008 12:17 Tangerine

Vatsatautia siis. Neljän tunnin itkuhuutokonsertin jälkeen soitin eilen päivystykseen, ja neuvoivat menemään tarkistuttamaan neidin korvat. Huuto loppui siihen puheluun, ja kun mies tuli kotiin puolen tunnin päästä, ei iloisesta ja touhukkaasta tytöstä uskonut että hän oli tosiaankin huutanut ja itkenyt neljä tuntia. Lääkäri epäili kuitenkin korvatulehdusta (ei nähnyt kunnolla vahan takia), ja antoi amoksisilliini-kuurin.

Minä olen lukenut liikaa siitä, miten antibiootteja määrätään aivan liikaa, ja kuinka ne huonontavat yleistä bakteerien vastustuskykyä. Soitin äidilleni saadakseni varmistuksen siitä, että minullekin on syötetty lapsena valtavasti antibiootteja jatkuviin korvatulehduksiin, eikä tämän enempää vahinkoa ole tapahtunut. Äitini sanoi, että minun täytyy hieman tinkiä periaatteistani Inkan kohdalla. Ja minähän tingin. Hassua vain tinkiä Inkan kohdalla periaatteista, jotka ovat tulleet vasta Inkan myötä.

Joka tapauksessa Inka saa nyt siis antibioottia, eikä vatsataudinkaan merkkejä enää ole. Kuumetta ei ole ollut pariin päivään. Jos tytön vatsa alkaa toimia normaalisti, huomenna mennään käymään päiväkodissa. Vihdoin ja viimein. 

tagit:

Kiukkupussin sairastelupäivä nr 4

kommentteja: 005.08.2008 12:31 Tangerine

Vatsatautiahan se oli. Neidillä on ilmeisesti masu aika kipeä, kun on ollut niin pirun kiukkuinen tänään. Nyt tyttö nukkuu, mutta sitä ennen itkeskeltiin ja kiukuteltiin kauan aikaa. Vihdoin sain neidin rauhoittumaan syliin telkkarin eteen katsellen Animal Planetia.

Ihmetyttää kyllä mistä Inka tämän pöpön sai, mutta tähän kai sitä saa tottua, kun päiväkoti alkaa.

tagit:

Tänään

kommentteja: 004.08.2008 09:01 Tangerine

Aloitin kirjoittamaan kommenttia jo muutama päivä sitten, mutta syystä jota en enää muista, se jäi kesken. Silloin oli kerrottavaakin, mutta nyt se tuntuu vanhentuneelta. Vaikkei olekaan.

Viime viikko oli lähinnä oikeaa lomaviikkoa jonka tulen tänä kesänä kokemaan. Pyörälenkkejä perheen kesken, kavereiden treffausta, shoppailua, grillausta, biljardia. Mukavaa, vaikkakin sokkeliremontin työmiehen aikataulut hieman sekoittivat meidänkin aikatauluja. Eikä se muuten ole vieläkään valmis, sokkeliremontti.

Ja tänään on se päivä, jolloin Inkan piti aloittaa päiväkotiin tutustuminen, mutta tyttö nukkuu sohvalla kuumeessa. Kuume nousi lauantaina, nopeasti ja korkealle, ja tietysti olimme miehen vanhempien luona yökylässä. Vielä eilenkään ei ollut muita oireita kuin korkea kuume, joten epäilin vauvarokkoa. Tänä aamuna tyttö sitten oksensi minut ja itsensä läpimäräksi maito-oksua, joten saa katsoa mistä on kysymys. Onneksi neiti on suhteellisen hyväkuntoinen, ja suostunut juomaan, vaikka ruoka ei olekaan maistunut.

Eipä näin kurjalla säällä olisikaan ollut kiva aloittaa päiväkotia, mahtavatko edes olla pihalla. 

Ai niin, viime perjantaina oli Inkan painokontrolli. Viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut melkein 700g lisää painoa! Eli nyt otettiin kiinni se, mikä viime kerralla oli jäänyt vajaaksi. Paino suhteutettuna pituuteen ei kuitenkaan kääntynyt kuin aavistuksen nousuun (ja edelleen ollaa siis miinus-käyrällä), koska pituuttakin oli tullut kolme senttiä lisää. Joka tapauksessa kaikki hyvin, eikä mitään syytä huoleen. Eikä ihmekään, että neiti tuntuu yltävän joka paikkaan, ja alkaa painaa käsivarsilla. Alla uudet mitat.

Ikä        1v2kk  (1v)
Paino     8905g  (8225g)
Pituus    79,3cm (76,3cm)
Pipo      44,4cm (43,5cm)

On kyllä todella kurja ilma. Kesä loppui kertaheitolla? Vaikka kesäkuukausihan tämän pitäisi vielä olla. Eilen illalla katselin, kun katuvalot paloivat. Outoa, että on jo niin hämärää. 

Kuumepäivät ovat kyllä niin hiljaisia ja matelevia. Vaikka kuume ei olisikaan itsellä. 

tagit:

Vesiväreillä iloiseksi

kommentteja: 023.07.2008 08:49 Tangerine

Minua ärsyttää, kun en tunnu saavan mitään aikaiseksi tuon askartelun suhteen. Vetoan siihen, ettei minulla ole vielä(kään) kunnon työvälineitä, mutta eihän se mikään syy ole. On totta, että korttiaskarteluun väineitä vielä uupuu, mutta mikään ei estäisi skräppäämästä.

Joitakin päiviä sitten B5:n katselun lomassa kokeilin ihania Sassafrass Lassin Olivia and Pals -pöllöleimasimia, mutta niiden värittäminen olikin sitten ihan eri juttu. Puuvärit toimivat juuri niin huonosti kuin ajattelinkin, ja halpojen tussien jälki oli ihan kamalaa. Tänä aamuna ennen töihin lähtöä sain vihdoin kokeiltua vesivärejä, ja helpotus oli huomattava, kun väritys onnistui edes jotenkin. Olen joskus nuorempana väritellyt aika paljon siveltimen kanssa kaikkea mahdollisimman pikkutarkkaa, ja ihan älyttömästi ei värit nytkään levinneet :) Eihän siitä väritysjäljestä niin hienoa tullut että tänne kehtaisin kuvaa laittaa, mutta antaa aihetta toivoa, että vesiväreillä voisin noita leimasinkuvia alkaa värittelemään.

Pitää myös ostaa akvarellikynät, uskoisin että osaisin ehkä niilläkin väritellä.

Joka tapauksessa tämä oli positiivinen merkki, ja toivottavasti antaa sysäyksen alkaa kunnolla puuhaamaan jotain näiden korttien ja skräppäyksen eteen. 

(Pakko nyt tähän vielä mainita, että alunperin minun oli kyllä tarkoitus vain skräpätä, että saan valokuvat hienosti albumeihin ja tarinat mukaan. Tuo korttiaskartelu on ihan miehen idea. Nih!)

tagit:

Vauvaonnitteluja

kommentteja: 022.07.2008 10:35 Tangerine

Siskoni sai eilen hieman ennen seitsemää poikavauvan. Se onkin Inkan ensimmäinen poikaserkku, ja neljäs tulokas tähän serkkukatraaseen. Tai se kyllä hieman riippuu laskentatavasta. Jos isäni vaimon lapset luetaan mukaan, kyseessä onkin kolmas poika ja kuudes tulokas! Velipuoleni sai vauvan vain reilu viikko sitten.

Valtavat onnittelut molemmille tuoreille perheille tätäkin kautta <3

tagit:

Seuraava kirja

kommentteja: 021.07.2008 08:51 Tangerine

Nyt on Fight Clubkin luettu. Vuorossa on Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää. Tiedän ainakin yhden ihmisen, joka ei ikinä usko etten ole lukenut sitä aikaisemmin.

Vaikuttaa kyllä hyvältä. Upeaa tajunnanvirtaa. Jos niin voi sanoa luettuaan vain ensimmäiset kymmenen sivua. Mutta minä olenkin niitä ihmisiä, joihin kolahtaa tällainen. Vaelteleva juttelutyyli, joihin on vaikea päästä sisälle. En ikinä uskalla itse kirjoittaa sellaista. Tai ehkä en vain osaa.

Tuo Fight Club täytyy kyllä vuokrata leffana taas. En muistanut, että se on rakkaustarina.

tagit:

Fight Club

kommentteja: 017.07.2008 10:20 Tangerine

Olen taas laiskotellut noiden kirjamerkintöjen kanssa. Olen jo lukenut tuon Ben Eltonin kirjankin, ja nyt on vuorossa Palahniukin Fight Club.

Se on mielipuolinen kirja, ja siitä tulee mielipuolinen olo. Sitä luettuaan ei tosiaankaan tee mieli askarrella söpöjä kortteja tai kauniita skräppisivuja rakkaista sukulaisistaan. Seuraavan B5-jakson katsominen tuntuu myös hieman turhalta. Töihin lähteminen vaikuttaa suorastaan naurettavalta. Sitä on vähän sekaisin.

Ja mietityttää, että jos ei olisi koskaan nähnyt elokuvaa, niin missä vaiheessa sitä keksisi totuuden Tylerista. Jotenkin tuntuu, että kirja viljelee enemmän vihjeitä, mutta jos tarina olisi tuntematon, niin tajuaisiko sitä kuitenkaan?

Ei voi tietää.

 

tagit:

Välillistä iPhone-huumaa

kommentteja: 014.07.2008 09:39 Tangerine

En oikeastaan tiedä, miksi mies ei ollut missään iPhone-jonossa. Koska julkaisupäivänä mies oli tietenkin sitä mieltä, että sellainen olisi saatava.

Koska kaikki puhelimet kuitenkin oli varattu, mies valmistautui henkisesti siihen, että saisi tuon kaunokaisen käsiinsä vasta joskus -gulps- elokuussa.

Miehen kaveri kävi jo perjantaina kyselemässä tutulta Sonera-kauppiaalta, olisiko heillä sattumalta paria puhelinta saatavana. No ei tietenkään ollut. Lauantaina kävimme kokeilemassa onneamme Myllyn Sonera-liikkeissä. Ensimmäisestä löytyi hienoja paketteja, jotka kuitenkin olivat kuulema edelleen liikkeen omassa varauksessa. Optimistisesti suuntasimme Veikon Koneeseen. Ja miten kävi? Myyjä nappasi takaansa yhden valkoisen 16 gigasen iPhonen, juuri sellaisen jonka mies halusikin. Ilme peruslukemilla mies istahti penkille ja sanoi: "laitetaan sellainen".

Joskus käy tuuri, sitä ei käy kieltämän. Tätäkin kyseistä puhelinta oli juuri pari minuuttia aikaisemmin joku käynyt ihailemassa, mutta sanonut miettivänsä asiaa vielä hetken.

Niin siis kaikilla ei tietenkään voi käydä tuuri. Ainakaan yhtä aikaa.

tagit:

Perjantaitunnelmia

kommentteja: 011.07.2008 15:32 Tangerine

Paljon parempi päivä. Täytyy vain skarpata.

Eilen illalla ehdin jopa melkein tunnin verran askarrellakin. Siitä se lähtee?

tagit:

Huono huomen

kommentteja: 010.07.2008 08:33 Tangerine

Todella huono aamu. Tekisi mieli painua maan alle hetkeksi lepäämään ja keräilemään voimia.

Mistä näitä hetkiä tulee kun kaikki kaatuu päälle? Kun välillä mieli on niin kirkas.

tagit:

Häähumun jälkeen

kommentteja: 109.07.2008 11:56 Tangerine

Viikonloppuna tanssittiin vihdoin siskoni häitä. Oli omituista olla vanhan asuinkunnan työväentalolla -- vessassa déja vu iski päähän kunnolla: täällä sitä on aikanaan tanssittu mehudiskoissa, silloin tästä peilistä tuijotti vastaan hieman eri henkilö...

Juhlat menivät kuitenkin hyvin, ja morsiuspari oli kaunis kuin kuva. Minä lähdin ajoissa äitini luo yöksi, kun Inka piti saada nukkumaan. Olikin sitten ensimmäinen kerta kun ajoin autolla ilman, että kyydissä olisi ollut toista ajotaitoista aikuista. Hengissä selvittiin. Mies jäi juhlimaan siskoni häitä ja juomaan appivanhempiensa kanssa, ja ilmeisesti oli hauskaa hälläkin.

Ja sitten! Heinikan paketti saapui vihdoin maanantaina, ja ai ihanaa mitä kaikkea siellä oli! Tilauksen kanssa oli sen verran säätöä, että olinkin ehtinyt jo unohtaa puolet sen sisällöstä. Säätämisestä oli kuitenkin hyötyäkin: kävin tilausta läpi Heinikan Heinin kanssa, ja hän antoi tosi hyviä vinkkejä joiden ansiosta tilausta säädettiin vielä vähän lisää. Heini ansaitsee kyllä ison kiitoksen loistavasta asiakaspalvelusta!

Nyt askartelutarvikevarastoni alkaa olla sellaisella mallilla, että voisi aloittaa jo jonkun kunnollisen projektin. Jos vain olisi aikaa...

tagit:

Tangerine dreams

kommentteja: 003.07.2008 12:13 Tangerine

Tangerine haaveilee paperista, liimasta, saksista. Leimoista ja musteista, tarroista ja nauhoista. Tangerinen rakas mies lisää bensaa liekkeihin yllyttämällä kaupalliseen toimintaan. 

Mielekästä? Ei sillä ehkä maailmaa pelasteta, mutta ollaanpa nyt realisteja; ei tälle mitään enää ole tehtävissä. Omaa pientä henkilökohtaista maailmaani se saattaisi parantaa entisestään, ja sanovat senkin olevan aika tärkeää.

tagit:

Kuka bloggaa, mistä bloggaa?

kommentteja: 025.06.2008 14:59 Tangerine

Koska olen töissä, en tietenkään bloggaa. Hesarin verkkosivuilla oli vain uutinen, johon olisi muutamakin kommentti sanottavana, jos bloggaisin. Mutta kun en bloggaa, työaikana.

tagit:

Väliaikatietoja

kommentteja: 024.06.2008 21:42 Tangerine

Eilen olin töissä pihalla kuin lumiukko, mikä oli hieman heikompi homma siinä vesisateessa. Tänään oli jo hieman varmempi olo, mutta ne mokathan tulee esiin vasta jälkikäteen ;)

Olinkin saanut pitkästä aikaa ihka oikean kommentin (spämmiviestejä tulee sitten senkin edestä) liittyen Inkan ruokailuun ja naposteluun. Hyvä muistutus, voisinkin kertoa miten sen asian kanssa menee.

Tuon kesäkuun alussa olleen neuvolan jälkeen ollaan oltu aika tarkkoja Inkan napostelun suhteen, ja sen lisäksi neiti on siirtynyt käytännössä kokonaan samoille ruuille kuin minä ja mies. Tytöstä kyllä huomaa, että ruokahalu on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin, mutta ruokamäärät eivät edelleenkään ole kovin suuria. Uskon kuitenkin, että Inka syö nyt paremmin, toivotaan että sen huomaa myös sitten elokuussa punnituksessa. On kyllä ilo katsella ja kuunnella tytön syömistä, kun äänitehosteet on koko ajan mukana: namnamnamnam, tyttö hokee ja mussuttaa ruokaa.

Sitten kuuluu kutsu yläkerrasta. 

tagit:

Yksi kuva kertoo enemmän...

kommentteja: 022.06.2008 21:44 Tangerine

Tuli tuossa mieleeni, että laitan hävettävän vähän kuvia tänne blogiini. Syykin on selvä: laiskuus. En ole viitsinyt opetella laittamaan kuvia miehen pöytäkoneeseen (mäkki), eikä rakas mieheni tee sitä kovin usein (eli siis miehen laiskuus oli tietenkin syynä). Sitten kuvat pitäisi vielä käydä läpikin ja mahdollisesti muokata sopiviksi...

Tämä asia tule mieleeni siitä, että viimeisen puolen vuoden aikana hamstraamani askartelutarvikevarasto on alkanut taas iskemään minulle silmää joka kerta kun kävelen Inkan tulevan huoneen ohi (missä sekalainen joukko romua ja sälää on säilössä toistaiseksi). Töihinpaluun kunniaksi tein isohkon tilauksen Heinikkaan, ja lupasin itselleni, etten kerää enää yhtään lisää tarvikkeita ennen kuin olen oikeasti tehnytkin niistä jotain. Skräppääminen vaatii kuitenkin valokuvia, ja meidän valokuvatulostin on jossain ihan muualla kuin kiinni tietokoneessa. Koska miehen uusi työhuone on edelleen työn alla, mies ei halua sijoittaa tulostinta mihinkään väliaikaisesti, joten valokuvien tulostelua saadaan odotella vielä hetken aikaa.

Mutta kunhan tuo Heinikan tilaukseni tulee, aloitan uudelleen löytämäni harrastuksen varovaisesti tekemällä pienen syntymäpäiväkirjan jollekin onnelliselle lahjaksi. Kunnollisen valokuva-albumin teko hirvittää, sen kun pitäisi onnistua heti täydellisesti.

Noh, tämä kaikki siis tietenkin siinä tapauksessa, että aika riittää. Huomisesta lähtien iskee arki kunnolla päälle, kun aloitan työt todenteolla. Ei enää harjoittelua ja kivaa jutustelua töiden lomassa, huomenna pitäisi jo tietää mitä tekee. Jännittää.

Ja omatunto kolkuttelee taas, kun jätän Inkan. Yritän olla kuuntelematta tuota koputtelua liikaa, tämä kun ei tästä enää muuksi muutu.

tagit:

Korjausliikkeitä

kommentteja: 016.06.2008 11:40 Tangerine

Lapsi hoitoon, kuohuviiniä, hyvää ruokaa, pari DVD:tä, läheisyyttä, seksiä, sanoja, sanoja, sanoja. Tyhjänpäiväisiä sanoja, tärkeitä sanoja, arkisia sanoja, harvinaisia sanoja.

Testattu ja todettu tehokkaaksi. 

tagit:

Katastrofin ainekset

kommentteja: 013.06.2008 12:28 Tangerine

Kahden ihmisen stressi ja uupumus, kireä napanuora, huoli ja pelko, olematon kahdenkeskinen aika, puhumattomuus, kiire, epätietoisuus, liialliset vaatimukset, lyhyt pinna.

Sekoitetaan, ravistetaan ja hämmennetään huolellisesti. Soppa on valmis.

tagit:

Päiväuniaika

kommentteja: 012.06.2008 11:27 Tangerine

Inka nukahti taas ihan hassuun aikaan päiväunille, en tiedä mikä neitiä nyt niin väsyttää. Eilenkin nukkui kaksi ja puoli tuntia päiväunia, kun tähän mennessä puolitoista on riittänyt. No, se on kuitenkin tullut nyt tälle mammallekin selväksi, ettei Inka ole niin herkkä metelille nukkuessaan kuin olen kuvitellut. Kattoremontin aikanakin tyttö koisii tyytyväisenä sisällä. Loistavaa!

Eilen ei jaksettu tehdä ruokaa, joten lähdettiin syömään ja shoppailemaan Myllyyn. Jotenkin onnistuttiin käymään kirjakaupassa niin, että miehelle ostettiin kaksi kirjaa, Inkalle yksi, ja minulle ei mitään! Olen suorastaan tyrmistynyt. Asia on pakko korjata jossain nettikirjakaupassa.

Toinen tyrmistystä aiheuttava asia on se, etten ole vieläkään hommannut käsiini Gaimanin Fragile Things -novellikokoelmaa. Eilinen kirjakauppafiasko olisikin hyvä korjata juuri tällä kirjalla. On muuten jännä lukea muiden lukijoiden kirja-arvosteluja. Luin arvostelun tästä Gaimanin kirjasta muun muassa Kisun kirjablogista ja HS:n lukupiiristä (jossa kyllä alunperin käsiteltiin ihan toista kirjaa). Fragile Things on ilmeisesti aika epätasainen kirja, toiset novellit loistavia ja toiset todella tylsiä, mutta niinhän on myös Smoke and Mirrorsin laita, ja silti sekin on yksi lemppareistani.

En muuten yleensä lue mitään arvosteluja ennen kirjan lukemista (tai elokuvan näkemistä), koska en halua, että ne vaikuttavat liikaa omaan lukukokemukseeni. Mutta toisaalta näitä kirjablogeja sun muita on kiva lukea siksi, että saa uusia ideoita lukemiseen. Välillä on siis otettava se riski, että ennakkotiedot värittävät omaa kokemusta kirjasta.

Niin, Muodonmuutoskin on jo luettu, pitäisi kirjoittaa siitä jotain tuonne Kirjat-osioon. Tällä hetkellä luen Ben Eltonin This Other Eden -kirjaa, jonka olen ostanut joskus varmaan 10 vuotta sitten Ruotsista matkalukemiseksi. Se oli mielestäni tosi hauska, mutta nyt kiinnitän kirjan huumoriin aivan liiaksi huomiota. Huumori on todella hankala laji, ja kirjallisuudessa ehkä vielä hankalampi kuin TV:ssä tai elokuvissa. Mutta hyvältä kirja edelleenkin vaikuttaa, ja edelleen maailmanlopun aihe kiinnostaa tällaista pientä wannabe-maailmanparantajaa.

tagit:

Only joking, only joking...

kommentteja: 010.06.2008 07:30 Tangerine

Juttelin viime viikolla lounaalla työkavereiden kanssa alkavasta kattoremontistamme. Ainakin on ollut hyvät säät, joku kommentoi. Niin, eiköhän kesän ainoat sateet osu juuri meidän kattoremontin aikaan, minä vitsailin. Minä vitsailin!

Remonttimiehet kävivät aamulla vesisateessa tarkistamassa paikan, mutta palaavat heti kun sää paranee. Tällaisina hetkinä tuntuu, että joku jossain tekee kiusaa tahallaan.

tagit:

Hengissä ollaan

kommentteja: 209.06.2008 20:43 Tangerine

Töihinpaluukaan ei siis saanut nitistettyä minua. Miten se menikään; se mikä ei tapa...

Alkukankeuden jälkeen Inka selviytyi varsin mainiosti päivät äidistä erossa, ja alkukankeuskin johtui todennäköisesti lähinnä flunssasta. Nyt olenkin taas kaksi viikkoa kotona -- ja tietenkin hieman stressaan sitä, miten tällainen soutaminen ja huopaaminen neitiin vaikuttaa...

Viikko sitten sunnuntaina juhlittiin Inkan yksivuotissynttäreitäkin pienellä porukalla. Tyttö oli elementissään, kun talo oli täynnä ihmisiä, jotka olivat kaikki paikalla vain häntä varten. Äijä (miehen isä) saatiin tyytyväiseksi, kun Inka sai vihdoin ensimmäisen jäätelömaistiaisen -- ja se veikin saman tien neidin kielen mennessään. Lahjoja tuli vähintäänkin tarpeeksi, kiitokset vielä kaikille tätäkin kautta.

Tänään olikin sitten Inkan yksivuotisneuvola. Muuten kaikki mainiosti, mutta painon kanssa on edelleen hieman ongelmia. Käyrä meni nyt jonnekin -19:n paikkeille, ja terveydenhoitaja pyysi meidät parin kuukauden päästä kontrollikäynnille katsomaan, olisiko paino noussut yhtään paremmin. Yösyötöistä ja napostelusta tuli noottia -- toisin sanoen, jos lapsi syö huonosti, pitää antaa vähemmän ruokaa. Eikös näin?

Noh, onneksi terveydenhoitajakin huomasi Inkan olevan pirteä, vauhdikas ja iloinen lapsi, joten tuskin tässä kovin suurta syytä on huoleen. Tässäpä uudet mitat:

ikä: 12kk (10kk)
paino: 8225g (8005g)
pituus: 76,3cm (73cm)
pipo: 43,5cm (42,8cm)

Lisäksi mukaan annettiin muutama ohjevihkonen, joista yksi on nimeltään Leikki-ikäisen hoito-opas. Siinä sitä on mustaa valkoisella (no, tarkalleen ottaen mustaa keltaisella): meillä ei ole enää vauvaa.

tagit:

Irrallaan

kommentteja: 030.05.2008 12:05 Tangerine

Päässä on kummallinen kevyt olo. Ihan kuin olisin taas irrallaan muusta maailmasta. Täytyy taas ilmeisesti opetella sosiaalinen elämä uudestaan, kuinkahan monta kertaa olen sen jo tehnyt. Ei tunnu olevan kuin polkupyörällä ajo.

tagit:

Hyvää yötä

kommentteja: 025.05.2008 21:27 Tangerine

Poikki. Mutta hämmästyttävän rauhallinen. Viikonloppu meni mukavasti, varsinkin tämä päivä vietettiin koko perhe pihalla. Inka oli kovasti äitin perään, mutta mielestäni ei sen enempää kuin aikaisemminkaan. Myös kitinää ja kiukuttelua löytyi, mutta jälleen, ei mielestäni enempää kuin aikaisemminkaan. Illalla mummu palasi viikonloppuvapaaltaan, ja neiti riemastui mummun näkemisestä niin, ettei ole tainnut ainakaan vielä kovasti traumatisoitua. Saa katsoa miten tyttö reagoi huomenna kun taas lähden töihin. Elättelen kuitenkin toivetta, että työviikko menee suunnilleen samaan malliin kuin viime viikkokin.

Nyt nukkumaan. Hyvää yötä.

tagit:

Se mikä ei tapa, jättää kitumaan

kommentteja: 021.05.2008 18:38 Tangerine

Toinen työpäivä meni kuitenkin jo paljon paremmin. Inka on parantumassa flunssasta, ja ollut tänään kuulema oikein hyväntuulinen. Vaikka itse olen flunssaisempi kuin vuosiin, on fiilis silti ihan ok. Mitään en kuitenkaan liputa ainakaan ennen viikonloppua, jolloin näkee mitä mieltä Inka on siitä, että toisina päivinä jätän hänet toisten hoiviin ja toisinaan hoidan itse.

On tämä silti todella rankkaa. Olen jo ilmoittanut dmulle, että toista lasta en tee, koska en aio käydä tätä läpi uudestaan.

Että on sitten paikka mistä löytyy mustaa valkoisella, kun seuraavan kerran olen tässä samassa tilanteessa. 

tagit:

Paskat positiivisuudelle

kommentteja: 020.05.2008 09:39 Tangerine

Ensimmäinen työpäivä meni juuri niin huonosti kuin ajattelin. Koko ajan oli kauhea ikävä, eikä päähän jäänyt mitään siitä, mitä minulle yritettiin kouluttaa. Kotimatkan poljin reidet maitohapoilla ja henki pihisten niin lujaa kuin pääsin, rapakunnossa kun olen. 

Ja kaiken kukkuraksi neiti on nyt sitten kauheassa flunssassa, ja jouduin jäämään tänään kotiin. Ihanaa sinänsä, koska eilen oli sellainen olo että ikinä en mene takaisin toimistolle, mutta pelkään että tämä tekee hallaa Inkan totuttamiselle päivähoitoon. Voi tietty olla, että tästä soutamisesta ja huopaamisesta kärsii jälleen lähinnä äiti, toivotaan. 

Inka oli ollut eilen itkuinen, ei ollut syönyt tai suostunut nukkumaan sisälle. Mä toivon, että se kaikki johtui alkavasta flunssasta eikä ikävästä.

Eipä olisi juuri huonommin voinut tämä töihinpaluu mennä. Onneksi neiti on nyt räkäisyydestään huolimatta suht iloinen, ja jaksaa puuhata mummun kanssa. Totutelkoot toisiinsa sitten äidin läsnäollessa vielä tämänkin päivän.  

tagit:

Uusi ilme

kommentteja: 016.05.2008 12:58 Tangerine

Ihanaa, kun hiukset saivat uuden ilmeen. Olo on kevyempi ja kauniimpi, kun pää on kunnossa edes ulkoapäin.

Sisällä taas myllertää. Aika käy vähiin. Eikä asiaa auta ollenkaan se, että Inka on ollut viime päivinä tavallista itkuisempi ja kärttyisämpi, vaikkakin yleisesti ottaen suht iloinen. Mutta vähän väliä tyttö käy paidan alla hakemassa hetkellistä lohtua, eikä suostuisi olemaan hetkeäkään yksin. En tiedä vaistoaako hän jotain, vai onko kyse vain siitä, että neiti tekee yläetuhampaiden seuraksi jo uusia hampaita. Joka tapauksessa ajoitus tuntuu mahdollisimman huonolta.  Muutama päivä sitten mulla oli jo melkein rauhallinen olo töihinpaluun suhteen, olin jo tyytyä kohtalooni. Nyt olen taas ihan huolissani siitä, miten tämä tulee sujumaan.
loput merkinnästä »
tagit:

Äiti on vähän vihainen

kommentteja: 014.05.2008 13:19 Tangerine

Kirjat-osiossa on nyt arvio Äidin kielletyt tunteet -kirjasta. Onneksi loppukirjan lukeminen ei ollut samanlaista herkistelyä kuin sen aloittaminen, vaikka se herättikin monenlaisia tunteita.

Seuraava kirja on vielä mietinnän alla. Yleensä en päästä sellaista tapahtumaan, etten olisi päättänyt seuraavaa kirjaa kun edellinen loppuu -- kamala tilanne, että esimerkiksi iltapalalla ei olisikaan kirjaa valmiina. Ei kuitenkaan hätää, minulla on tässä pari vaihtoehtoa. Ei tästä maailmasta kirjat kesken lopu. 

tagit:

Rakkaudelle terveisiä

kommentteja: 112.05.2008 12:13 Tangerine

Tänään kaupan kassalla eräs mukava vanha rouva tuli juttelemaan minun ja Inkan kanssa. "Katselin tuossa jonossa", rouva sanoi hyväntuulisesti kumartuen vähän puoleeni ettei koko kauppa kuulisi, "että tuossa on varmasti perheen lastenhoitaja, ei voi olla oma." Rouvan tyyli oli niin herttainen, että minä vain naurahdin. "Kyllä hän on ihan oma."

Hetken aikaa Inkaa ihasteltuaan rouva sanoi vielä lähtiessään: "Kovin nuorena ne nykyään aloittavat," tarkoittaen siis lapsentekoa. Juupa, näin nuorena sitä on todennäköisesti lastenhoitaja eikä äiti, nääs. "Minä olen kyllä melkein 30 jo", oli pakko sanoa. "Niinkö? No sitten sinun pitää sanoa rakkaudelle terveisiä, että on pitänyt aarteensa kunnossa!" rouva huudahti iloisena.

Joten tässä tulevat terveiset rakkaalle miehelleni! Vielä ei tarvita ryppyvoiteita, kiitos sinun *pusu

tagit:

Meidän näköinen äitienpäivä

kommentteja: 012.05.2008 07:41 Tangerine

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä ohi. Vuosi sitten äitienpäivänä oli Inkan laskettu aika, ja muistan hämärästi olleeni aika pettynyt, ettei Inka näyttänyt mitään merkkejä ulos tulemisesta. Nyt tuolla pettymyksellä ei ole enää mitään merkitystä, aivan kuten viisaammat tuolloin yrittivät sanoa.

Rakas mieheni nousi eilen Inkan kanssa aamutoimille jotta minä saisin äitienpäivän kunniaksi nukkua hieman pidempään, mutta koska yksi kissoista kävi herättämässä koko perheen, en saanut enää unta. Melkein sen arvasinkin, koska olen niin huono nukkumaan ilman Inkaa... Mutta oli kuitenkin luksusta, että sai hoitaa omat aamutoimensa ihan omassa rauhassa, ja syödä vielä aamupalankin. Parempaa kun pitkään nukkuminen!

Yhdeksän jälkeen lähdettiinkin sitten jo kukkakaupan kautta miehen vanhempien luo, missä juhlittiin äitienpäivää neljän sukupolven voimin. Sää helli, ja äiti aloitti hamekauden. Inkakin kokeili kävellä nurmikolla ihan paljain varpain, tosi hassu näky! Ihan kuin neiti ei olisi ikinä ennen kävellyt :D
loput merkinnästä »
tagit:

Heräteostoksia

kommentteja: 007.05.2008 20:37 Tangerine

Nähtiin lehdessä tarjous, ja käytiin ostamassa minulle polkupyörä. Ihan sellainen Tunturin peruspyörä, mutta pitäisi olla kuitenkin hyvä. Olen puhunut jo viikkoja, että haluaisin alkaa käydä pyörällä töissä, ja näin hyvissä ajoin se tuli sitten ostettua. Ehdin varmaan pari kertaa totuttaa takapuoltani moiseen vekottimeen ennen tositoimia.

Sen lisäksi tein taas pitkästä aikaa askarteluheräteostoksia. Näin Paperia ja liimaa -blogissa aivan ihanan kortin, joka oli pakko ostaa Inkalle synttärikortiksi. Koska blogin pitäjä Laura myy ylimääräisiä askartelutarvikkeitaan huuto.netissä, olisi ollut järjetöntä olla ostamatta muutakin samaan pakettiin, kun kerran Australiasta asti lähtee jotain tilaamaan. Eli kartutin taas skräppäystarvikevarastoani muutamilla tarroilla ja siirtokuvilla. Varasto alkaa pikkuhiljaa olla siinä kuosissa, että voin alkaa oikeasti skräppäämään.

tagit:

Äidin kielletyt tunteet

kommentteja: 007.05.2008 11:32 Tangerine

Olen lukenut vasta parikymmentä sivua tuota Äidin kielletyt tunteet -kirjaa, ja jo on oltu jos jonkinlaisen tunnekuohun vallassa.

Voisin kirjoittaa kirjan tuon kirjan lukemisesta.

Äitiys ei ole ollut minullekaan pelkkää tissimaidon tuoksuista onnea. Kulunut vuosi on ollut minulle vähintään yhtä rankka ja vuoristoinen kasvuprosessi kuin Inkallekin -- ja minusta tuntuu että Inka on oppinut sen aikana paljon enemmän.

Ehkä minäkin olen kuitenkin jotain oppinut -- muutakin kuin sen, etten olekaan niin kärsivällinen äiti kuin toivoin, ja ettei äitiys tosiaankaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää. Tai ehkä kuukautiskierron palauduttua aivotoimintakin on hieman normalisoitunut, enkä elä enää jossain omituisessa hormonipilvessä.

Minullakin on ollut synkkiä hetkiä tämän äitiyteni kanssa, jos sellaista saa tunnustaa. Ehkä olen huono äiti, mene ja tiedä. Mutta silti tuo vaunuissa tuhiseva touhotin on minulle tärkeintä maailmassa. 

tagit:

Tangerine reads

kommentteja: 006.05.2008 13:13 Tangerine

Kirjat-osio sai jälleen sisältöä, kun sain loppuun Roberto Savianon kirjan Gomorra - Mafian valtakunta. Käsittämätöntä, että jossain päin maailmaa joillekin elämä on tuollaista. Ei sitä voi tämän vauva-arjen keskellä ymmärtää.

Seuraava kirja liittyykin sitten enemmän siihen vauva-arkeen. Ajattelin lukea Väestöliiton julkaisun Äidin kielletyt tunteet, joka käsittelee äitien kokemia kielteisiä tunteita. Saa katsoa, miten rankkaa sen lukeminen tulee olemaan. 

tagit:

Aprillia?

kommentteja: 405.05.2008 12:28 Tangerine

Minä luulin, että aprillipäivä meni jo? Tietysti aprillipila on tehokkaampi, jos sen tekee muulloin kuin aprillipäivänä.

Oli miten oli, tätä uutista lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

tagit:

Pääskysellä ei päivääkään

kommentteja: 004.05.2008 08:37 Tangerine

Kesä on täällä. Nähtiin eilen Inkan isovanhempien luona kissan suussa pääskynen. This is it.
tagit:

Vähiin käy

kommentteja: 002.05.2008 12:45 Tangerine

Enää pari viikkoa armonaikaa. Päässä pyörii jatkuvasti töihinpaluu.

Vielä pari-kolme kuukautta sitten ajattelin, että saattaa olla vain hyvä palata töihin. Olin niin väsynyt ja stressaantunut, että ajattelin työn hieman tuovan vaihtelua. Nyt on mieli taas muuttunut. Voisin elää ikuisesti tätä hetkeä. Inkan kanssa on ihanaa olla kotona, ja tuntuu tosi pahalta kun joutuu vaihtamaan sen työelämään. 8 tuntia toimistolla plus työmatkat. 3-4 tuntia Inkan kanssa illalla, ennen kuin tyttö menee nukkumaan. Törkeää, järkyttävää ja surullista.

Asiaa ei auta ollenkaan naapurien tai tuttavien utelut töihinpaluusta. "Ai nyt jo? Meinaatko oikeasti raaskia jättää Inkan?" No en tietenkään raaski! Mutta aina ei voi voittaa, elämä on, ja niin pois päin. 

Kaipaisinkin nyt täysin varauksetonta tukea. "Ai, laitat syksyllä reilun vuoden ikäisen tyttösi päiväkotiin? Hienoa!" "Ai, palaat konttorirotaksi? Mahtavaa!" "Ai, äitisi tulee asumaan luoksenne koko kesäksi? Kuulostaa todella hauskalta!" Tiedättehän, tuohon tyyliin.

Äh, ketä mä huijaan. Tämä on syvältä, eikä muuksi muutu. 

tagit:

Vappuhammas

kommentteja: 001.05.2008 11:32 Tangerine

Vapun kunniaksi Inkan vasen yläetuhammas on vihdoin tullut läpi!

Myös toinen yläetuhammas tekee tuloaan. Onhan niitä jo odotettukin, kun alaetuhampaat tulivat yli viisi kuukautta sitten, ja nämä ylähampaat veivät ruokahalun jo kolme viikkoa sitten.

Nyt neiti pääseekin sitten järsimään äitiä oikein toden teolla.

tagit:

Lehdistönvapaus kaventuu

kommentteja: 030.04.2008 10:19 Tangerine

Yhdysvaltalaisen Freedom House -instituutin mukaan lehdistönvapaus kaventui selvästi lähes joka puolella maailmaa viime vuonna. Näin siis sekä diktatuurisissa valtioissa, että demokratioissa. Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa tilanne on jonkin verran parantunut, mutta jokaista edistysaskelta kohti on otettu kaksi askelta taakse, lehdistötiedotteessa sanotaan.

Länsi-Euroopassa on edelleen maailman paras lehdistönvapaustilanne, huolimatta siitä, että tilanne on huonontunut Portugalissa, Maltalla ja Turkissa. Silti tiedotteessa ollaan huolissaan nimenomaan länsimaiden lehdistönvapaudesta.

Suomen Journalistiliitto järjesti 29.4.2008 "Horjuuko sananvapaus? Sensuuria ja sananvapautta Suomessa ja Kiinassa" -keskustelutilaisuuden yhdessä mm. Amnestyn Suomen osaston kanssa. Täältä rajaseudulta en tietenkään päässyt tilaisuuteen, enkä pikaetsinnällä löytänyt ainakaan vielä keskustelun tuloksia. Ohjelmassa kuitenkin kysyttiin muun muassa seuraavaa: "Journalismikeskustelu käy Suomessa kuumana. Neuvoja journalisteille satelee joka puolelta; tuomioistuimista, poliitikoilta, talouselämästä, urheilujohtajilta. Pitääkö kuvaajan poistua kun poliisi käskee? Entä jos ministeri käskee? Kuka saa määrätä mitä internetistä Suomessa sensuroidaan?"
loput merkinnästä »
tagit:

Hoi Touhotin!

kommentteja: 229.04.2008 13:04 Tangerine

Tuntuu siltä, että on mennyt pelkäksi kriisinhallinnaksi nämä blogimerkinnät, joten kirjoitellaanpas siitä lopusta 90%:sta elämää.

Inka täytti eilen 11kk, pieni lyhyt kuukausi enää, ja Inka-vauva täyttää kokonaisen vuoden. Järkyttävää. Vuosi sitten tähän aikaan aloin odotella innolla synnytystä, ja nautin valtavasta vatsastani. Nyt Inka mennä touhottaa sellaisella vauhdilla, että äiti hengästyy.

Inka on kävellyt jo puolitoista kuukautta. Puoli vuotta sitten neiti ei edes osannut ryömiä. Nyt kävellen päästään jo paljon nopeammin kuin kontaten ikinä, ja konttausvaihe on jäänyt jo taakse. Ulkonakin osataan kävellä kengät jalassa tosi hienosti, jopa meidän epätasaisella nurmikolla osataan mennä välillä ilman avustusta. Inkan kävelytaidot hämäävät, sitä meinaa unohtaa miten pieni toinen vielä on.
loput merkinnästä »
tagit:

Rytmi, mikä rytmi?

kommentteja: 028.04.2008 09:14 Tangerine

Fine. Minä luovutan. Kyllä minäkin taivun ennen kuin katkean, vaikka hieman vastaan panenkin.

Ja siis älkää nyt väärin ymmärtäkö. Olen yrittänyt taipua jo useampaan otteeseen, mutta kun on ollut selvää, ettei yhdet päiväunet vaan kertakaikkiaan riitä Inkalle. Ainakaan joka päivä. Ja siinä kai se avain onkin. On turha kuvitella, että joka ikinen päivä on samanlainen. On mentävä sen mukaan, mitä kukin päivä tuo. Harmillista, kun Inka on saanut äidikseen ihmisen, jonka täytyy suunnitella spontaaniuskin. No ei nyt sentään joka asiassa, mutta näemmä näissä tärkeissä... 

Niin, nämä rytminmuutokset ovat tosiaankin vaikeampia minulle kuin Inkalle.

Enkä vieläkään tiedä, miten saan kaiken järjestymään, kun menen töihin. Optimisti sanoisi, että kyllä nämä rytmiasiat sitten järjestyy itsestään, mutta kun se nyt ei vaan riitä. On kurjaa, jos Inka heräilee ennen aikojaan vain siksi, että minulla on herätyskello soimassa. Menee kai siinä pienen rytmit ihan sekaisin.

No, tänään sitten sipattiin ensimmäisille päiväunille ennätyksellisen lyhyessä ajassa ja jo yhdeksältä, aikaisen aamuheräämisen ansiosta. Otetaan asiasta ilo irti ja väkerretään hääkutsut valmiiksi, eikös niin?

tagit:

Kotikutoinen hullujenhuone

kommentteja: 025.04.2008 10:26 Tangerine

Pitkästä aikaa tosi huono aamu. Mä olen taas niin kyllästynyt tähän helvetin sekasortoon ja kaaokseen. Eikö edes joskus voisi olla rauhaa ja järjestystä.

Mutta tietty se on pään sisällä, jos on. Mun pään sisällä on pelkkää sotkua.

Ja sitten tulee tietenkin se huono äiti -olo. Siis mä luulin oikeasti että musta tulisi hyvä ja hieno ja kärsivällinen äiti. Kuka tahansa minut hyvin tunteva olisi nauranut ääneen varsinkin viimeiselle, jos olisin sen kehdannut jollekin aikanaan esittää. Jo ensimmäinen puoli vuotta Inkan kanssa osoitti minullekin, että metsään meni.

Blaaah. Pitäisi mennä taas tekemään niitä hääkutsuja. Joku oli tyrinyt kirkon puolelta, ja nyt täytyy tehdä osa kutsuista uusiksi, koska vihkimispaikka on väärin. Nehän olisikin muuten olleet valmiita. Eihän sellainen sovi. 

tagit:

Kahta en vaihda

kommentteja: 024.04.2008 10:58 Tangerine

Aaah, yli 8 kuukauden tauon jälkeen soitin taas kampaajalle aikaa. Ja kävi ilmi, että luottokampaajani on tässä välissä taas vaihtanut kampaamoa! No, ei se mitään, minä menen kiltisti perässä. Kun kerran olen hyvän kampaajan löytänyt, en sitä helpolla vaihda.

Uudistetusta kuontalosta pääsen kuitenkin nauttimaan vasta kolmen viikon päästä, juuri ennen töihin paluuta. Mutta onpahan jotain mukavaankin odotettavaa samoihin aikoihin.

tagit:

Rytmihäiriöitä ja perimmäisiä syitä

kommentteja: 123.04.2008 12:15 Tangerine

Minusta tulee hieman kiukkuinen, kun rytmini menevät sekaisin. Siksi osasin odottaa ongelmia, kun Inka heräsi tänään tunnin myöhemmin kuin tavallista. Siis kuinka niin se on vähästä kiinni?

Luulen, että tuossa on perimmäinen syy myös siihen, miksi tämä vauva-arki on tuntunut välillä niin vaikealta. Lapsella kun ei välttämättä ole joka päivä nälkä ja uni kellontarkasti, vaikka minä haluaisinkin elää niin.

Onneksi Inka kuitenkin on sellainen ilopilleri ja suloisuus, ettei äitikään voi olla kiukkuinen kauaa. Ainakaan Inkalle, jota ei moisista rytmihäiriöistä voi syyttää.

Saimme muuten tiedon, että Inka pääsee syksyllä siihen päiväkotiin, jonka valitsimme hänelle ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Tavallaan mukavaa. Minulla alkaa työt jo alle neljän viikon päästä. Siinä taitaa olla perimmäinen syy epätyypilliselle energialataukselleni. Yritän ajatella kaikkea muuta kuin töihin palaamista, ja saada aikaiseksi mahdollisimman paljon ennen kuin työ syö kaiken aikani. Mistä tulikin mieleeni, että on aika palata hääkutsujen pariin, ettei siskon tarvitse siirtää häitä vuodella eteenpäin.

tagit:

Jatkoa tynkäpostaukseen

kommentteja: 122.04.2008 15:06 Tangerine

Mä olen ollut ihmeen hyvällä tuulella viimeiset muutaman päivän, ja silloin sitä tulee yleensä tehtyä jotain typerää, tai oma käytös alkaa muuten vain ärsyttämään. Silloin pitäisi välttää sanomasta mitään ylimääräistä tai tekemästä mitään erikoista, mutta tietenkin silloin sitä on energiaa pistää lusikkansa joka soppaan. Olisi parempi vain olla pahalla tuulella, ja epäluuloinen kaikkea ja kaikkia kohtaan. Kun suojat on ylhäällä, tarvitsee harvoin katua.

Viime viesti jäi kuitenkin niin epämääräiseksi (oma syyni, kun aloitin kirjoittamaan juuri, kun Inkan päiväuniaika alkoi olla lopuillaan), että lisätään siihen vielä jotain, vaikka tuntuu, että olen jo kirjoittanut liikaa.
loput merkinnästä »
tagit:

Ystäväni, tuttavani

kommentteja: 022.04.2008 11:08 Tangerine

Vanhoja ystäviä, menneitä tuttavuuksia. On ihmeellistä, miten jotkut ihmiset jäävät asustelemaan jonnekin mielen perukoille ja putkahtelevat esiin silloin tällöin, varoittamatta. Vaikka heidät olisi tuntenut vain vähän aikaa kauan sitten, jotenkin he ovat onnistuneet tekemään sellaisen vaikutuksen, etteivät he enää koskaan katoa elämästäni, vaikken enää ikinä heitä näkisi.

Ehkä se on oma ominaisuuteni, kuten rakastaminenkin. Terapeutin kanssa tuli aikoinaan juteltua paljon siitä, mitä rakkaus on, minä kun en sitä edelleenkään käsitä. Hän sanoi, että se on rakastajan ominaisuus, ei rakastettavan. Rakkaus toista kohtaan ei kumpua rakastettavasta, vaan rakastajasta. Niin kai se on, vaikkakin sitä on hyvin vaikea sulattaa. Se kyllä selittää hyvin sen, miksi toiset vain rakastavat rakastamistaan ihmistä, joka ei sitä ansaitse.

Ja samalla tavalla on minun ominaisuuteni, että jotkut ihmiset ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen, olen lahjoittanut heille osan itsestäni. Jotkut ovat käyttäneet sitä väärin, toiset osaavat edelleen, vuosien jälkeen, tehdä minut siitä iloiseksi. Kiitokset siitä, ystävät, rakkaat ja vanhat tuttavat.

tagit:

Sukkalaatikko kutsuu

kommentteja: 218.04.2008 10:49 Tangerine

Tiedättekö sen tunteen, kun sellaiset asiat kuten sukkalaatikon järjestäminen tuntuvat huipputärkeiltä? Silloin on yleensä deadline umpeutumassa. Viime kerrasta onkin aikaa. Tällä kertaa kysessä on siskon hääkutsut, jotka olen tapani mukaan jättänyt viime tinkaan. Siis oikeasti, voiko jotain muka tehdä muuten, kuin viime tinkaan? Ei se ainakaan järkevää ole, nih.

Inka muuten järjestää mun sukkalaatikon joka päivä uusiksi. Sillä taitaa olla jatkuvasti jokin aikataulu umpeutumassa.

tagit:

On siis kevät

kommentteja: 015.04.2008 09:53 Tangerine

Olen aina ollut syksyihminen. Kevät on lähinnä pelottanut pitkän, pimeän ja hiljaisen talven jälkeen, kun ihmiset alkavat hymyilemään ja katsomaan silmiin kadulla talven synkistelyn jälkeen. Kesä on tuntunut naurettavalta joukkohahalta, johon kaikki ovat uskoneet, vaikka se ei koskaan tule. Ja sitten, kerta kerran jälkeen sitä on täytynyt itse todeta olevansa väärässä, kun kesä on kuitenkin tullut. Pitkä, kuuma kesä ilman koulua tai kursseja tai säännöllistä rytmiä. Syksy on aina ollut minulle ikään kuin vuoden alku, kun koulu tai kurssit ovat alkaneet, ja kaikki on aloitettu alusta.

Sekin kaikki on nyt toisin. Alan kai normalisoitua, miten tylsää. Aurinko ja lämpö piristävät, odotan innolla kesää ja kevyempiä vaatteita (nii-in, niitä hameita!). Inka voi juoksennella vapaasti pihalla, eikä pelkälle postinhakureissulle tarvitse topata tyttöä ulkovaatteisiin. Neidillä ei tarvitse olla hanskoja ulkona, vaan tyttö voi napsia mielin määrin roskia ja ökkömönkiäisiä suuhunsa.

Välillä kaipaan entistä elämääni. Tuota pientä, ahdistavaa elämää jota elin vielä viisi vuotta sitten. Olihan se yksinäistä, kaikista ihmiskontakteista huolimatta, kun en päästänyt ketään niin lähelle, että he olisivat oppineet kuka oikeasti olen. Mutta oman päänsä sisällä eläminen on omalla tavallaan turvallisempaakin, kun ei ole vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen.

Mutta kaikki muuttui kun annoin dmun kiskoa itseni ulos tuosta pienestä, pään sisäisestä elämästä. Sitten tuli työelämä, talo, ja lapsi. Ja kevät. Ihana, aurinkoinen, lämmin kevät. Krookuksia hoitamattomassa kukkapenkissä ja sinivuokkoja ruskeiden lehtien peittämässä ojassa. Selkeä pää, ajoittaisista synkkyyshetkistä huolimatta. Kuka olisi uskonut. En minä ainakaan.

tagit:

Onks sul käteistä?

kommentteja: 012.04.2008 21:54 Tangerine

Ei. Minulla ei ole koskaan käteistä. Paitsi nyt.

Moottoripyörän myynnin synnyttämää harvinaislaatuista käteiskassaa on käyty pienentämässä tällä viikolla useampaankin otteeseen. Minä toimin maksumiehenä kahteen kertaan. Ensin kävimme aiemmin tällä viikolla Myllyssä ostamassa minulle ja miehelle hieman uusia vaatteita. Kassalla pyöritin kädessäni paria seteliä kuin en olisi ikinä ennen sellaisia pidellyt. Minulla oli sellainen olo kuin olisin tekemässä jotain luvatonta. Teki mieleni selittää. "Maksetaan nyt käteisellä, kun sitä kerrankin on..." "Onpas outoa maksaa käteisellä, yleensä maksan aina kortilla..." Sain kuitenkin pidettyä suuni kiinni. Silti tuntui, kuin olisi rikollinen, joka ei halua jättää peräänsä paperivanaa.

Tänään kävimme toistamiseen Myllyssä, tällä kertaa olimme ostamassa Inkalle ensikenkiä. Minä onnistuin kehittämään jonkinlaisen stressin ensikengistä, enkä huolinut merkkiä, jota en tunnistanut. Päädyimme siis ostamaan Eccon ensikengät Prismasta, jollainen olisi ihan tässä kodinkin vieressä. No, hinta oli sentään 10 euroa halvempi kuin mitä K-Kenkä omilla sivuillaan mainosti. Tosin olisin kyllä ollut valmis maksamaan sen saadakseni jonkinlaista apua kenkien valitsemiseen. No, eivätköhän nuo ole ihan sopivat neidille. Kassalla olin jo hieman rennompi, enää en kuvitellut olevani ryöstörahoja levittelevä pikkurikollinen. Annoin setelin kassalla, ja muistin sitten, että summahan ylitti 50 euroa, pitää näyttää paperit. Ai niin, mutta enhän minä maksanut kortilla. Kassaneiti antoi kuitin, ja minä meinasin tarttua kynään. Ai niin, mutta enhän minä maksanut kortilla!

Samalla shoppailureissulla miehelle tarttui mukaan hänen kauan haikailemansa GuitarHeroIII. Minä en ole sitä vielä tohtinut kokeilla, mutta uskallan silti väittää, että pelissä vaikeinta on samojen "rock-klassikoiden" kuunteleminen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... No, onneksi pelin mukana sentään tulee kitara. Kitarathan ovat niin seksikkäitä!

tagit:

Keittiöunelmia

kommentteja: 009.04.2008 15:33 Tangerine

Yleensä on täysin vaaratonta ehdotella minulle suuria hankkeita, koska tyrmään ne vedoten rahanpuutteeseen. Toisinaan sitten taas juutun noihin puolileikillään heitettyihin ehdotuksiin, ja innostun niistä niin, että vedän miehen samaan suohon. Näin kävi eilen, kun mies ehdotti keittiöremonttia moottoripyörän myymisen ansiosta säästyvillä senteillä. Mietin asiaa koko päivän pienessä mielessäni, ja illalla suunnittelimme yhdessä, saisiko pienestä kopperostamme jotenkin toimivan.

Tällaisiin suunnitelmiin (lue: haaveisiin) saa kulumaan niin paljon aikaa. Ensin sitä surffaa kaikki mahdolliset sivut netistä, jotka sivuavat aihetta, ja sitten alkaa piirtelemään paperille suunnitelmia, mittailee ja pähkäilee. Ja sitten, monen monituisen asian parissa vietetyn illan jälkeen sitä tulee siihen tulokseen, ettei koko juttu kannata, ja se joko haudataan kokonaan tai se kutistuu pieneksi haamuksi alkuperäisestä.

Mutta vielä ei olla siinä vaiheessa! Vielä tällä hetkellä keittiöunelma elää ja voi hyvin. Ehkäpä, jos kaiken repisi irti ja alkaisi vielä pienentämään ikkunaakin, se voisi onnistua. Ehkäpä, jos tuon oven peittäisi, ryöstäisi pankin, ja suostuisi siihen, että keittiö on viikko-, mahdollisesti jopa kuukausikaupalla käyttökelvoton. Ehkäpä, jos hellan siirtäisi tuohon, vesipisteen tänne, ja jääkaapin johonkin toiseen huoneeseen.

No, joka tapauksessa keittiötilanteelle on jotain tehtävä. Tällaisenaan siellä on aivan liian vähän lasku- ja säilytystilaa. Saa nähdä, miten asia aikanaan ratkaistaan.

Ja se moottoripyörä. Koko viime kesän se oli käytännössä tarpeeton ja sitä yritettiin muutamaan otteeseen turhaan myydä. Nyt ehdin juuri iloita, että mahdun varmasti taas ajohousuihin, kun ostaja vihdoin löytyi. Näin se menee. 

tagit:

Minäminäminä

kommentteja: 408.04.2008 10:55 Tangerine

Minä-osioon on nyt saatu jotain sisältöä. Se on vielä tynkä, mutta eiköhän se siitä kehity.

Tuon osion kirjoittaminen herätti paljon mietteitä. Jossain vaiheessa Inkan ollessa pienempi tuskastelin määreitäni. Sitä, että olen ensin äiti, sitten vaimo, sitten siivooja, sitten sisko... Että missä ihmeen vaiheessa MINÄ tulen?? Mutta sitten tajusin, että siellähän minä olen, sitähän minä olen: äiti, vaimo, siivooja ja sisko. Ja kasa muita määreitä.

Siitä tuli mieleeni eräs meditaatio, jonka tein Intiassa budhhalaisella meditaatiokurssilla taannoin. Siinä käytiin kehoa läpi osa osalta, pala kerrallaan mielessä irroitettiin ruumiinosia, ja pohdittiin hävisikö minä sen mukana. Se oli todella vapauttava meditaatio, muistan, että sen jälkeen oli harvinaisen hyvä olo. Se, mitä me kutsutaan minäksi, ei ole kuin kasa määreitä, eikä se häviä vaikka ne kaikki määreet häviäisi ja muuttuisi toisiksi.

tagit:

Maanantai, taas saapui aivan liian aikaisin kai...

kommentteja: 007.04.2008 10:09 Tangerine

Tykkään näistä harmaista päivistä. Saan nukutettua Inkan työntelemällä vaunuja edestakaisin pihatiellä murehtimatta sitä, että aurinko paistaisi vaunuihin. 

Minä-osio on nyt työn alla. Leikin niin kompleksista ja monitahoista persoonaa, että se hieman kestää. Omanapaisuuden ansiosta märehdin kuitenkin asiaa niin tiiviisti, että eiköhän sinne pian sisältöä saada.

Meidän sekasorto on sellainen, että varavuodevaatteet on säilössä rakkaan mieheni dmun työhuoneen sohvalla. Inka on päivänä muutamana käynyt nappaamassa sieltä tyynyn ja mennyt sen päälle kellimään ollessaan väsynyt. On muuten suloinen ilmestys.

Mummu oli ja meni, harmittaa etten saanut enempää aikaiseksi vierailun aikana. Tämä jatkuva bloggaaminen ei tietenkään auta asiaa, mutta minkäs teet. Laiska mikä laiska. 

tagit:

IRL

kommentteja: 006.04.2008 11:42 Tangerine

Kävinpä tuossa taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, mitä kuuluu vanhalle tutulle (nuori se on, monta tuntia mua nuorempi!). Ei tuo ole mihinkään muuttunut, hamekausi lähestyy ;)

Villen blogimerkinnän iloitessa keväästä minä katselen ulos harmauteen ja odottelen milloin Inka heräilee ulkona. Neiti on nukkunut jo puolitoista tuntia, se on aika lähellä nykyistä päiväunien keston maksimia. Tulipa siinä sitten mieleeni, että mitäs kaikkea mä olenkaan nyt tämän lyhyen blogikauteni aikana tänne kirjoitellut. Että missä mä elän: kirjoissa, Inkassa, hesarin uutisissa ja vieraiden blogeissa. Että mitä sitä on tullut viimeksi tehtyä ihan In Real Life.

No jaa, ehkä mä vähän liioittelen. Kävinhän mä juuri viikko sitten miehen kaverin tupareissa, ja vanhuksiakin näkee joka viikko. Inka on nyt mun elämäni, eikä se harmita mua pätkääkään. Ihan liian pian koittaa taas työelämä, ja sitten menee taas elämä mullinmallin.

Mutta ehkä pitäisi nähdä noita vanhoja ja nuoria tuttuja joskus ihan IRL. Vaikka vaan nostalgiasyistä ;)

tagit:

Lisää kirjoja, kirjoja lisää...

kommentteja: 006.04.2008 11:18 Tangerine

Kirjat-osio on saanut lisää sisältöä. Tulipa mieleeni hieman yrittää selventää tuon osion funktiota. Kysehän ei missään nimessä ole kirja-arvosteluista, eikä edes kirjaesittelyistä, vaikka jossain määrin siinä sivussa teen niitäkin. Kyse on kuitenkin lähinnä kirjan lukemisen synnyttämästä ajatuksenvirrasta. Siitä, mitä mietteitä kirjan lukeminen on minussa synnyttänyt. Jos joku saa niistä kimmokkeen kirjan lukemiseen, hienoa. Joku toinen kirjan lukeneena voi taas vilkaista, mitä mieltä Tangerine on opuksesta ollut.

Muuten, myös Kirjat-osioon voi jättää kommentteja. Pahoittelut edelleen ennakkosensuurista. Pari päivää sitten spämmihirmu vihdoin iski ja moderointi osoitti hyödyllisyytensä, kun deletoin jonosta 14 spämmikommenttia. Muuten onkin näyttänyt hieman tyhjältä tuo moderointijono...

tagit:

Ensimmäinen kirjaesittely

kommentteja: 004.04.2008 21:21 Tangerine

Kirjat-osio on vihdoin saanut sisältöä. Ensimmäisenä esittelen hieman viimeksi lukemaani kirjaa, Anna Politkovskajan Putinin Venäjää. Minä luen lähinnä silloin, kun syön aamu- tai iltapalaa, juuri muulloin minulla ei ole aikaa lukea. Pariinkin otteeseen meinasin jättää lukematta, etten olisi menettänyt ruokahaluani. Ja silti en voi kuin suositella tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat pysyä ajan tasalla siinä, mitä maailmassa, mitä ihan meidän naapurissamme, tällä hetkellä tapahtuu.

Nyt lukuvuorossa on Chuck Palahniukin Eloonjäänyt (tällä kertaa ihan suomeksi). Ostin sen jokin aika sitten miehelleni, joka on lukenut vain vähän romaaneja. Olen lukenut sen muutamia vuosia sitten, ja ajattelin mieheni pitävän siitä. Olin unohtanut lähes kaiken kirjasta, muistin vain pitäneeni siitä. Nyt kirjaa lukiessani olen naureskellut miehelleni, että aika sairasta kirjaa hänelle suosittelin, mutta ilmeisesti mies siitä piti. Minä ainakin pidän, toisellakin lukukerralla. Ihanan sekopäistä tekstiä.

tagit:

Gaimanko töpeksinyt?

kommentteja: 002.04.2008 10:57 Tangerine

Huomasin tänään hesarin nettisivuilla otsikon Arvio: Neil Gaimanin Neverwhere ei onnistu täysin kolmannellakaan kerralla (HS 1.4.2008). Artikkelissa Jussi Ahlroth arvioi, ettei edes kolmas yritys pelasta Neverwhereä. Se ei toiminut alkuperäisenä kuunnelmana, ei siitä kirjoitetulla kirjalla, eikä pari vuotta sitten tehtynä sarjakuvaversiona, jonka tuottamisessa Gaiman ei itse ollut mukana. Gaimanin esikoisromaaniksi muodostuneen kirjaversion Ahlroth katsoo olevan "taas yksi näyte, miten sarjakuvien ja novellien taitaja töpeksii romaanin taiteen kanssa".

Noinko on? Minä ihastuin Gaimaniin Sandmanin kautta, mutta Neverwhere ei koskaan harmikseni kolahtanut. Mutta onkohan Ahlroth tutustunut Gaimanin myöhempään romaanituotantoon, kun uskaltaa väittää Gaimanin töpeksivän romaanin taiteen kanssa? American Gods ja Anansi Boys ovat nimittäin loistavia, suorastaan nerokkaita romaaneja. Myös Gaimanin lastenkirjat on mahtavia, en tosin tiedä missä vaiheessa uskallan alkaa niitä Inkalle lukea. Onneksi ovat omassa kirjahyllyssäni englanniksi ;)

Tietysti Ahlroth voi tarkoittaa vain Neverwhereä puhuessaan töpeksimisestä, mutta rehellisyyden nimissä olisi pitänyt mainita kirjailijan kirjoittaneen muitakin romaaneja.

Gaiman on mahdollisesti lempikirjailijani, mutta Neverwheren lukemisesta ei ehkä kannata hänen tuotantoonsa tutustumista aloittaa (vaikka se on ehkä helpoin). Neilin sivuilta löytyy hänen tuotantonsa, sieltä vaan etsimään sitä omaa taiteenlajia, jonka kautta herraan voisi tutustua. Valinnanvaraa riittää :)

tagit:

Kyllä, herra ministeri

kommentteja: 001.04.2008 11:13 Tangerine

Vaunuja keinutellessa on hyvää aikaa miettiä syntyjä syviä. Useimmiten aika kuluu niin, että päässä soi sama lastenlaulun pätkä uudestaan ja uudestaan, mutta tänään mietiskelin Suomen ministereitä. Aamulla miehen kanssa käydyn keskustelun tuloksena totesin, ettei minulla ole kovin hyvin Suomen tämän hetkiset ministerit muistissa, joten joutessani yritin muistaa mahdollisimman monta ministeriä.

Vanhanen tietenkin, ja Katainen. Kanerva vielä tähän aamuun asti. Brax, Pekkarinen, Väyrynen. Lindén (Karpela ei onneksi enää olekaan). Kahdesta viimeisestä ajatukset vievät muille teille. Tuli mieleeni, kuinka joku ottaa heti ministerin sukupuolen esille, kun naisministeri töppää tai laukoo typeryyksiä, mutta miesministerien kohdalla kyse on järjen puutteesta eikä jalkojen välissä olevasta killuttimesta (poikkeuksena tietenkin Kanerva, jonka kohdalla oli kyse nimenomaan tästä killuttimesta, yhdistettynä täydelliseen harkinnan puutteeseen).
loput merkinnästä »
tagit:

Kun ei toimi niin ei toimi

kommentteja: 031.03.2008 16:31 Tangerine

Helkkari mikä ketutus. Ikävä kyllä olen Sampo Pankin asiakas. Jos olisin isompi asiakas ja erollani olisi merkitystä, olisin entinen Sampo Pankin asiakas.

Olin mielestäni erittäin kärsivällinen. En edes yrittänyt mennä heti pääsiäisen jälkeen maksamaan laskuja, vaan yritin olla ymmärtäväinen teknisten häiriöiden suhteen. Sen verran tein, että päivitin Javan (jeejee), ja kävin tarkistamassa tilini. Tänään oli sitten pakko jo mennä maksamaan laskuja, mutta miten kävi. Sisäänkirjautuminen onnistui, mutta turvaluvun antaminen ei. Onneksi olen myös Nordean asiakas, joten säätämisen minimoimiseksi maksoin laskut sieltä. (Mies epäili, että ongelma on Firefox. IE:llä saattaisi kuulema toimia, mutta on se nyt kumma jos ei sivuja saa Firefoxilla toimimaan.) Jollei Inka olisi herännyt juuri silloin, olisin mahdollisesti myös antanut Sammolle hieman palautetta, mutta toisaalta, eivätköhän he ole saaneet palautetta jo ihan riittämiin.

Eipä olisi koskaan pitänyt ottaa opintolainaa Postipankista, vai olikos se Leonia jo silloin. Ei voi muistaa. Sama p*ska eri nimellä.

tagit:

Ikuisuusaiheita #1

kommentteja: 227.03.2008 10:56 Tangerine

Olen viime aikoina törmännyt jatkuvasti keskusteluun lasten ruumiillisesta kurittamisesta, tällä hetkellä pääsyynä on varmasti HNMKY:n paljon puhutut parisuhdeoppaat. Minä paljastan heti naiivin luonteeni ja sanon, että olen suoraan sanottuna tyrmistynyt siitä, kuinka moni vielä tänä päivänä on sitä mieltä, ettei ”pieni” ruumiillinen kuritus (eli luunapit, tukistukset ym.) ole väkivaltaa, ja jopa että on suurempi synti jättää ruumiillinen kuritus tekemättä kuin tehdä se. Ja entäs sitten ne kommentit, joiden mukaan ainot vaihtoehdot ovat ruumiillinen kuritus ja ns. vapaa kasvatus (termi, joka saa minulla niskakarvat nousemaan pystyyn). Vielä tyrmistyneempi olen luettuani vauva-aiheisia keskustelupalstoja, joilla äidit puolustavat pikku nippauksiaan ja käskevät sellaisten ihmisten häipyä keskustelusta, jotka eivät ruumiillista kuritusta hyväksy. Ihan totta, näissä keskusteluissa ne joutuvat puolustautumaan, jotka eivät hyväksy sitä, että heidän lapsiaan kohtaan käytetään väkivaltaa.
loput merkinnästä »
tagit:

Kahdeksan kiloa vauvailoa

kommentteja: 026.03.2008 15:18 Tangerine

Tänään oli Inkan 10kk-neuvola. Parilla viime kerralla Inkan paino on noussut noin 200-300g, yhteensä siis vähän reilut puoli kiloa neljässä kuukaudessa. Neiti on kuitenkin koko ajan ollut iloinen ja tyytyväinen, joten mitään sen suurempaa aihetta huoleen ei ole ollut. Nyt kuitenkin uskoin, että Inka syö jo paremmin, ja painoakin on täytynyt tulla enemmän. Jo on kumma, jos ei vihdoin päästä yli kahdeksan kilon, ajattelin. Ja niin vaaka näytti lukemaa 8005g! Tarkkaa on, mutta päästiin yli kahdeksan kilon!

Tässä tarkemmat tiedot:

Ikä: 10kk (8kk)
Paino: 8005g (7455g)
Pituus: 73,0cm (70,3cm)
Pipo: 42,8cm (42,3cm)

Kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Kävelee, ymmärtää puhetta. Maitotuotteet ohjattu. Kiinteät maistuvat vaihtelevasti. Nukkumiset sujuvat.

tagit:

Palautetta lastenkanavalle

kommentteja: 025.03.2008 11:18 Tangerine

Kaikki, joilla on lapsia, tietävät, miten tärkeitä rutiinit ja säännölliset rytmit ovat varsinkin pienelle lapselle. Tämän valossa on pöyristyttävää, miten esikouluikäisille tarkoitetun lastenkanavan ohjelmapaikkoja mennään muuttamaan! Nyt ei näe neiti enää lempiohjelmaansa ennen päiväunille menoa -- ja äidin on vaikeampaa saada tyttö rauhoittumaan tissille, mutta se ei tietenkään ole tämän jutun pointti...
tagit:

Luksusta

kommentteja: 223.03.2008 21:48 Tangerine

Päätimme vihdoin ja viimein keskellä pääsiäistä käydä ostamassa uuden jääkaapin ja hellan. En tiedä miksi kuvittelin sen olevan niin yksinkertaista: mennään kauppaan, kamat kainaloon, laitetaan paikalleen. Kauppa-osuus oli helppo. Hellaksi valittiin toinen vaihtoehto, jääkaapin kohdalla mieli muuttui neljästi. Tavarat olivat kuitenkin kotipihassa vajaassa tunnissa. Siihen loppui helppo osuus.

Ensimmäinen haaste oli saada jääkaappi sisälle, apuvoimia kun ei maltettu odottaa. Miehen onneksi hänen vaimonsa on treenannut 10 kuukautta vauvaa kantamalla. Hella oli niin kevyt, että tuli sisälle heittämällä. Sitten mies joutui vaihtamaan jääkaapin ovien suunnan, mikä onnistui vain kerran lähes alusta aloittamalla. Sitten minä ajattelin aloittaa jääkaapin pesemisen, ja vilkaisin ohjekirjasta, mitä se sanoo asiasta. "Käytä pesemiseen ainoastaan ruokasoodaa, 2 rkl 2 litraan vettä." No arvatkaa oliko meillä ruokasoodaa. Myös hellan puhdistamisen kanssa ilmeni ongelmia, ei kun siis haasteita. Mukana olisi pitänyt tulla näytepullo puhdistusainetta, mutta ilmeisesti myyjä oli unohtanut asian, emmekä mekään tietenkään muistaneet sitä kaupassa enää siinä vaiheessa, kun varsinaisia kauppoja tehtiin, vaikka se katseluvaiheessa kävikin mielessä. Noh, kello oli vasta neljä, kaupat olivat vielä pari tuntia auki, joten mies lähti metsästämään puhdistusaineita.
loput merkinnästä »
tagit:

Pienet ilot, suuret naurut

kommentteja: 020.03.2008 14:38 Tangerine

Inka (ikä 8 päivää vaille 10kk) kävi tänään ensimmäisen kerran leikkipuiston vauvakeinussa keinumassa. Kävimme päikkäreiden välillä pienellä kävelyllä, ja kun matkan varrelle osui tyhjä leikkipuisto, ajattelin kokeilla mitä neiti sanoisi keinumisesta.

Jo ensimmäinen keinun heilahdus kirvoitti neidissä sellaisen kikatuksen, että äitikin purskahti nauruun! Ei tietoakaan jännittämisestä tai hämmenyksestä, tyttö nauraa kikatti niin kauan kuin äiti keinutti. Oli sitten suloinen näky, harmi kun ei ollut kameraa mukana. Täytyy käydä uudestaan viimeistään ensi viikolla, kun mummukin on kyläilemässä.

tagit:

Poks!

kommentteja: 918.03.2008 21:55 Tangerine

Blogi korkattu! Tervetuloa, ystävä, tuttu tai satunnainen surffaaja.

Nämä sivut ovat vielä työn alla, mutta pian tulet löytämään täältä sekalaisen kokoelman Tangerinen ajatuksia, pohdintoja ja päähänpinttymiä. Inka-tyttäreni ja vanhemmuus yleensä tulevat olemaan kestoaiheina, mutta aion kirjoittaa myös muista mieltäni askarruttavista asioista. Joitakin aihepiirejä on jo listattu oikealla näkyvään palkkiin, ja uusia tulee varmasti.

Kommentointi on sallittua, ja jopa toivottavaa. Toistaiseksi kommenttien moderointi tapahtuu vielä käsin, joten älä huolestu jos kommenttisi ei tule heti näkyviin, tarkistan niitä mahdollisuuksien mukaan.

Suuri kiitos rakkaalle miehelleni, joka nämä sivut koodasi kasaan. Olet ihana.
tagit: